MIESTEN ARVOMAAILMAA!!!
Saara
431586
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 12 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 12 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Tuo edustaa yhden idiootin näkemystä, ei kaikkien miesten mielipidettä. Minä uskon, että mies ja nainen ovat tasavertaisia vaikkakin erilaisia. Tuo kirjoittaja ei ole selvästikään lukenut naisen psykologiaa.
Kun mies kirjoittaa noin, niin kaikki ovat samanlaisia? Niinkö?
Ei yhden idiootin näkemys koko joukosta typerää tee, vaikka monesti joukossa tyhmyys tuppaakin tiivistymään - sukupuolesta riippumatta.
Ja nyt kipität äkkiä lääkärisedän luo niin hän poistaa tuon ison herneen nenästäsi :)
Tuossa piilee yksi totuus. Miesten luomassa yhteiskunnassa nainen on heikoilla. Myös se on totta, että naiset ovat fyysisesti heikompia meidän lajimme keskellä. Taasen tuon idiootin väite: "Joka tilanteeseen kannattaa valita ennemmin mies." kuvastaa vain hänen tyhmyyttään. Mielestäni miehistä löytyy enemmän ääripäitä, kuin naisista(viisaita tyhmiä) kun nainen on taas jossain määrin luotettavampi valinta, paljon tasaisemmin jakuatuneet älynlahjat. Heidän älykkyys on myös hyvi erilaista kuin miesten. Tästä syystä naisten älykkyys on heikoilla miesten luomassa maailmassa.
Jos se naisten älykkyys on niin pirun heikoilla miesten maailmassa, niin minkä vuoksi lukioissa kuulema on enemmän naispuolisia opiskelijoita; ja olikohan peräti korkeammillakin opintoasteilla niin. En muista kun ei ole juuri kiinnostanut ko. seikka.
Vai onko tuo koulumaailma nyt sitten muka jotenkin naisten maailma? Ja jos on, niin minkä vuoksi? Paskojen palkkojen...?
En ole kertaakaan vielä havainnut älykkyyteni olevan jotenkin erityisen erilaista kuin miehillä. Toki olen varsin verbaalinen ihminen, mutta niinpä tuntuu näillä foorumeilla olevan moni mieskin. Vai valikoituuko tänne jotain shemale-tyyppejä? Epäilen.
Naiset plää plää ja miehet pälä pälä... Se jaottelu ja erittely ei koskaan johda yhtään mihinkään, vaikka tokihan sitä on aina kiva välillä suuta pieksää jos fiksoituu omaan sukupuoleensa jotenkin erityisesti. Itselläni ilmeisesti menee about 50/50 se miten jaksan olla korostetusti nainen ja se miten koen olevani ensisijaisesti ihminen (tai joskus jopa maskuliininenkin, mentaalisesti).
Eli siis tarkoitin koko yhteiskuntaa. Koska miehet olemme vieneet aluksi naisilta oikeudet kaikkeen vaikuttamiseen, on yhteiskuntakin kehittynyt miehen maulle sopivaksi.
"niin minkä vuoksi lukioissa kuulema on enemmän naispuolisia opiskelijoita; ja olikohan peräti korkeammillakin opintoasteilla niin."
Itse uskon sen johtuvan kielistä. Monet tuntemani ihmiset jättävät lukioon menemisen väliin sen takia, koska eivät pärjää kielissä. Kielien oppiminen vaatii ahkeruutta, jolla ei ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa. Myöskään oppipaikalla ei ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa. Lisäksi lukioon meno on useimmilla enemmän hätäratkaisu, koska ei halua tehdä valintaansa vielä. Monet sitten menevät ammattikouluihin, joihin ei tarvitse lukiota, joihin lukiosta ei ollut edes hyötyä.
"En ole kertaakaan vielä havainnut älykkyyteni olevan jotenkin erityisen erilaista kuin miehillä."
Erilaisuus. Niin vaikea havaita. Sanotaan, että älykkyys on erilaista, eri lahjat suuntautuvat eri asiohin. Tämä on vain oma havaintoni, mutta mielestäni naiset muistavat asiota peremmin kuin miehet. Taasen miehillä on parempi logiikka. En ole itse havainnut ihmisnaarasta, joka pärjäisi matematiikassa lukematta, tai jolle matematiikka olisi luontaista. Taasen kielissä naaraat oppivat paljon paremmin, taidot tällä alalla ovat paljon yleisempiä naarailla kuin uroksilla. Myöskin yleisesti naaraat käsittelevät asiota muistinsa kautta, kun taas urokset logiikan kautta. Myös kielissä kielioppissa urokset ovat taidokkaampia kuin naaraat.
