eli saman köntsän jauhamista väsymykseen asti. Saarnastuoleista kuuluu sama höblä päivästä toiseen jotta lammaslauman hoiperteleva usko pysyisi jotenkuten kasassa.
Alempana tässäkin foorumissa muuan veljemme esiintyy ylväästi lähes 30 kertaa samassa ketjussa. Redundanssia piisaa, ja kohta saamme vsrmasti lisää sanallista vahvistusta.
Toistanko?
Alempana tässäkin foorumissa muuan veljemme esiintyy ylväästi lähes 30 kertaa samassa ketjussa. Redundanssia piisaa, ja kohta saamme vsrmasti lisää sanallista vahvistusta.
Toistanko?
Vastaukset 44
Vanhimmat
Sen olen juuri sinulta oppinut, toistanko. ;)
Yritätkö tarjota minulle???
Veli hyvä, Gee ei ole minun makuuni.
Olet monasti väittänyt olevasi omavarainen.
Valehteletko? Toistan ............? Älä sotke sanomalehteä pullon sisältöön, siitä saattaa seurata mustamieli samanväristen huulien kera.
Juttusi alkavat taas uhkaavasti himmetä. Pitäisi varmaan rukoilla välillä? Vai oletko alkanut jättää väliin?
Sanotaan, että kertaus on opin äiti.
Uskonto on oppi jota opetetaan kuten muitakin oppeja.
Ja usko tulee kuulemisesta. Eli niinkuin uskot, niin sinulle tapahtuu.
Alä kuvittele, että kirkkoon mennään hoipertelevan uskon kasassapysymisen takia.
Saattaa vain käydä niin, että kun muu kulttuuritarjonta ilmapiireineen menettää viehätyksensä, kirkkoon mennään sen tuottaman ilmapiirin takia, johon kuuluu rakennus sinänsä, musiikki ja samanhenkiset ihmiset, joiden kanssa voi vaihtaa ajatuksia asiasta kuin asiasta; pohjana yhteinen tavoite; enemmän rakkautta maan päälle.
Kertaus on opintojen äiti.
Toisto on aivopesujen äiti.
"Alä kuvittele, että kirkkoon mennään hoipertelevan uskon kasassapysymisen takia."
Ehket itse mene sinne sen takia. Mutta monet muut menevät siitä syystä, ja monet vievät lapsensa sinne tästä syystä. Haluavat pakottaa heille herranpelon. Pakottaa uskoon.
En tunne yhtään uskovaista perhettä missä lapsia olisi pakotettu herranpelkoon eli uskoon.
Ja jos oletat, että lapsia viedään kirkkoon tai seurakunnan tilaisuuksiin siinä tarkoituksessa, että pappi pakottaa heidät uskomaan, oletuksesi on väärä.
Ja yleensäkin väitteesi, että lapsia pystyy pakottamaan mihinkään on absurdi. Kyllä he näyttävät tarkkaan tietävän mitä tahtovat ja mihin uskovat. Pääasia on kuitenkin vanhempien luodessa rajoja vaikkapa tietokonepelaamiselle; tappamispelejä ei, tai TV:n katselulle; väkivaltaohjelmia ei, nukkumaanmenoajoista pidetään kiinni jne., saada lapset ymmärtämään miksi vanhemmat rajoittavat heidän toimintaansa.
Toki vanhempien moraali ja arvomaailma rakkauden ja lempeän ojentamisen siivittämänä välittyy lapsille. Hehän voivat sen myös hylätä kun omat siivet alkavat kantaa.
Mitä lasten hyvinvointiin tulee, luulisi, että olisit pikemmin huolissasi niistä vanhemmista jotka PAKOTTAVAT lapsensa elämään alkoholinkäyttönsä, juhlimisiensa ja jatkuvien riitojöjensa sävyttämässä ilmapiirissä.
kyllä se keulivan jeesuksen ja helvetin kanssa eläminenkin synkkää on, aivan kuten alkoholistivanhempien kanssakin.
Asia on vain suomalaisessa yhteiskunnassa vaiettu tabu, esim. lestadiolaisäitien itsemurhista ja niiden yhteyksistä uskonnollisen yhteisön henkiseen (ja välillä fyysiseen) väkivaltaan vaietaan.
Mikäs siinä Jeesuksen opetuksessa sinua niin risoo. Eihän hän kehoita meitä elämään helvetinpelossa tai taivaskaipuussa, vaan rakastamaan ja kunnioittamaan, eli arvostamaan toinen toisiamme ja toimimaan vilpittömästi toinen toisiamme kohtaan ja täyttämään päivittäiset velvollisuutemme.
