Paavi Benedictus XVI
Saksalaissyntyinen Joseph Alois Ratzinger valittiin katolisen kirkon johtajaksi huhtikuun kolmannella viikolla. Hänestä tuli paavi Benedictus XVI. Nimi on herättänyt kahdenlaisia kysymyksiä: sisältääkö kirjoitusasu c:n vai k:n ja kuuluuko nimeen -us vai ei?
Katolisen kirkon kieli on latina. Nimi Benedictus on latinaa. Sana benedictus merkitsee ’siunattu’. Suomalaisilla ei ole mitään syytä noudattaa englanninkielisten uutistoimistojen mallia ja käyttää lyhyempää muotoa Benedict. Myöskään suomalaisemmaksi miellettyyn kirjoitusasuun Benediktus ei ole perusteita. Meillä ei ole vakiintunut vuosisatojen mittaan suomalaistunutta pitkää muotoa tästä nimestä toisin kuin hyvin monesta muusta pyhimysnimestä. Siksi meidän on syytä pitäytyä latinalaisessa muodossa.
Nimi on esiintynyt Suomen asiakirjalähteissä jo keskiajalla ruotsalaisessa lyhentyneessä muodossa Bengt tai Benti, esimerkiksi 1467 lisänimenä bentinen (luetaan Penttinen). Turun hiippakunnan pyhimyskalenterissa on vuonna 1330 mainittu Benedictus abb. cf. [= apotti, tunnustaja], ja vielä vuonna 1544 Mikael Agricolan Rucouskiria esittää tämän apotin nimen muodossa Benedictus Abbo [= apotti]. Sen jälkeen nimi onkin mainittu vain lyhyessä muodossaan, kuten 1608 Bengt ja 1646 Benti. Lyhyt muoto Bengt on saanut paikan almanakassa jo 1700-luvun alkupuolella.
Ensimmäisessä suomenkielisessä almanakassa 1705 nimi on lyhyessä muodossa Benedict, ja samoja muotoja on ajoittain kirjoitettu myös 1800-luvulla. Kuitenkin jo 1706 ja siitä edelleen moneen kertaan nimimuoto päättyy pisteeseen – Benedict. –, mikä osoittaa, että nimi on lyhenne täydestä muodosta Benedictus. Sekä 1700- että 1800-luvulla almanakkanimenä on ollut monessa jaksossa nimenomaan Benedictus.
1800-luvulla alettiin edistää etunimien suomalaistamista. Silloin on joitakin kertoja kirjoitettu k:lla Benedikt. Lyhentymä Pentti oli ensimmäisten joukossa, kun almanakassa korvattiin 1890 vierasperäisiä nimiä suomalaisilla muodoilla.
Meillä Pentin päivä on 21.3.543 kuolleen Pyhän Benedictus Nursialaisen muistopäivä. Hän oli länsimaisen luostarilaitoksen perustaja ja niin arvostettu, että paavi Pius XII nimitti häntä Euroopan Isäksi (latinaksi Pater Europae) ja julisti hänet 1958 länsimaiden suojeluspyhimykseksi. Nykyisellä paavilla, Benedictus XVI:lla, on siis erityisen arvokas esikuva.
Teksti on kopioitu sivulta:
http://www.kotus.fi/kielitoimisto/kielijutut/2005_5_benedictus.shtml
Saksalaissyntyinen Joseph Alois Ratzinger valittiin katolisen kirkon johtajaksi huhtikuun kolmannella viikolla. Hänestä tuli paavi Benedictus XVI. Nimi on herättänyt kahdenlaisia kysymyksiä: sisältääkö kirjoitusasu c:n vai k:n ja kuuluuko nimeen -us vai ei?
Katolisen kirkon kieli on latina. Nimi Benedictus on latinaa. Sana benedictus merkitsee ’siunattu’. Suomalaisilla ei ole mitään syytä noudattaa englanninkielisten uutistoimistojen mallia ja käyttää lyhyempää muotoa Benedict. Myöskään suomalaisemmaksi miellettyyn kirjoitusasuun Benediktus ei ole perusteita. Meillä ei ole vakiintunut vuosisatojen mittaan suomalaistunutta pitkää muotoa tästä nimestä toisin kuin hyvin monesta muusta pyhimysnimestä. Siksi meidän on syytä pitäytyä latinalaisessa muodossa.