Nämä ovat siis omia havaintojani ihmislajin eri sukupuolten välisistä älyllisistä eroavaisuuksista.
On naurettavaa, että monet kieltäytyvät lajittelemasta ihmisiä. Ihmiset ovat erilaisia, se pitää hyväksyä. Ihmiset ovat eri arvoisia, ja eri tavalla arvokkaita. Sekin pitää hyväksyä. Erot ovat niin selvät. Pitää tietenkin muistaa myös poikkeukset. Niitäkin on.
>Kielien oppiminen vaatii ahkeruutta, jolla ei ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa.
Ai jaa.
Samalla periaatteella voisi ajatella että miehet oppivat autojen näpräämisen koska ahkerasti tuhertavat näiden kanssa vaikkapa isukin kanssa päivittäin. Eli ei vaadi älykkyyttä osata räplätä autoa. Kunhan toistaa tarpeeksi paljon.
Itse katson kielellisen älykkyyteni olevan todellakin puhtaasti älykkyyttä, eikä minkään sortin ahkeruutta. Miksi näin? Siksi että kouluaikoina en ollut erityisen ahkera. Silti koko ala-asteen englannin kielestä ropisi ysiä ja kymppiä. Yläasteella oli tosin vain kasia, koska siellä olisi pitänyt jo vähän jotain jaksaakin. Mutta mielestäni kasi on hyvä numero jos ei lainkaan ahkeroi. Jatkoasteilla oli taas kiitettäviä.
En muista kielioppisäännöistä hevon sitä sun tätä, ja koin suorastaan naurettavana kun tällä hetkellä opiskeleva aikuinen tuttuni alkoi lässyttää inessiiveistä ja sen sellaisista. Minä käytän englanninkieltä ihan lonkalta. Ehkä joskus pieleen, mutta niin paljon enimmäkseen menestyksellisesti että onhan se jumankauta kumma jos se muka perustuu vaan ahkeruuteen (jota minusta ei löytynyt, eikä löydy).
Tein kerran jostain kirjasta älykkyystestejä ja sain kielellisestä osiosta 150. Matematiikka toki oli vain keskitasoa, ja avaruudellis-spatiaalinen jotain 120 kaiketi. En tarkoita leuhkia tässä (tai ihan miten vaan!) mutta minun kielellinen älykkyyteni on älykkyyttä, eikä mitään ahkeruutta.
Minusta on ihan ok että miehille on luonteenomaista olla lahjakkaita joissain asioissa ja naisille joissain. Sitten vasta alkaa mättää kun vähätellään niitä toisen sukupuolen kykyjä ja nostetaan omia.
Logiikka on hieman mystinen juttu. Voi olla että naisväellä loogisuuteen kytkeytyvät tunnetekijät ("tämä asia on loogista tehdä näin, koska se parantaa emotionaalista hyvinvointiani") - ja tätä ei sitten mies ehkä ymmärrä. Itsekään en pidä järin loogisena tehdä asioita joista seuraa pahoinvointia, vaikka se pahoinvointi olisikin sitten jonkun toisen riesa, eikä oma. Esim. sodat, onko niistä koskaan ollut mitään muuta hyötyä kuin että kehitys on ehkä kehittynyt... Ja silti niiden oikeutus pystytään aina loogisesti perustelemaan. Mikäli katsotaan asioita laajemmasta perspektiivistä ja mitätöidään yksilöiden kärsimys.
"Kielien oppiminen vaatii ahkeruutta, jolla ei ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa."
Tällä tarkoitin, että kuka tahansa voi oppia kielen, jos on riittävän ahkera. On sitten myös kielellisiä lahjakkuuksia, jotka kykenevät oppimaan kielen nopeasti. Tosin itsellänikin luistaa englanti, riittävän hyvin, että pystyn keskutelemaan sillä, vaikken ole juuri koskenutkaan kielenkirjaan. Tällä viittaan siihen, että kuka tahansa ei voi oppia matemaattisia aineita, ilman minkään näköistä lahjaa. Kielen taasen pystyy. Tällä tietenkin tahdon korostaa oman lahjakkuuteni alueen ylivertaisuutta.