Mitäs tässä elämäntyylissä on mielestäsi vialla ?
Mitä itsemurhiin tulee, kyllähän nuo tilastot näyttävät vanhusten itsemurhien yhä lisääntyvän, jota en yhtään ihmettele. Tilastojen mukaanhan itsemurhien suurin aiheuttja on mielenterveyshäriöt ja alkoholin käytön seuraukset.
Kertoisitko lestadiolaisuudesta tietävänä kuinka monta prosenttia lestadiolaisista tekee itskarin lestadiolaisuudesta johtuen ?
"Mitäs tässä elämäntyylissä on mielestäsi vialla ?"
Se, että jonkun elämä perustuu tuon takia valheeseen.
Tuo elämän tyyli, vaikka mitä ikinä sanoisitkin, on palkkio hakuista.
Se siinä on vialla, että tuo luo juuri kuoleman pelon, pääseekö helvettiin vai taivaaseen? VAI onko sittenkään kumpaakaan.
nimenomaan käytetetään uskontoa vallan välineenä, välineenä jolla hallitaan.
Kaikkien psyyke ei tuota kestä.
Toisaalta on paikkakuntia, jossa jokaisen yrittäjän on hoettava jumalan tervettä ja käytävä sienilaulujaan laulelemassa, muuten kunnan viroissa olevat suuntaavat kunnan ostot uskossa olevalle veljelle.
Näin meillä vuonna 2005.
saarnaa, jos raamattu on kirjotettu jo yli tuhat vuotta sitten valmiiksi.
Eihän ne saarnaajat voi mitenkään lisätä uusia kohtia siihen kirjaan.
Minä näen, että raamattu on aikansa elänyt kirja, ja siitä on turha ammentaa kaikkia viisauksia tähän päivään. Se on monin osin hyvin vanhentunut kirja.
Oishan se kiva, jos saarnastuoleissa saarnattaisiin aina uusia asioita, mutta sehän olisi mahdottomuus. Silkka mahdottomuus.
Ei täällä maapallolla ole niin taitavia sepittäjiä, että osaa extemporena keksiä uutta Jumalan sanaa. On helppo toistaa valmiiksi kirjoitettuja tekstejä...
Rosamunda
"On helppo toistaa valmiiksi kirjoitettuja tekstejä..."
ja valitettavan vaikea puhua rehellisesti omista käsityksistään: ei tarvitse olla rehellinen, kun toistaa jonkun muun sanomaa.
Joillekin epävarmuus on elämän sietämätöntä keveyttä, siispä sen kieltävät saavat VARMUUDEN, UGH!
ei tunnu menevän kertalukemalla perille, ainakaan koko perhettä koskien.
Aivot edellyttää toistoa.
Voisi sen niinkin sanoa, että ihminen vaatii harjoittelua oppiakseen. Vai oppiko xzcrtsrew kirjoittamaan ilman toistoa?
Yhtälailla voi oppia väärin. Kyse ei ole aina siitä, ettäkö opetus ei olisi mennyt perille, vaan syynä voi olla se että opettelee väärin. Asiat voi opettaa menemään väärin. Vääriä asiota voi opettaa.
Oppiminen on hermoston toimintaa ja sitä voidaan toki manipuloida, mutta se tuottaa,
kuten joistakin kanssa-kristi-kirjailijoista huomaamme, huomattavaa kykyä itsevalhetteluun ja helpohkosti sakkaavaan loogisen ajatuksen lentoon (tai pikemminkin pyrähdykseen).
Sinäpä se onkin! Kirjoittamaan opeteltiin mm. toiston avulla. Mutta ei toistoa ole sen koommin piru vieköön tarvittu, kun kirjoitus on opeteltu ja opittu! Homma on hallinnassa selkäytimessä. Ei minkäänlaista hoipertelua, ei pienintäkään epäuskoa oikeinkirjoituksesta.
Uskon kanssa on toisin. Aikuiset tyypit tankkaavat samaa höblää, joka ei vain tunnu menevän perille tai lipsuu ulos kuin ... hee hee, enpä sano millainen, mikä ja mistä ...
Ei ole helppoa uskiksilla. Uskon pönkitys näkyy oleva elämän pääasia. Tämä lienee sitä kilvoittelua taivaspaikasta, vai miten fraasi kuuluukan. Otan osaa.
"ei pienintäkään epäuskoa oikeinkirjoituksesta"
Tässä olet parempi kuin minä, joskus tulee mietittyä kirjoitetaanko yhteen vai erikseen. Lisäksi vielä voin huomaamatta kirjoittaa väärin.