Nimi on esiintynyt Suomen asiakirjalähteissä jo keskiajalla ruotsalaisessa lyhentyneessä muodossa Bengt tai Benti, esimerkiksi 1467 lisänimenä bentinen (luetaan Penttinen). Turun hiippakunnan pyhimyskalenterissa on vuonna 1330 mainittu Benedictus abb. cf. [= apotti, tunnustaja], ja vielä vuonna 1544 Mikael Agricolan Rucouskiria esittää tämän apotin nimen muodossa Benedictus Abbo [= apotti]. Sen jälkeen nimi onkin mainittu vain lyhyessä muodossaan, kuten 1608 Bengt ja 1646 Benti. Lyhyt muoto Bengt on saanut paikan almanakassa jo 1700-luvun alkupuolella.
Ensimmäisessä suomenkielisessä almanakassa 1705 nimi on lyhyessä muodossa Benedict, ja samoja muotoja on ajoittain kirjoitettu myös 1800-luvulla. Kuitenkin jo 1706 ja siitä edelleen moneen kertaan nimimuoto päättyy pisteeseen – Benedict. –, mikä osoittaa, että nimi on lyhenne täydestä muodosta Benedictus. Sekä 1700- että 1800-luvulla almanakkanimenä on ollut monessa jaksossa nimenomaan Benedictus.
1800-luvulla alettiin edistää etunimien suomalaistamista. Silloin on joitakin kertoja kirjoitettu k:lla Benedikt. Lyhentymä Pentti oli ensimmäisten joukossa, kun almanakassa korvattiin 1890 vierasperäisiä nimiä suomalaisilla muodoilla.
Meillä Pentin päivä on 21.3.543 kuolleen Pyhän Benedictus Nursialaisen muistopäivä. Hän oli länsimaisen luostarilaitoksen perustaja ja niin arvostettu, että paavi Pius XII nimitti häntä Euroopan Isäksi (latinaksi Pater Europae) ja julisti hänet 1958 länsimaiden suojeluspyhimykseksi. Nykyisellä paavilla, Benedictus XVI:lla, on siis erityisen arvokas esikuva.
Teksti on kopioitu sivulta:
http://www.kotus.fi/kielitoimisto/kielijutut/2005_5_benedictus.shtml
Vastaukset 50
Vanhimmat
Bene dicere, siunaaminen, tarkoittaa hyvien asioiden sanomista.
"Katsokaa, tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!"
Meidän aikanamme, käytännön tasolla, emme voisi tuskin tehdä radikaalimpaa suunnan muutosta kuin alkaa sanoa - välillä - hyviä asioita toinen toisistamme ja toisillemme. Jokaisessa on jotain hyvää. Voisimme välttää toisten leimaamista, luokittelua ja parjaamista. Mitäs jos yritetään?
En tarkoita, että vaikeista asioista ja vääryyksistä pitäisi vaieta, vaan että keskustelukumppaneina kohtelisimme toisia reilusti, niin kuin itseämmekin toivomme kohdeltavan.
Minusta ainakin näyttää ja tuntuu, että sekä pahassa että myös hyvässä sanoilla on ihmeellinen vaikutus. Ja onhan meidän Jumalamme itse Sana.
"Jokaisessa on jotain hyvää. Voisimme välttää toisten leimaamista, luokittelua ja parjaamista. Mitäs jos yritetään?"
Olen samaa mieltä. En miellä hyökänneeni ketään kirjoittajaa vastaan yksilönä, varsinkaan kun minun tekstejäni kritisoineet eivät näytä edes kirjoittavan jatkuvasti samoilla tunnistettavilla nimimerkeillä. Koitan jatkossa pysyä vieläkin objektiivisempana. Olen kuitenkin yleisellä tasolla sitä mieltä asioista, kuin mitä olen, joten minulle jää vain kaksi vaihtoehtoa, joko kirjoittaa niin kuin kirjoitan, tai olla hiljaa. Keskustelupalstan tarkoitus kuitenkin on mielipiteidenvaihto. Hiljaa olemalla palstan funtio ei toteudu.