"Itsekään en pidä järin loogisena tehdä asioita joista seuraa pahoinvointia, vaikka se pahoinvointi olisikin sitten jonkun toisen riesa, eikä oma"
Monet "viisaat" miehet ovat halunneet hyvää kaikille. Vain hetken kärsimystä. Esimerkiksi Hitler. Hän halusi parasta koko ihmiskunnalle, ja toimi mielestään viisaasti tekemällä sen mitä teki.
Monilla(en ihan uskalla sanoa kaikilla) meistä miehistä on suuret luulot itsestämme. Luulemme pystyvämme parantamaan asiota, luulemme, että unelmamme kestävät totuuden. Ja joillakin jopa pitävät paikkaansa nuo luulot, mutta suurimmalla osalla ei ole järkeä riittävästi kauniiden haaveidensa takana(arvaappa kumpaan LUULEN kuuluvani). Kun unelma törmää todellisuuteen raa'asti, ei tule kaunista jälkeä. Jos taasen unelma sulautuu todellisuuteen, seuraus ON unelma. Suuret unelmat pitävät kovaa ääntä särkyessään.
...totesi opiskeleva kaverini, mies etälukiosta. Kun hän nuorena jaksoi puurtaa peräti vuoden lukiossa, hän reputti nimenomaan matematiikan takia. Nyt aikuisena hän on oivaltanut että matematiikka ei vaadi älyä, vaan vain sen että ahkerasti opiskelee kaavat ulkoa...! Ja kiitettäviä on ropissut.
Itse en muista koulumatematiikasta muuta kuin että ala-asteella sain kiitettäviä, mutta yläasteen päätin kutonen taskussa laajimmalta kurssilta (3 eri tasoa kun minä olin lapsi), koska matematiikka tympäisi minua siinä vaiheessa kun siinä minun mielestäni ei enää ollut mitään logiikkaa. Nimittäin miten kirjain voi olla numero? Se ei silloin minulle oikein avautunut. Ärsytti vaan. Samoin kuin kaikenmaailman käyrät ja paraabelit.
Jatkoasteilla sain hyviä ja kiitettäviä, koska ahkerasti opiskelin kaavat ulkoa ja matematiikassa ei ollut enää mitään mystistä.
Jäljelle jää vielä avaruudellinen hahmotuskyky. Minulle tulee välittömästi mieleen naisenpuolilla jostain syystä voimistelu. Mikäli nämä nuoret rinnattomat hepsankeikat jotka olympialaisissakin heittelevät näitähäntä kärrynpyöriä eivät osaisi lainkaan hahmottaa tilaa, menisivät ne kärrynpyörät tietenkin päin seiniä. Mutta toistoon ja ahkeruuteenhan tämäkin perustuu...
Entäpä sitten miesten kyky liikkua maastossa kuin maastossa? Omakohtaisesti minulla ei ole siitä kokemusta. "Oma" mieheni eksyy lähes poikkeuksetta. Ex-mies sensijaan oli toista maata koska hän oli vuosikausia opetellut lukemaan karttaa. Mutta onko miehillä YLEENSÄ jonkinlainen vaisto tietää missä mennään? Ehkäpä joku kuvailee kykyään, jolla sellainen on. Itse olen täysi torvi ulkomaailmassa liikkumisessa, vaikka osaankin kieputtaa älykkyystestien kuvioita hienosti ympäri ja tietää mikä kuvio täydentää sarjan.
Mutta jos jätetään jo nuo älyn alalajit ja ajatellaan sitä että miessukupuolelle on ominaisempaa olla poikkeusyksilöiden siunaama tai raskauttama, niin tunnettuahan toki on että mies on luonnon koelaboratorio. Koska vain yksi mies tarvitaan tuottamaan jälkeläisiä vaikkapa legioonalle naisia, joutaa koko muu miesaines olla uhrattavissa. Tämän vuoksi evoluutio voi paiskata mieheen yhtälailla kehittäviä kuin taannuttaviakin piirteitä, ja parhaat toivottavasti valikoituvat eteenpäin. Naisen kanssa meillä ei ole varaa pelleillä. Naisen on pysyttävä mahdollisimman lähellä perusmuotoaan, jotta ihmislaji säilyisi. Ja perusmuoto on tietenkin se joka on lisääntymiselle alttein ja joka saa jälkeläiset hyväkuntoisina täysi-ikäisiksi.