Ehkä olet ymmärtänyt tuon uskonnollisen toiston hiukka väärin. Ei ole kyse ulkolukutaidosta vaan hengitysilmasta.
Eikös äskeisen viestisi kirjoittaminen ole kirjoittamisen toistoa?
"Otan osaa."
Sitten vaan ensi sunnuntaina jumalanpalvelukseen osallistumaan.. ;)
No no Missukka. Hengitysilma ei tule ei höpöttämällä. Minä hengitän vapaasti ilman höblää. Tervetuloa Missukka ihan vapaaseen maailmaan ensi suunnuntaina. tai jo aikaisemmin. Ei nääs enää istuta pää painuksissa kirkon penkissä ja funata mitähän jesse nyt minusta ajattelaee, ottaakohan taivaaseen roikottamaan klabbeja pilven päällä vai roudaako tulijärveen koska rikoin sitä ja tätä käskyä silloin tai tällöin.
Pääsinkin näköjään tänään pitkälle. Oe.
pitkälle tänään. Minä olin siellä jo herätessäni eikä sinua vielä näkynyt.
Hee hee. Mihin vielä pääsetkään.
Tässä olisi runon paikka, mutta suoni sykkii vain fyysisesti. Harmi minulle.
"On kesä mennyt
tunne lämpöä ennyt.
Tass syksy saa
minä en."
Arvaa kirjoittaja.
Entäs:
"Tämä järjetön sairauteni,
kroonikko.
Minä rakastan sinua
niin vastoin- kuin vastoinkäymisissä
kunnes kuolema meidät yhdistää."
Wow. nerokasta, eikö!
Helposti ymmärrettävää runoutta. Arvaamaan en lähde, joku petetty tapaus.
Pekka Haukinen ("on kesä mennyt"), kuoli auto-onnettomuudessa nuorena 1970-luvulla; ja Jorma Kapari (kuoli 1991). Superälykkäitä miehiä. Pekka mukava velmu, Jorma muutenkin mukava; petetty tapaus siinä että elämä itse petti hänet. Vähän hauskempaa Kaparia (avain: surrealismia on "vaikea käsittää"):
"Surrealistit istu nurkkapöydässä.
Ne söi hyvää ruokaa
puhu kallista hinmnosta
ja lomamatkasta Kreikkaan.
Näin mä sen käsitin.
Ja niin kai se oli."
Jorma Kapari: Moratorio 1986
En olisi nimiä välttämättä arvannut..
Tässä vanha hyvä s-runo. Otettu netistä, muistelin sen olevan pidempi.
Tri Smartny:
Haa, ette siis olekkaan pappi.
Peupilos:
Dada
Tri Smartny:
Tämä on petosta, minä noudan poliisin,
Dadaisti:
Dada on aurinko, dada on muna.
Dada on poliisi monistettuna."
Elämä ei petä, jos on silmät päässä ja toivoa mielessä. Eri ihmisille jaetaan vaan elämiseen erilaiset kortit.
Dadan vieressä istui surrealisti ja hänen vieressään anarkisti. He yrittivät selittää pariisilaisille mistä I maailmansota oikein johtui. He asettuivat ehdolle Montmartren kaupunginosavaltuustoon, mutta äänestäjät vierastivat outoa joukkoa, ja valtuustoon valittiin konventionaalista joukkoa. Surrealisti oli Salvador Dali. Minkähänlainen Montmartre olisi jos nämä ja heidän seuraajansa olisivat hoitamassa M-martren asioita? Minä muuttaisin sinne heti ...
Elämän pettämisestä: minua elämä ei ole koskaan pettänyt, sillä me muutamme elämää tarvittaessa. Näin se minun monivärisellä jengilläni menee. Siinä muutama siisti uskis mukana, ei haittaa, ollaan kaikki samalla asialla.
Anarkisti johtajana ... minä en muuttaisi.
Olisin ollut kiinnostunut surrealistivetoisesta kaupunginosasta. Anarkisti ei määritemän mukaan voi olla johtaja, se on looginen mahdottomuuss. Anarkistisessa yhteiskunnassa ei ole johtajia eikä johdettavia. Dali olisi ollut se hymyilevä Apollo, Leinon mallin mukaisesti.
Kai totesit että vastauksesi "suureen" kysymykseeni oli selkeydessään täydellinen. Tähän voit vastata esimerkiksi minun suoperjengini standardifraasilla: "I know."
Käsitin "nämällä" kaksikon, pelkkä surrealistivetoisuus pistää jo harkintaan.