Mitä väliä?? benediktuksen kirjoitusasu on ehkäpä niitä maailmanhistorian vähiten huomiota ansaitsevia asioita. Ketään ei varmaankaan loukkaa kirjoitettiinpa se missä muodossa tahansa.
Tekstissä vain perusteltiin, miksi paavin nimeä ei käännetä suomen kieleen Pentiksi, vaikka edellisen paavin nimi käännettiin Paavaliksi.
"Ketään ei varmaankaan loukkaa kirjoitettiinpa se missä muodossa tahansa."
Ei varmasti loukkaakaan, vaikka kutsuisit nykyistä paavia "paavi Pentiksi" tai "paavi Penaksi", jos teet niin hyväntahtoisesti. En laatinut otsikonavausta siinä mielessä, että asiasta kehittyisi väittelyä tai epäsopua. Minusta vain tuo teksti oli mielenkiintoinen ja informoiva. Uskon, että kovin moni lukee sen mielenkiinnolla ja kokee sen sivistäksi.
ole koskaan kokenut yhtäkään sinun kirjoitustasi 'sivistävänä'! Miksi paavin linjaa tai yleensä paaviutta vastustavien pitäisi kijoittaa paavi pentti 'hyväntahtoisesti'? Etkö salli sitäkään, että maailmassa on paljon ihmisiä, katolisia ja ei-katolisia, joilla ei ole mitään hyväntahtoista ja kiitollista sanottavaa Joseph Ratsingerille, käyttääpä tuo sitten mitä nimeä tahansa? Eikö heillä sitten muka ole oikeutta tuoda näkyviin tuohtumustaan? Entäpä jos ajattelevilla ihmisillä ei yksinkertaisesti ole mitään syytä suhtautua paavi penttiin 'hyväntahtoisesti'!
on olemassa monensävyisiä suomenkielisiä vastineita. Esim apostoli Pietarin nimestä on olemassa Raamatun suomennoksissa käytetty muoto Pietari ja arkisemmat muodot, Pekka, Petri ja Petteri. Samoin apostoli Johanneksen nimestä on Raamatun käännöksen Johanneksen lisäksi lukuisia kansanomaisia lyhennyksiä kuten, Juha, Juho, Janne jne.
Vähemmän tunnettujen pyhimysten nimet ovat taas suomalaisissa Raamatun käännöksissä saaneet pysyä ennemmän alkukielen kaltaisina ja niistä johdetut lyhennenimet koetaan aika arkisiksi.
Apostoli Filippus on suomenkielisessäkin Raamatussa Filippus eikä Vilppu ja apostoli Bartolomeus on Bartolomeus eikä Perttu. Tämän periaatteen mukaisesti säilyttäisin paavi Benedictuksen nimen Benedictuksena virallisissa teksteissä. On makuasia kirjoitetaanko nimi C:llä vai K:lla.
"On makuasia kirjoitetaanko nimi C:llä vai K:lla."
No periaatteessa se on siinä mielessä makuasia, ettei olisi mikään loukkaus käyttää "poikkeavasti" kirjoitettua muotoa, mutta tokihan yhtenäisyyteen pitäisi pyrkiä.
Nyt kun paavin nimeksi on jo suomen kielessä vakiintunut Benedictius, niin nimestä keskusteleminen on jo hieman myöhäistä. Tuo otsikkotekstihän on laadittu siihen tilanteeseen, kun on pitänyt pohtia sitä, miten uuden paavin nimi suomeksi käännetään. Aseten tekstin palstalle ainoastaan sen vuoksi, että koin sen mielenkiintoiseksi. Tarkoitukseni ei ollut kyseenalaistaa käytäntöä kirjoittaa paavin nimi Benedictiukseksi.
taas pienet tepposet. Tarkoitat kai Benedictus eikä Benedictius? Pyhän Benedictus Nursialaisen muistopäivä on ortodoksisessa kirkossa muuten jo 14.3. Kumpikohan päivä lienee se alkuperäinen ja oikea kuolinpäivä? Olen syntynyt 14.3. joten olen aina pitänyt P. Benedictusta eräässä mielessä omana pyhänäni (pyhimyksenäni).
Pyydän anteeksi!
Hitlerin isähän oli nimeltään Alois, alkujaan Alois Schicklgruber, sittemmin Alois Hitler. Ja on aivan totta, että erittäin monet ovat jo vuosikymmeniä olleet tyytymättömiä kardinaali Ratsingerin toimintaan ja samoin erittäin tyytymättömiä hänen valintaansa paaviksi. Tämä on tosiasia.