Oikeastaan itse olen melkoinen poikkeama sukupuoleni sisällä, sillä en ole havainnut minkäänlaista lisääntymishalukkuutta itsessäni ja hoivavietinkin kanssa on vähän niin ja näin. Minun osaltani luonto on tullut umpikujaan.
Mitä sitten taas tulee mahdollisiin meemeihin, se on eri juttu. Ja liittyy niihin unelmiin ja ideologioihin...
En ymmärrä, miksi kukaan opettelee kaavoja ulkoa. Itse en osaa edes sinin, kosininin kaavoja. Olikos ne nyt vastasia vai viereisiä? Kaikki on suoraan saatavilla MAOL-taulokkokirjasta. Lisäksi, oliko kyseessä pikä vai lyhyt matematiikka? Pitkät matikan hylätyt saavat yleensä kiitettäviä lyhyestä.
Tuosta maastossa liikkumisesta. Tunnen erään, joskin etäisesti, joka osaa sanoa aina, missä on etelä. Se on joidenkin lahja. En tiedä onko se opittu vai omaksuttu, mutta hienoa se silti on. Sillä tuskin on tekemistä sukupuolen kanssa.
Niin, en tiedä mistä kaavoista tässä nyt on kyse. Etälukiossa heppu kuitenkin on ja käy läpi kaikki mahdolliset kurssit mitkä lukiossakin käydään; lukee kotona kirjoista ja netistä ja käy tenttimässä.
Kun en itse lukiosta tiedä hevon halvattuakaan, niin en tiedä mitä kaavoja siellä tutkaillaan. Kaippa jotain niitä millä lasketaan noita kappaleiden ja kuvioiden tilavuuksia ja sen sellaisia?
Tuskinpa sinne tentteihin saa jotain taulukkokirjoja ottaa mukaan, tai miten lie? En nyt jaksa kiusata kaveria suorittamalla 3. asteen kuulustelua asiasta.
Mutta se siitä. Itse osaan summittain etelän sijainnin jos tiedän mitä kello on ja aurinko paistaa. Aurinkohan on etelässä kello 12 (kesäaikana klo 13). Mutta paljon hyödyttää kun pyörii tuolla kaupungilla eikä enää tiedä onko menossa vai tulossa... :P
olet tutustunut vain matematiikan alkeisiin. Yliopistotason matematiikassa ei ahkeruus ja ulkoa opettelu riitä mihinkään.
Miksi pitäisi lokeroida ihmisiä älykkyyden perusteella ja mitata älykkyyttä ihmisten keksimällä normistolla? Mielestäni todellinen sivistys on ns. sydämen sivistystä, kykyä nähdä kauneutta kaikkialla sukupuolesta riippumatta. Jokainen yrittäköön toteuttaa unelmiaan tyylillään kunhan antaa toisillekin tilaa tehdä niin..
Olet?
Kysymys oli siitä mitä kaverini sanoi matematiikasta. Hän on vasta lukiossa.
Mutta itsehän olen sitä mieltä, yliopistomatematiikkaa tuntematta, että älykkyyttä tarvitaan vähän kaikissa hankkeissa mihin ihminen ryhtyy. Alunperinhan oli kyse siitä että täällä vähäteltiin kielellisten kykyjen olevan kytköksissä ahkeruuteen ja toistoon. Olin sitä mieltä että (kaverini kommenttiin nojaten) samaa voidaan sanoa matematiikasta.
Jotkut puolestaan ovat sitä mieltä että lukiossa ja yliopistossa ei opi muuta kuin toistamaan papukaijan lailla sitä mitä auktoriteetit sanovat.
Missä silloin on äly?
Mutta tämä toki menee kovin kauas alkuperäisestä aiheesta, joka sen annetun linkin mukaan liittyi itseasiassa jonkun piruparan vaimoaan kohtaan tuntemaan halveksuntaan. Tai sellaisen fiiliksen minä ainakin sain linkkiä vilkaistuani.
Sinuna en yleistäisi noin rankasti. Osa väittämistäsi pitää kyllä paikkansa, kun katsotaan suuren luokan keskiarvoja, mutta on hölmöä olettaa, että pelkkä sukupuoli tekisi ihmisestä kielellisesti tai matemaattisesti toista lahjakkaamman.