Juu, olet huomannut persouteni kehuille. :)
tarkkaan ottaen faktoja.
Sinulla on kaikenlaisia jänniä ajatuksia, ja osaat sanoa myös "en tiedä".
Avanti, siskoseni!
..teet uskontosi yhteydessä jotain, minkä et usko vaikuttavan mihinkään (vaikkapa turhauttava toisto), niin silloin et ole täysin "sinut" tuon uskonnon kanssa. Eli toisin sanoen, et usko siihen.
Hieman hampaaton tämä sinun pointtisi, miten uskoaan vahvistava, toistoon turvautuva uskis eroaa siitä, kun ateisti toteaa kerta toisensa jälkeen krapula-aamuna: "kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu"?
Voihan se ateistikin päättää yhtenä aamuna juhlimisen jälkeen, että enpä enää hoe tuota lausetta.
"Uskiksenhan", kaikkiallisen ilon lähteelle saapuneen, sitä ei tarvitse hokea; se saattaa olla muisto vain; muiden samankaltaisten muistojen joukossa.
Niin, sanotaan, että kyllä Siperia opettaa.
Voihan siihen lisätä; opettaa jos haluaa oppia.
Itsepetosta voi harrastaa monessa paikassa, monet eri ihmiset monella eri tavalla. Jotkut ateistit tosin kieltäytyvät uskomasta toistoaan. Uskovaisten on tosin helpompi uskoa omiin valheisiinsa, ovathan he jo omaksuneet yhden. Se on merkki mielen heikkoudesta.
Se, joka ei opi omista virheistään, vaan toistaa niitä jatkuvasti lähimmäistensä mieliharmiksi, joita sotkuja lähimmäiset pahimmassa tapauksessa joutuvat myös selvittelemään, on tyhmä.
Ja jos ihminen ei pysty hallitsemaan mielihalujaan; se on pahimmanlaatuista mielenheikkoutta. Tämänkaltaisissa tilanteissahan sitä sepitellään lähimmäisilleen kaikenkarvaisia valheita ja valehtelu on yksi mielenheikkouden mittari.
Ensinnäkin, ikä on mikä on. Siihen en voi vaikuttaa. Ikäni kertoo sen, paljon minulla on aikaa lisätä viisuattani. Ihmettelen miten ikäni liittyy mihinkään.
Kristillinen oppi painottaa virheiden uusimista. Jumalahan antaa kaiken anteeksi. Silloin pääsee aina lähtemään, itsensä mielestä ainakin, puhtaalta pöydältä. Se antaa MAHDOLLISUUDEN virheiden uusimiseen ilman seuraamusta. Tämä ei tietenkään tarkoita että näin kaikki tekisivät, mutta näin voi tehdä.
Minä taasen, ateistina, en saa, enkä ainakaan pyydä anteeksi antoa. Kun teen virheen, pidän huolen, että en sitä uusi. Jos se mielestäni oli virhe.
"Ja jos ihminen ei pysty hallitsemaan mielihalujaan; se on pahimmanlaatuista mielenheikkoutta."
Ja vielä suurempaa mielenheikkoutta on se, jos ei pysty toteuttamaan mielihalujaan. Imisen pitää pystyä hallitsemaan itsensä silloin kun se on tarpeellista. Hillitse nauru hautajaisissa. Hillitse itku juhlissa. Mielenheikkoutta on se, jos ei kykene hallitsemaan itseään. Mutta vielä suurempaa on se, ettei pysty sitä lopettamaan. On mielestäni mahtavaa olla välillä hullu, mutta jopa silloin, jos tilanne sen vaatii pystyn hallitsemaan itseni.
Valehtelu on vain yksi tapa selvitä. Häpeäminen on mielenheikkoutta. Häpeäminen yhdistettynä ylitsevuotavaan ylpeyteen. Jos häpeää tekoaan, joka oli väärä, ja on liian ylpeä myöntääkseen sitä, johtaa valehteluun. Mutta valehtelu itsessään ei ole mitenkään tuomittavaa. Valheen uskominen taasen... ei siitä sen enempää.