... paavi on huono ja huonona pysyy, koska erehtymätön oikeinajattelijoiden raati on hänet huonoksi arvioinut. Tekipä tai sanoipa hän mitä tahansa. Tuli jo selväksi, ajat sitten.
koska maailmalla on ollut tilaisuus seurata vuosikymmenien ajan hänen äärikonservatiivisen maailmankuvansa kiristymistä ja itsevaltaisia otteita. Hänet jos kenet me nimenomaan tunnemme johtajana vuosikymmenien ajalta ja puhumme siis kokemuksesta.
On ollut todella mielenkiintoista seurata uuden paavin vastaanottoa universaalin kirkon eri puolilla.
Meillä on nyt paavi ja rukoilemme hänen puolestaan, kuten hänkin meidän.
aina saatu maailmassa paljon pahaa aikaan ja mahdollistettu vielä enemmän pahaa.
naiivien fundamentalistien kiihkeä pikkujoukkio tänne onkaan päässyt pesiytymään? Outoa sakkia, joka tuottaa outoja mielipiteitä oudoissa viesteissä.
Olen samaa mieltä tuosta, mitä sanot naiiviudesta. Mutta minusta Benedictuksen pontifikaatin saldo katsotaan sen loppuessa eikä se silloinkaan ole lopullinen. Pidän uudesta vaakunasta ja viinistä, kohtuudella. Katsotaan, mitä tuleman pitää.
Samelia36 pitää AINA kuunnella (hyvä vuosikerta, sillä seudulla). Vaikka ei olisi samaa mieltä.
Nyt olen ensi kertaa elämässäni tullut luokitelluksi "fundamentalistiksi". Sehän tästä enää puuttuikin...
Ja meillä on ikään kuin lisävahvistuksena myös Benedicta, jollaista toisilla ei olekaan.
prinsessako? Onko hän Tanskan vai Ruotsin prinsessa? He ovat luterilaisia, noiden maiden prinsessat. Sama nimihän on myös Hollannin kuningatterella, joka onkin yksi maailman rikkaimmista ja vaikutusvaltaisimmista naisista. Hän on reformoidun kirkon jäsen, lieneekö ihan kirkon pääkin omassa maassaan?
Benedicta Idefelt, olet ehkä kuullut.
Hän näyttää kovasti komealta mieheltä ja onkin monissa haastatteluissa arvostellut sekä piispa Wrobelin touhuja että vatikaanin nykyistä ja viime vuosikymmenien vallanpitoa. Olen lukenut ja nauttinut. Hänen nimensähän kuitenkin kastetodistuksessa on Anita - toisin kuin mainitsemieni henkilöiden.
meitä toki on monta, mutta sinä olet nyt eri Ankkajalka kuin minä - itse kirjoittelin tuonne isä Jan -ketjuun. Hyvää jatkoa kuitenkin, kaima kuoma!
Ja onkos se fundamentalistin leima sitten niin iso häpeä? Latinan sanakirjan mukaan fundamentum merkitsee pohjaa ja perustaa sekä kirjaimellisessa että kuvaannollisessa mielessä. Fundamentalisti on perusteisiin pitäytyvä henkilö. Ihan turhaa käyttää sitä haukkumasanana ainakaan ilman että pidetään perusmerkitys mielessä.
että kun puhutaan kristillisestä fundamentalismista, islamilaisesta fundamentalismista ja esimerkiksi hindufundamentalismista, noilla termeillä on vakiintunut ja suorastaan pelottava sisältönsä. Noita termejä käytetään tutkimuksessa ja asiatekstissä ja niiden merkitys on kielteisempi kuin antamasi sanakirjamerkitys. Vähimmilläänkin fundamentalismi pysäyttää oppimisen ja kehityksen kunkin kulttuurin ja uskonnon sisällä ja merkitsee myös vakavaa uhkaa tasa-arvokehitykselle.
amerikkalaisia protestanttisia liikkeitä, joilla on ns fundamentalistinen Raamattu-näkemys eli yksin Raamattu periaate ja Raamattua tulkitaan kirjaimellisesti. He lukevat Raamattua vähän kuin muslimit Koraania irrallisina asiayhteydestään irrotettuina lauseina. Kristityt fundamentalistit ovat sotaisia (Bushin kannattajia) ja poliittisilta asenteiltaan oikeistolaisia.