Itse olen nainen, ja matematiikka on ollut minulle aiha helppoa kuin mikä, vaikka en ole koskaan sen eteen täöitä tehnyt. Samoin sujuu fysiikka, mutta kielet...oivoi, niiden kanssa tulee itku ja hammasten kiristys. Voin kuitenkin rehellisesti sanoa, että olen lukion pitkän matikan tasoisessa matematiikassa parempi kuin 95% miehistä, eikä se ole olemattoman ahkeruuteni tulosta.
Lukioon meneminen on muuten "päivähoitopaikka" lähinnä pojille. Tytöstä paljon suurempi prosentti jatkaa korkeakouluihin ja ammattikorkeakouluihin, joihin lukiota tarvitaan. Ammattikoulut eivät tarjoa läheskään kaikille mielnkiintoisia vahtoehtoja.
Mutta totta tosiaan, sukupuolten välillä on erija ja saa ollakin, mutta ennakko-oletusten tekeminen ihmisen taidoista ja lahjoista sukupuolen perusteella on väärin, siilä tilastot kertovat vain keskiarvoja - tilastojen merkitysten ymmärtäminen muuten näyttää minusta olevan ylivoimaisen vaikeaa niin miehille kuin naisillekin.
Sanoin toki
>Minusta on ihan ok että miehille on luonteenomaista olla lahjakkaita joissain asioissa ja naisille joissain. Sitten vasta alkaa mättää kun vähätellään niitä toisen sukupuolen kykyjä ja nostetaan omia.
Mutta en minä itse ole sitä keksinyt että kielellinen älykkyys olisi jotenkin erityisen ominaista naisille ja matemaattinen miehille. Ilmeisestikin nämä näkemykset perustuvat jonkinlaisiin tutkimuksiin, koska ne tulevat jokapaikassa vastaan.
Mikäli tuntuu siltä että ne eivät natsaa, silloin varmasti kannattaa ryhtyä itse tutkimaan asioita uusiksi, jos resursseja löytyy.
Missään tapauksessa en ole sitä mieltä että meidän kaikkien pitäisi orjallisesti noudattaa jonkinlaisia sukupuolikaavioita siinä mitä voimme olla ja mitä saamme tehdä. Tässä keskustelussa perusideani oli se että vähättely ei johda oikein mihinkään.
Taisin tuolla jo jossakin sanoakin että itse en omaa juurikaan hoivaviettiä, joten itsekään en sovi tiukkoihin kaavoihin ja mittaustutkimuksiin siitä mitä sukupuolten edustajat keskimäärin saattavat olla.
Taulukkokirjaa saa käyttää jokaisessa kokeessa. YO-kirjoituksissakin.
...alkuperäisen viestin "järkevyyteen", niin kieltämättä minua itseänikin joskus ihmetyttää se, miksi naisilla pitää olla omat sarjansa monissa taito/tarkkuus/älykkyyslajeissa, joissa ei lihasvoimalla pärjää?
Naiset itsehän kovasti väittävät olevansa miesten veroisia.
Voisivatko naiset itse vastata, miksi naiset eivät voi otella miesten kanssa samassa sarjassa esim. ammunnassa, dartsissa, biljardissa, pokerissa, minigolfissa, shakissa, curligissa, petanquessa yms.yms....????
Ja jos joku femme vetää täsätä porot sieraimiin, niin sehän kuvastaa vain sitä, että.....
Jos nyt mennään noihin älykkyyden alalajeihin, niin kuulema avaruudellinen hahmotuskyky on miehillä yleensä parempi kuin naisilla. En myöskään ihmettelisi jos miehet olisivat paljon mainostettuine putkiaivoineen kykeneväisempiä keskittymään järjestelmälliseen etenemiseen yhdessä ainoassa asiassa. Nainen paremminkin on jokapaikan höylä jolta ei ole koskaan vaadittu niin äärimmäistä keskittymiskykyä ja tarkkaavaisuutta kuin mieheltä.
Pitää aina muistaa että silloin kun lajimme esivanhemmat elivät urokset harjoittivat metsästystä ja naaraat pyörittivät keräilykulttuuria siinä kotiluolan nurkilla. Lastenhoito ja elukoiden tappaminen vaativat erilaisia ominaisuuksia, ja nämä ovat väistämättä periytyneet meille, kun niitä niin kauan jalostettiin sukupolvi sukupolvelta.
