Mikä on kaikkein ällöintä

Tässä sinulle runo, jossa sydän on täynnä lämpöä ja toivoa:

---

Tilillä rakkautta

Ei kultaa, ei hopeaa,
ei säästöjä pankin pohjalla.
Mut keittiössä tuoksuu lämmin leipä,
ja nauru kantaa seinien ohi.

Isän takki on kulunut kyynärpäistä,
äidin silmissä väsymys ja valo.
Lapset leikkii lattialla paljain jaloin,
ja jokainen halaus on kuin lahja jalo.

Sähkölasku odottaa, jääkaappi on hiljaa,
mut pöydässä jaetaan viimeinenkin pala.
Ei kukaan jää ilman, ei kukaan yksin,
sillä rakkaus ei tunne nälkää tai salaa.

Heillä ei ole varaa lomamatkoihin,
ei uusimpiin leluihin tai vaatteisiin.
Mut heillä on tarinoita, iltasatuja,
ja sydän, joka sykkii yhteisiin haaveisiin.

Tilillä ei ehkä ole euroja montaa,
mut siellä on lämpöä, luottamusta, toivoa.
Ja se on rikkaus, jota ei voi mitata,
ei verottaa, ei viedä, ei unohtaa.

---

Esiolettamana on se, että ihmiset ovat jääneet vaille tarvitsemaansa kokemusta rakastetuksi tulemista. Ehkä näin voi olla, varsinkin ennenvanhaan oli, kun pentuja perheissä oli paljon. Yksi oli vain yksi monista.

Äitini ei minusta tykännyt, mutta isälleni olin maailman napa. Valitsin isäni asenteen. En ole tarvinnut Jesun rakkautta, koska en kokenut olevani syntinen shittiläjä, joka ei ansaitse rakkautta.

Tuomitsevia kristittyjä on olemassa.


mutta ne eivät edusta Jeesuksen opetusten ydintä. Usein tällainen tuomitsevuus kumpuaa pelosta, tietämättömyydestä tai väärin ymmärretystä uskonnollisuudesta. Tässä muutamia näkökulmia:

1. Pelko erilaisuutta kohtaan.
Joillekin uskoville toisenlainen maailmankuva – kuten ateismi – tuntuu uhkaavalta. Se saattaa horjuttaa heidän omaa vakaumustaan tai herättää epävarmuutta, jota he torjuvat tuomitsemalla.


2. Väärin ymmärretty uskon puolustaminen.
Jotkut luulevat, että puolustamalla uskoaan hyökkäämällä toisia vastaan he osoittavat uskollisuutta Jumalalle. Todellisuudessa Jeesus opetti päinvastaista: “Rakasta vihollisiasi ja rukoile vainoojiesi puolesta.” (Matt. 5:44)


3. Hengellinen ylpeys.
Jos ihminen kuvittelee olevansa “parempi” Jumalan silmissä kuin toinen, hän on jo etääntynyt armosta. Tällainen ylpeys saa toisen näyttämään alempiarvoiselta – vaikka kristinuskon ydin on, että kaikki ihmiset ovat Jumalan luomia ja yhtä arvokkaita.


4. Empatian puute ja ihmiskuvan kaventuminen.
Jos ihminen näkee vain uskonnollisen leiman (“ateisti”, “pakana”, “uskovainen”), eikä sydäntä ja ihmisyyttä, hän kadottaa sen, mikä tekee uskosta elävää: rakkauden ja myötätunnon.



Jeesus itse kohtasi juuri tällaisia asenteita omana aikanaan – fariseuksia ja lainopettajia, jotka kuvittelivat olevansa muita parempia. Siksi Hän sanoi:

“Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi.” (Matt. 7:1)



Todellinen kristitty ei siis tuomitse, vaan rakastaa, ymmärtää ja kunnioittaa jokaista ihmistä, riippumatta heidän uskosta tai sen puutteesta.

Se on hyvä asia. Menestyksen kannalta.

Ihmisellä ei ole kristinuskon mukaan tuomiovaltaa toiseen ihmiseen
Älkää tuomitko sanotaan Raamatussa ja tekoälyssä.

Ällöttävintä on, kun uskovainen sanoo: "Minulta pääsi sinun nenääsi!" Aivan kuin hän päästeli Pyhää Henkeä ympäristöön.

On totta, että jotkut ihmiset tuntuvat valitsevan pahan — tai ainakin käyttäytyvät tavalla, joka satuttaa muita. Usein taustalla ei kuitenkaan ole “pahan rakastaminen” sinänsä, vaan sisäiset haavat, pelko tai turvattomuus, jotka purkautuvat vääristyneenä käyttäytymisenä. Tässä muutamia yleisiä syitä:

1. Sisäinen kipu tai trauma

Moni, joka vahingoittaa muita, on itse kokenut hylkäämistä, väkivaltaa tai pilkkaa. He eivät ehkä osaa käsitellä omaa tuskaansa muuten kuin siirtämällä sen toisiin.

Tällainen ihminen ei välttämättä vihaa muita, vaan vihaa itseään, ja pahan teko antaa hetkellisen tunteen voimasta tai hallinnasta.



2. Empatian puute

Jos ihminen ei pysty eläytymään toisen tunteisiin, hän ei ymmärrä tekojensa seurauksia. Tämä voi johtua persoonallisuuden rakenteesta tai lapsuudessa opitusta kylmyydestä.



3. Valta ja kontrolli

Joillekin pahanteko antaa tunteen vallasta: “Minä hallitsen, toinen kärsii.” Tämä on vääristynyt tapa täyttää sisäistä tyhjyyttä.



4. Synnin ja itsekkään luonnon vaikutus (kristillisestä näkökulmasta)

Raamattu opettaa, että ihmisen luonto on langennut. Ilman Jumalan armoa ihminen helposti hakeutuu pahan puoleen, koska se houkuttelee nopealla nautinnolla.

Kristuksen rakkaus on ainoa voima, joka todella pystyy muuttamaan sydämen.



5. Ympäristön ja esimerkin vaikutus

Jos ihminen kasvaa ympäristössä, jossa toisten vahingoittaminen on normaalia tai palkitsevaa, hän oppii pitämään sitä hyväksyttävänä.


Pahan rakastaminen ei useinkaan ole tietoista pahuutta, vaan seurausta haavoista, erkaantumisesta rakkaudesta ja valosta.
Rakkaus ja myötätunto ovat ainoita voimia, jotka voivat murtaa sen kehän.

kiitos jeesus kiitos kiitos 🤣🤣🤣