Katolisella kirkolla ei ole mitään tekemistä näiden fundamentalistikristittyjen kanssa. Täällä palstoilla tietämättömät käyttävät tätä fundamentalistia haukkumasanana, niin kuin sanoitkin.
on paljon laajempi termi, eikä sen käyttö millään tavoin rajoitu vain Yhdysvaltojen uskonnolliseen kenttään tai protestanttisiin kirkkokuntiin. Kristillistä fundamentalismia esiintyy yhtä lailla myös katolilaisten ja ortodoksien parissa, ortodoksien tapauksessa usein liittyneenä kummallisiin messiaanisiin oppeihin ja tuhoisaan kansalliskiihkoon. Kyselepä lisää tietoja vaikka Helsingin yliopiston ekumeniikan professori Risto Saariselta, joka johtaa aiheeseen keskittynyttä tutkimusprojektia. Oppimalla tiedät enemmän ja luulet vähemmän. Se myös vähentää omahyväisyyttä ja taipumusta projisoida paha "toisiin".
kirkkokuntien sola scriptura -periaate ei ole yhtä kuin fundamentalismi kuten näytät kuvittelevan. Sinulla on kuule ihan perustiedotkin hukassa.
Sitä paitsi: Myös katolisessa kirkossa ja ortodokseissa on pelottavan paljon poliittisesti oikestolaisia, jos et ole sattunut huomaamaan.
näinhän sitä termiä käytetään. Ikävä vain ettei tällä yleisen kielenkäytön mukaisella "fundamentalismilla" ole enää paljonkaan tekemistä varsinaisten "fundamenttien" kanssa. Helposti alkaa myös pelata se ilmiö, josta ruotsinkieliset käyttävät nimitystä "språkets makt över tanken": kielenkäyttö alkaa ohjailla ajatusta, ja niin se, joka kyselee fundamenttien eli perusteiden perään, leimautuu automaattisesti "funkuksi".
Kirjaimellinen tulkinta ja sola scriptura periaate ovat eri asioita. Mutta edellinen edellyttää kyllä jälkimmäistä. Kaikilla protestanteilla ei ole fundamentalista raamattunäkemystä, vaikka he sola scriptura- periaatetta kannattaisivatkin.
Meillä ortodoksisessa kirkkossa on varmasti paljon enemmän yhteiskunnalliselta näkemyksiltään vasemmistolaisia (ei kuitenkaan marksilaisia) ihmisiä, kuin osaat kuvitellakaan. Äkkivääriä oikeistolaisia en tunne ketään.
Bysantista on sanottu, että se oli sosialistinen valtio. Ei myöskään ole sattuma, että ortodoksisesta Venäjästä tuli ensimmäinen uuden ajan sosialistinen valtio. Venäjällä ei yksityinen omistusoikeus ollut koskaan päässyt vakiintumaan.
Konservatiivisuus esim seksuaalietiikkaan kuuluvissa kysymyksissä, ei merkitse välttämättä poliittista oikeistolaisuutta eikä missään tapauksessa minkään sorttista fundamentalismia. Neuvostoliitossa kannatettiin monessa suhteessa konservatiivisia perhearvoja II:n maailmansodan jälkeen.
minusta koko termiä ei pitäisi ollenkaan käyttää.
sosialistisissa maissa nykyään tuppaavat ortodoksian nimiin vannovat valitettavan usein olemaan kovasti kovan linjan oikeistolaisia, esimerkiksi. Katsopa välillä vähän suomalaisen lintukodon ulkopuolellekin. Samoin roomalaiskatolisen kirkonkin sisällä valitettavasti jyllää sekä opillinen että poliittinen konservatiivisuus ja hyvin oikeistolaiset näkemykset. Tarkoitan sekä Suomessa että isossa maailmassa.