Ja voihan niitä taas tarvita jos tulee mullistuspullistus ja olemme luonnon armoilla!
Vastaan, vaikka edustankin miessukupuolta.
Ainakin trapissa ovat sekä miesten, että naisten parhaat arvokisoissa ampuneet toistamiseen puhtaita sarjoja. Tässä esimerkissä on mielestäni pikemminkin (kärjistetysti) kyse "miehisen itsetunnon" ylläpitämisestä eri sarjoilla.
Toinen asia, joka kaikissa viesteissä on näissä kahdessa threadissa ohitettu/unhoitettu on se, että miesten ja naisten erot ovat erittäin kulttuurisidonnaisia. Mitään todistetta ei ole miesten älyllisestä ylivertaisuudesta millään alalla, kun otetaan huomioon kasvatuksellisten erojen vaikutus tässä meidän juutalaiskristillisen sovinismin värittämässä yhteiskunnassamme.
Aika usein miehet itse ovat vastustaneet ajatusta naisten mukaan ottamisesta ja siksi on perustettu omat luokat naisille. Minusta lajeissa, joissa lihasvoima ei ratkaise, voitaisiin vallan hyvin kisata samassa luokassa. Epäilen vain, tokoo miehet sulattaisivat sitä... :)
...sanoakseen, että miehet yleensä ovat kykenevämpiä useammissa asioissa kuin naiset? Jos halutaan kumminkin näsäviisaasti huomauttaa, että naiset kykenevät paremmin hoitamaan lapsia, kotitaloutta sun muita arkipäiväisiä askareita, vaivumme jo arkirelativismin puolelle.
En tarkoita tällä kuitenkaan sitä, etteikö naisilla olisi esimerkiksi älyllisesti kykyjä nousta useimpia miehiä korkeampaan asemaan, vaan erinäiset historiallisesti muovautuneet instituutiot, satunnaiset fysiologiset tekijät tms. todennäköisesti ovat naisen tällaiseen asemaan saattaneet. Kuinka paljon tässä sitten on synnynnäistä ja jo ennakolta naisen mahdollisuuksia determinoivaa ainesta, on vaikea sanoa.
Kunnioitukseni suuria naisia, kuten Hannah Arendtia, Simone de Beauvoiria, Judith Butleria, ja vaikkapa suomalaista Tuija Pulkkista sekä monia muita kohtaan on kuitenkin niin suurta, että on mielestäni typerää kumminkaan väittää naisten olevan joka tapauksessa huonompia kuin miehet. Itse asiassa, en uskaltaisi monelle näistä naisista edes puhuakaan tällaisesta, voisi olla, että tämä poika saisi nöyrtyä pahemmin kuin koskaan ennen.
Mielestäni olisi kohtuullista, että naiset itse asiassa nousisivat oman feminisminsä yläpuolelle, ja lopulta jo tunnustaisivat itse itsensä miesten kanssa yhdenvertaisiksi, joskaan ei tasa-arvoisiksi (koska erilainen ei voi olla tasa-arvoinen - pätee myös miesten ja miesten, miesten ja naisten sekä naisten ja naisten kesken). Ennen tätä on vaikea kuvitella naisten kykenevän karistamaan edes omia ennakkoluulojaan omasta asemastaan, puhumattakaan, että kitkisivät ne miesten ennakko-asenteista pois.
>tunnustaisivat itse itsensä miesten kanssa yhdenvertaisiksi, joskaan ei tasa-arvoisiksi (koska erilainen ei voi olla tasa-arvoinen
Tasa-arvo ei ole sama asia kuin samankaltaisuus.
Mielestäni esim. kissa ja koira voivat olla perheessä samassa arvoasemassa, mutta eivät ne siitä samanlaisiksi muutu.
Hulvattoman moni mies lankeaa aina tuohon samaan ansaan, että menee sanomaan naiselle päin naamaa ettei kannata tasa-arvoa. Sitten seuraa ihan turhaa riitelyä, kun nainen olettaa että mies tarkoittaa että miesten pitää saada olla päällepäsmäreitä. Ja kuitenkin oli vain kyse siitä että miehet luulevat tasa-arvon olevan samanlaisuutta.
Ei se ole. Se on vain sitä että on samat oikeudet ja velvollisuudet.
Ja armeijan voi sitten minun puolestani muuttaa kokonaan vapaaehtoiseksi...
