Moniko luterilainen uskoo sielun

Minätunne on sielu. Sielu on kiinni ihmiskehossa NS. hopealangalla. Kun se katkeaa niin se on menoa tuonpuoleiseen.
Jos irtoat ruumiistasi varo ettet lennä liian kauas sillä hopealanka voi katketa etkä enää osaa takaisin kehoosi.
Sielu ei koskaan kuole ja jälleen syntyy.

Karmaa ei ole olemassa. ☠️⚰️🪦

Ps. 30 : 4
Herra, sinä nostit minun sieluni Tuonelasta ,sinä herätit minut henkiin hautaan vaipuvien joukosta.

Missä sielut majailivat 6miljardia vuotta sitten kun ihmisestä saatika edes maapallosta ei ollut tietoakaan?

Kuvainnollista kuolemasta: "Raamattu - Saarnaaja 12:6, Saarn. 12:6 - ennen kuin hopealanka katkeaa ja kultamalja särkyy ja vesiastia rikkoutuu lähteellä ja ammennuspyörä särkyneenä putoaa kaivoon."

sielu syntyy ja jopa syttyy , sopimattomasta ruuasta tietenkin

>>Raamattu ei tunne sellaista oppia, mutta tyypillisesti konservatiivit omaksuvat tämän kreikkalaisen filosofian ajatuksen "ikuisesta sielusta", vaikka se on sovittamaton Raamatun ihmiskuvan kanssa.>>

Ikuinen olemattomuus ei olisi huono asia. Ei tarvitse pelata miljardia vuotta Miinaharavaa kirpputorilta hankitulla Win 3.1 tietokoneella.

😊 😊 😊 😊 😊

Aloittaja on trolli.

>> Raamattu ei tunne sellaista oppia <<

Kyllä se nyt on niin, että sinä et tunne Raamatun oppia.

Jumalasta sanotaan Raamatussa, että hän on "iankaikkinen kuningas, katoamaton" (1. Tim. 1:17) Ja ihminen luotiin Jumalan kuvaksi; iankaikkiseksi olennoksi, katoamattomaksi.

Siksi Jeesus puhui iankaikkisesta elämästä ja varoitti iankaikkisesta rangaistuksesta. Ja juuri siksi Jeesusta tarvitaan, ettemme joutuisi sinne iankaikkiseen rangaistukseen.

Raamattu sanoo pelastuneista, että he saavat "iankaikkisen lohdutuksen" (2. Tess. 2:16) ja "pääsyn Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan" (2. Piet. 1:11).

Kadotuksesta Raamattu sanoo, että sinne joutuvia "kohtaa rangaistukseksi iankaikkinen kadotus Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta" (2. Tess. 1:9)

Lihallinen ihminen ei elä iankaikkisesti, joten Jeesus tarkoittaa iankaikkista sielua (henkeä), joka ei milloinkaan lakkaa olemasta.

Jopa VT todistaa samaa inakaikkisuudesta, kuolemattomuudesta ja ylösnousemuksesta:

"Korkeimman pyhät saavat valtakunnan ja omistavat valtakunnan iankaikkisesti -iankaikkisesta iankaikkiseen" (Dan. 7:18)

"Ja monet maan tomussa makaavista heräjävät, toiset iankaikkiseen elämään, toiset häpeään ja iankaikkiseen kauhistukseen" (Dan. 12:2)


Jos sielu/henki kuolisi tai lakkaisi olemasta, luvattu kuolematon ylösnousemusruumis olisi ihan turha. Mutta sekä VT että UT lupaavat ylösnousemuksen:

"Sinun kuolleesi virkoavat eloon, minun ruumiini nousevat ylös. Herätkää ja riemuitkaa, te jotka tomussa lepäätte, sillä sinun kasteesi on valkeuksien kaste, ja maa tuo vainajat ilmoille" (Jes. 26:19)

Uskon sielunvaellukseen ja niin uskoi Jeesuskin.

Matteuksen evankeliumi:
8:27 Ja Jeesus lähti opetuslapsinensa Filippuksen Kesarean kyliin. Ja tiellä hän kysyi opetuslapsiltaan ja sanoi heille: "Kenen ihmiset sanovat minun olevan?"
8:28 He vastasivat hänelle sanoen: "Johannes Kastajan, ja toiset Eliaan, toiset taas jonkun profeetoista".
8:29 Niin hän kysyi heiltä: "Kenenkä te sanotte minun olevan?" Pietari vastasi ja sanoi hänelle: "Sinä olet Kristus".

Matteuksen evankeliumi:
14:1 Siihen aikaan neljännysruhtinas Herodes kuuli maineen Jeesuksesta.
14:2 Ja hän sanoi palvelijoilleen: "Se on Johannes Kastaja; hän on noussut kuolleista, ja sentähden nämä voimat hänessä vaikuttavat".

Matt.8:28 – Jeesus ei väitä vastaan, etteikö sielunvaellus olisi totta. Uskoi siihen itsekin.

Ei luterilaiset ole sanakiistojen kipeitä.