Lisäksi kirjoitit itse viestisi sillä tavoin, että siitä kyllä sai kuvan, että mielestäsi sola scriptura -periaate edellyttää fundamentalistista lukutapaa kuten muka fundamentalismi sola scriptura -periaatetta - näinhän ei ole, koska fundamentalismia esiintyy (myös kristillistä sellaista) myös sellaisissa kirkkokunnissa, joissa ei tunnusteta sola scriptura -periaatetta. Oma väitteesi oli minusta virheellinen ja vähintäänkin luvattoman epäselvästi esitetty, mistä syystä oli tervetullutta, että toinen lukija kommentoi korjaten huolimatonta väitettäsi. Ja mikä oli sinun reaktiosi: moukkamainen ärähdys asian vierestä "lue paremmin kirjoitukset". Sinulle vastanneen kommentoijan kirjoitus kyllä osoitti, että hän oli lukenut tarkasti ja huomannut, missä menit metsään. Sinä sen sijaan olit kirjoittanut vähintäänkin hyvin huolimattomasti. Onko sinusta kohteliasta ja asiallista käytöstä ärähdellä tuolla tavoin muille kirjoittajille?
Sitä paitsi fundamentalismi näyttää onnistuvan järkyttävän tehokkaasti ilman sola scriptura -oppiakin: luepa vaikka täältä Ignatiuksen ja rouskun kirjoituksia, siinä jo todistetta riittämiin. Ikävä kyllä.
ja Bysantti: siellä hallitsi keisari. Venäjällä taas eivät maaorjat mitään omistaneetkaan.
Siinäpä todella mietiskelyn aihe. Ehkä ongelmiemme ydin, tuo unohdus.
Ja sen tähden vähän epäselvää juttua puolin ja toisin. Ilmeisesti puhuimme myös eri asioista. Sukupolvien ero kokemusmaailmassa ja ajattelussa näkyy mielestäni tällä palstalla selvästi.
Protestanttinen raamatullinen fundamentalismi lähtee sola scriptura-periaatteesta ja käsityksestä, että Raamatusta löytyy vastaukset kaikkiin elämänkysymyksiin. Muut konservatiiviset liikkeet toisten kirkkojen ja uskontojen sisällä ovat sitten muita liikkeitä, eivät fundamentalismia sanan alkuperäisessä merkityksessä.
Minun sukupolveni ihmiset eivät koskaan olisi voineet kuvitellakaan, että ihmiset 21:llä vuosisadalla uskoisivat esim kreationalismin tapaisiin oppeihin, mutta totta se näyttää olevan, koska täältä suomi 24:stäkin löytyy kreationalismia käsittelevä palsta.
Näin kerran televisiosta ohjelman, jossa haastateltiin USA:n Raamattuvyöhykkeen ihmisiä. Eräskin mies (protestantti siis) vaahtosi kovasti kristillisyydestä, mutta mikään siitä, mistä hän puhui ei ollut sellaista, minkä minä olisin tunnistanut kristillisyydeksi.
Kristillinen keisarikunta oli joskus vallitseva aate ortodoksisuudessa, mutta kumma kyllä ortodoksia voi paljon paremmin ilman keisareita. Emme ole menettäneet mitään olennaista, vaikka sekä II että III Rooma ovat kukistuneet. Käsityksesi sekä Bysantin että Venäjän yhteiskunnallisista oloista ovat kovasti asioita yksinkertaistavia. Kannattaisi varmaan perehtyä asioihin hiukan syvällisemmin.
Professori Risto Saarisen pätevän käsityksen mukaan kristillistä fundamentalismia ihan sanan varsinaisessa merkityksessä esiintyy paljon myös siellä, missä sola scriptura -ajatusta ei tunnusteta. Sola scriptura -periaate ei ole mikään edellytys tai kriteeri kristillisestä fundamentalismista puhuttaessa.
Huomaan, että Bysantin itsevaltiutta edustanut hallinto ja Venäjän olot, joissa köyhyys, kurjuus ja maaorjuus vuosisadasta toiseen rehottivat, ovat sinulle arkoja aiheita. Tietenkään ne eivät ole koko totuus ortodoksiasta, mutta on turha väittää, etteivät ne kuuluisi suurena ja olennaisena osana ortodoksisen kristillisyyden historiaan.
Kreationismi muuten on vakiintunut tuon "luomistieteen" nimeksi suomen kielessä.