Ihmiset eivät tietenkään ole samankaltaisia. Yhdenvertaisuudella tarkoitan sitä, että jokainen yksilö (olipa se sitten mies tai nainen) tunnustetaan jo alkujaan ihmisen arvoiseksi, täten siis yhdenvertaiseksi muiden samanlaistensa keskuudessa.
Sen sijaan jyrkästi vastustan sitä näkemystä, jonka mukaan ihmiset olisivat samanarvoisia. Mielestäni on olemassa arvokkaampia ihmisiä kuin toiset, joskaan toisten paremmuus ei riistä toisilta heidän ihmisarvoaan (vaikka eivät olekaan yhtä hyviä), jota pidän tavallaan "miniminä" jokaisen ihmisen oikeudelle olla tunnustettu ihmisenä ja täten ainutlaatuisena olentona. Tässä ajatukseni hyvin yksinkertaisesti selitettynä.
Tämä soveltuu tähän feminismi-sovinismi (jotka eivät välttämättä ole toistensa vastakohtia) kiistaan siinä mielessä, että tunnustan naisen mielihyvin paremmakseni, mutta tämän täytyy olla ansioitunutta ja tunnustuksen täytyy olla aiheellinen. Tämä on "pitäisi olla"-mielipiteeni. "Kuinka on"-mielipiteeni sen sijaan, että tähän mennessä miehet ovat olleet naisia parempia useissa asioissa.
Armeijan voisi minun puolestanikin muuttaa kokonaan vapaaehtoiseksi, olisin minäkin saanut jättää väliin, vaikka turha itkeä läikytetyn maidon perään.
On minullakin houkutus usein ajatella että tämä maailma pärjäisi vähän vähemmälläkin porukalla, eli että ei näiden kaikkien 6 miljardin ihmisen läsnäolo ole suinkaan välttämätöntä.
Itse en vain ehkä olisi pätevä arvioimaan sitä kenet säästetään ja kenet ei. Saattaahan joku "taustavoimissa" vaikuttava ihminen ollakin erityisen tärkeä, vaikka kukaan ei välttämättä ole edes kuullutkaan hänestä.
Tietenkin tulee heti mieleen että onko meidän pakko säästää elämälle jokaikinen ennen aikojaan syntyvä lapsi, mahdollisesti vaikeasti vammainenkin. Entä minkä vuoksi vanhuksia ja koomapotilaita makuutetaan letkuissa vuosikaudet?
Tässä kai törmätään aina noiden ihmisten yksilölliseen arvoon heidän läheisilleen.
>tähän mennessä miehet ovat olleet naisia parempia useissa asioissa.
Pari kielteistä itsestäänselvää pointtia:
- myös sotien aloittamisessa ja aseteollisuuden kehittämisessä miehet ovat olleet parempia...
- onhan se miesten hyvä näperrellä Suurten ja Tärkeiden asioiden parissa, kun kotona on nainen hoitamassa kaikki tylsät ja arkiset toistuvat työt
MUTTA. Eihän tämän tarvitse tähän jäädä. Itsekin jätin lisääntymisen vallan väliin, joten ehkäpä minä saan jotain merkittävämpää aikaiseksi kuin kitisevän kiljukaulan. Tai sitten en, mutta ainakin elämäni on erilainen kuin menneillä polvilla. Tuskin olen ainoa kotiorjuudesta kieltäytynyt.
"On minullakin houkutus usein ajatella että tämä maailma pärjäisi vähän vähemmälläkin porukalla, eli että ei näiden kaikkien 6 miljardin ihmisen läsnäolo ole suinkaan välttämätöntä."
Ihme houkutus sinulla on tullut. Itse en kyllä ajattele samalla tavoin, ja veikkaanpa, että vedit hätäisiä johtopäätöksiä tekstistäni.
"Itse en vain ehkä olisi pätevä arvioimaan sitä kenet säästetään ja kenet ei. Saattaahan joku "taustavoimissa" vaikuttava ihminen ollakin erityisen tärkeä, vaikka kukaan ei välttämättä ole edes kuullutkaan hänestä."
Paremmuuden tunnustaminen ei merkitse toisten hävittämistä. Kovin mustavalkoisesti suhtauduit tekstiini.