Häpeä. Itsekkin häpeän joitain sanojani. Joitain tekojani. Mutta en silti ole niin ylpeä, että kiistäisin ne, itseltäni, harva niistä tietää, mutta itseltäni en niitä kiistä. Tein ne, ja ne osoittivat tyhmyyttä. Mutta ihminen muuttuu viidessä vuodessa paljon. Osoitan häpeääni, sillä, etten toista tekojani. Asiat joita häpeän, ovat virheitä, ja pidän huolen, etten tee niitä uudelleen. Sillä tavalla osoitan katumukseni. Taas mahdollinen anteeksi pyyntö, ei itseasiassa ole mikään pyyntö, vaan tiedotus siitä, että tein virheen. En oleta että tekoani unohdettaisiin sen takia, koska pyydän anteeksi. Haluan vain tiedottaa, että se on asia, mitä häpeän. Olen ylpeä saavutuksistani, mutta en niin ylpeä että kieltäisin virheeni
Mitä kantaasi valehteluun tulee, se on hyvin lapsellinen. Valehtelun motiivi ratkaisee. Jos valehtelee ylpeyttään, niin se on mielestäni halveksuttavaa. Valehtelu on vain totuuden puhumisen vastakohta. Totuus satuttaa yleensä eniten. Valehetelu on niin tapauskohtaista, että siitä ei voi yleisesti syyllistää. Lisäksi huomautan, että parhaimmat valheeni ovat tosia.
Mielenheikkoutta kuvaa mielestäni paljon se, että hyväksyy jonkin totuudeksi, vain sen takia koska se on mielyttävä. Itse olen tullu siihen tulokseen, että jos kaikki osuu liian hyvin omalta kannaltani kohdalleen, pitää varautua valheeseen. Jos taasen asiat eivät sovi ollenkaan yhteen, pitää varautua tökeröön valheeseen. Tyhmyyttä on uskoa valheeseen, joka on tökerö. Mielenheikkoutta taasen on uskoa valheeseen, joka on mielyttävä.
"Äiti, joka laittaa radion soimaan aina lauantai-iltaisin "ihan vain tavan vuoksi" ei ole mitään uutta auringon alla. Mitään uutta ei myöskään ole siinä, että perheen isä katoaa aina samoihin aikoihin tyttären huoneeseen - siitäkin huolimatta että ovi on koetettu teljetä sisäpuolelta tuolin avulla. Äiti ei näe - kieltäytyy näkemästä - mitä hänen onnellisessa kodissaan aina lauantaisin tapahtuu. Eikä hän sitä kuulekaan musiikin alta."
-Vox Paganorum 3/01 ( http://www.pakanaverkko.fi/vox/huomioita_julkilausumista.shtml )
Heips sefu. Heitit aika pahan. Arvelen kuiteskin että jos alkkis-ateisti tai joku muu toistaa mitä milloinkin, ei se tee tyhjäksi uskisten harjoittamaa toistamista.
Meinaan, suosittu argumentti "itse teet samalla lailla" ei tee tyhjäksi sitä että joku muu tekee sillä samalla lailla.
Itse en ole pitkään aikan tarvinnut kummempia toistoja. Sillä lailla pääsee nopeammin uusiin ulottuvuuksiin.
Tattis kommentista. Siinä mielestäni hyvä esimerkki asiallisesta keskustelusta, josta minä kait omalla kenties vähan liian sarkastisella stailillani silloin tällöin lipsun täällä uskisten palstalla ...
ripuli?
altavastaajaksi jääneellä. Ota hiilitabletteja.
arvot välittyvät ihmiselle vaikka ei kirkossa koskaan kävisikään.Pienestä pitäen moni on saanut kuulla miten ihmiset ovat syntisiä ja pahoja. Mielestäni tuo perisynnin jauhaminen on saanut todella pahaa jälkeä aikaan. Ei se niin kovin montaa toistoa vaadi, jonkun pienen lapsenkaan kuulla, että loppujen lopuksi hän on paha eikä hän voi tälle asialle mitään.Hän ei itse voi vaikuttaa pahuuteensa mitenkään. Kun tämä on kristillisen kulttuurin viesti siinä elävile ihmisille tulee joskus mietittyä mikä sadistinen oikeus jollain instituutiolla on määritellä ihminen tiedotusvälineiden ym auktoriteettien kautta ´läpimädäksi paskaläjäksi´. Minusta tällainen luonteen muokkaus kirkon taholta pitäisi olla rangaistava teko mutta nyt se katsotaan kristilliseksi hyveeksi.
Monella ihmisellä kuluukin kymmeniä vuosia kasvaa eroon näkemyksestä ettei hän ole paha, huono ja kelvoton kaikinpuolin. Moni huonon itsetunnon kanssa kamppaileva nuori on sisäistänyt perisynti käsitteen mallikelposesti toistojen kautta. Tästäkin asiasta kirkko voi ylpeillä ja saada sulan hattuunsa.
Siirrymmekö nyt varsinaiseen asiaan? Onko jo 30 vuotta"tullut kuluneeksi" siitä kun Missukka ja ppunkkari täällä haastelivat kanssamme?