Minä olen nähnyt televisiossa umpipimpoja raamattuvyöhykkeen evenkelikaaleja, ihan pimeitä luterilaisia, umpihulluja katolilaisia ja ihan pimeitä muun muassa xenofobiassa ja kansalliskiihkossa piehtaroivia ortodokseja. Mitä tämä todistaa? Sen, että telkusta tulee monenmoista ja erityisesti kiinnostavat omituisuudet saavat ohjelma-aikaa ns. human interest -periaatteen nojalla, ne kun houkuttelevat katsojia kauhistelemaan töllön ääreen.
Kiitos asaillisesta ja perustellusta kirjoituksesta. On ilo lukea välillä järkipuhettakin tällä muuten niin älyvapaalla listalla.
nimen väärin, vaan en ehtinyt tarkistaa. Kiitos korjauksesta. Puhuin fundamentalismi sanan alkuperäisestä merkityksestä, enkä siitä mitenkä sanaa on nykyään alettu käyttää. Saarinen saa minun puolestani tutkia mitä tutkii, ja olla mitä mieltä hyvänsä. Ilmeisesti et muista 60- ja 70-lukujen teologista keskustelua? Silloin puhuttiin paljon erilaisista raamattunäkemyksistä.
on tämän maan parhaita ja arvostetuimpia teologian alan tutkijoita ja kansainvälisesti johtavia ekumeniikan tutkijoita. Jos kerran haluat keskustella esim. fundamentalismista ja sen tutkimuksesta, sinulla ei ole mitään syytä kirjoittaa professori Saarisesta tuohon sävyyn.
Monikaan listalainen ei välttämättä muista 60-70-lukujen kiistoja, koska ovat syntyneet silloin tai sen jälkeen.
Siksi minulla ei ole tarvetta perehtyä hänen tutkimuksiinsa. Ekumeniikka tai systemaattinen teologia yleensäkään ei ole minun alaani. Hiukan suvaitsevaisuutta, hyvät nuoret! Tulette itsekin myöhemmin huomaamaan, että edes kaikkea sitä, mitä haluaisi lukea, ei ehdi lukemaan.
Saarisen tutkimukset eivät muuta miksikään sitä tosiasiaa, että kristillisellä fundamentalismilla alunperin tarkoitettiin Amerikan protestanttien parissa syntynyttä liikettä.
- toistakin muurahais-(vai ampiais-?)pesää ja sanon, että jokainen kristitty on itsestään selvästi kreationisti eikä voi muuta ollakaan, koska hän uskoo kreaatioon ja Kreaattoriin. Toinen asia on sitten, minkä teorian hän omaksuu siitä, miten kreaatio on yksityiskohdissaan tapahtunut. Evoluutioteoria on yksi varsin uskottava selitys, joskin epäluulot heräävät aina kun sen pienikin kyseenalaistaminen nostattaa valtaisan evoluutiofundamentalistisen tsunamin.
nyt taitaa sanaa fundamentalisti käytettävän siinä huonossa merkityksessä.
evoluutioteorian vastustamisesta syntynyt -ismi? Tieteenkin evoluutioteoria pitää kyseenalaistaa niin kuin muutkin tieteen teoriat, mutta tulee ymmärtää, että uskonto toimii omalla tontillaan ja luonnontieteet toisella. Raamattu ei ole mikään luonnontieteen oppikirja eivätkä Raamatun luomiskertomukset ole historiallisia kertomuksia, vaan vertauskuvallisia.
tarpeesta saada luomisoppi amerikkalaisiin kouluihin oppiaineeksi, koska perustuslaki estää uskonnon pakkosyötön kouluissa. Sieltä se on levinnyt tännekin, missä pakkosyötölle ei ole edes mitään estettä. Eli turhaan vaahtoavat täällä, uskontotunnilla opetetaan yhtä ja toisaalla toista.
eräänlaista kvasitiedettä? Ehkä ongelma on siinä, että Yhdysvalloissa ei valtion kouluissa saa opettaa uskontoa. Näin uskonnon Raamattuvyöhykkeellä (ja muuallakin) pitää yrittää takaportista sisään sen sijaan, että se tulisi reilusti etuovesta.
Ymmärrän kyllä, että moniuskontoisessa USA:ssa olisi vaikeata järjestää uskonnon opetus kouluihin, koska onhan se jo meilläkin vaikeata kun on luterilaista, ortodoksista ja katolista kristillistä opetusta ja sen lisäksi ehkä vielä islamin ja buddhalaisuuden opetusta.
maailman huipputeologit ovat protestantteja ja hyvin usein juuri luterilaisia. Kannattaisi siis tutustua tutkimuksiin ja ottaa arvostava asenne. Se on myös ekumeeninen ja sitä kautta aidosti kristillinen asenne eli juuri sitä, mitä Jeesus meiltä toivoo ja edellyttää. Ortodokseilla on paljonkin opittavaa esimerkiksi luterilaisten yliopistojen teologisesta osaamisesta.
Sellaisesta en ole Suomessa kuullutkaan!
Kirjoitin ylempänä, että varmasti moni kokee avaustekstin sivistävänä. Itse huomasin sen jälkeen sivistyneeni paljon. Muistelin, että mitä mediassa kirjoitettiin Suomessa uuden paavin nimivalinnasta. Kerrottiin mm. että nimellään paavi haluaa viestittää olevansa ns. välikausipaavi.
Luettuani seuraavan, en voi olla ajattelematta, että "välikausipaavius" tuskin oli paavilla mielessä nimeään valitessaan:
"paavi Pius XII nimitti häntä Euroopan Isäksi (latinaksi Pater Europae) ja julisti hänet 1958 länsimaiden suojeluspyhimykseksi."
Kirjoitit:
"Benedictus oli länsimaisen luostarilaitoksen perustaja ja niin arvostettu, että paavi Pius XII nimitti häntä Euroopan Isäksi (latinaksi Pater Europae) ja julisti hänet 1958 länsimaiden suojeluspyhimykseksi. Nykyisellä paavilla, Benedictus XVI:lla, on siis erityisen arvokas esikuva".
Olen samaa mieltä edesmenneen paavin kanssa, että Benedictus on ollut hyvin tärkeä länsimaiden länsimaille. Ja hän on todella Euroopan isä.
Minua askarruttaa vain se, että näitä "isiä", pyhimyksiä, autuaita ihmisiä on nykyisin niin paljon, että valinnan tekeminen (= isäksi valitseminen) käy äärimmäisen hankalaksi. Sen lisäksi, Benediktiinit ovat pelastaneet kulttuuria moraalietiikkakysymyksistä riippumatta . Samaa suvaitsevaisuus ei tuskin näytä olevan uudelle paaville, joka on tyrmännyt jopa Hari Potterin kirjoja!
Lisää:
http://aamunkoi.pp.saunalahti.fi/Katkirkko/?go=news&attachment=232
Silloin kun pohditaan, että kuka olisi pätevin/sopivin seuraavaksi paaviksi, on arvosteleminen ja kyseenalaistaminen paikallaan. Mutta kun valinta on suoritettu, ollaan tilanteessa missä jossittelu on myöhäistä. Silloin ei hyödytä spekuloida. On myöskin asiatonta tuomita ketään etukäteen. Vasta aika näyttää, millainen paavi Benedictus XVI on.
mutta sen teologinen tiedekunta on luterilainen siinä mielessä, että siinä koulutetaan luterilaisen kirkon pappeja ja luterilaisen uskonnon opettajia. Koko sen Käytännöllisen teologian laitos on luterilaisen kirkon alaosasto.
Muissakin sen laitoksissa tietysti luterilaisuuden tutkimus ja opetus on etusijalla, mutta muutakin voi tutkia ja opiskella. Helsingin yliopistossa ei ole itäisen ja läntisen teologian suuntautumisvaihtoehtoja erikseen.
Teologian opiskelussa jokainen erikoistuu peruskurssien jälkeen omiin oppiaineisiinsa ja sen erityiskysymyksiin ja perehtyy muihin aloihin vain, jos aikaa liikenee.
Suomessa yliopistoissa annetaan teologista koulutusta, joka valmistaa luterilaisen (ja anglikaanisen) kirkon pappisvirkoihin. Tässä mielessä teologiset tiedekunnat Suomessa seuraavat luterilaisen teologian periaatteita ja niillä on yhteys ev.lut.kirkkoon. Ulkomailla sen sijaan on eri tunnustkuntien omia yliopistoja ja seminaareja, muun muassa luterilaisia ja katolisia kuten varmaan tiesitkin.