"Tietenkin tulee heti mieleen että onko meidän pakko säästää elämälle jokaikinen ennen aikojaan syntyvä lapsi, mahdollisesti vaikeasti vammainenkin. Entä minkä vuoksi vanhuksia ja koomapotilaita makuutetaan letkuissa vuosikaudet?"
Joko yrität provosoida, tai et vain käsittänyt ajatustani. Mikä ihmeen natsivillitys sinulle nyt yhtäkkiä tuli?
"Tässä kai törmätään aina noiden ihmisten yksilölliseen arvoon heidän läheisilleen."
Sanoinhan jo, tunnustan jokaiselle mielihyvin ihmisarvon sukupuoleen, rotuun, ihonväriin, kieleen, ikään, muuhun henkilöön liittyvään seikkaan katsomatta. Ihmisarvon tunnustaminen ei kuitenkaan loogisesti johda siihen, että kaikki olisivat SAMANarvoisia. Mielestäni jokaiselle ihmiselle kuuluu materiaalisten toimintamahdollisuuksien antaminen, mutta on absurdia väittää, että kaikkien ihmisten henkiset kyvyt olisivat yhtäläiset.
"- myös sotien aloittamisessa ja aseteollisuuden kehittämisessä miehet ovat olleet parempia..."
Kyllä vain. Yhtä näsäviisaasti huomautettakoon, että naisetko olisivat pystyneet parempaan?
"- onhan se miesten hyvä näperrellä Suurten ja Tärkeiden asioiden parissa, kun kotona on nainen hoitamassa kaikki tylsät ja arkiset toistuvat työt"
Totta tämäkin, mutta huomautinkin jo tästä edellisissä kirjoituksissani. Sekoitat koko ajan "pitäisi olla" ja "kuinka on"-kirjoituksiani. Se, kuinka asiat ovat, eivät ole loogisessa yhteydessä siihen, kuinka asioiden pitäisi olla, kuten varmasti hyvin tiedät.
"MUTTA. Eihän tämän tarvitse tähän jäädä. Itsekin jätin lisääntymisen vallan väliin, joten ehkäpä minä saan jotain merkittävämpää aikaiseksi kuin kitisevän kiljukaulan. Tai sitten en, mutta ainakin elämäni on erilainen kuin menneillä polvilla. Tuskin olen ainoa kotiorjuudesta kieltäytynyt."
Pidä kiinni siitä. Jea.
>Paremmuuden tunnustaminen ei merkitse toisten hävittämistä. Kovin mustavalkoisesti suhtauduit tekstiini.
No, miksi jäädä siihen että osan väestöstä pitäisi pokkuroida niiden edessä jotka jotenkin osoittavat olevansa parempia kuin suurin osa koko ihmiskunnasta? Olisivatko nuo huonommat ihmiset olemassa vain mielistelläkseen yli-ihmisiä?
Tähdätkäämme laatuun. Tietenkin jos koet että laadukkaista ihmisistä suurin osa on miehiä, niin sellainen näkemys sinulle suotakoon. Se kai sitten jää minun näkemyksekseni että suurin osa ihmisistä sukupuoleen katsomatta on aivan turhia koko pallollamme, mutta se ei tarkoita sitä että minä lähtisin heitä henk.koht. harventamaan tai kehottaisin muitakaan siihen. Taisinkin jo sanoa että useillakin yksilöillä on kuitenkin arvonsa heidän lähimmäistensä silmissä, ja on vaikea tietää tarkalleen kuka olisi täysin tarpeeton.
Maailma missä jokaisen "pitää tietää paikkansa" on minusta oksettava jo ajatuksenakin. Ainahan siellä on niitä paremmin tietäjiä, jotka päättävät kuka saa mitäkin olla. SE mitä itse kaipailen on yksilön mahdollisuus vapaasti valita kuinka pitkälle itseään kehittää, ja missä lajissa. Utopistinen näkemyshän se tietenkin on...
Tietenkin tämä nykyinen väestönpaljous olisi siedettävämpää jos osa joukosta ammuttaisiin avaruuteen muille planeetoille tai avaruusasemille. Missä nyt sattuisi raaka-aineita löytymään, niin sinne vaan. Kun ei kumminkaan tuo luontokaan tunnu kovin tärkeä useimmille ihmisille olevan, niin samahan se heille tuijottavatko harmaata metalliseinää avaruudessa...
Ps. Ei näitä minun mieleeni juolahtavia ajatuksenpoikasia tarvitse niin kauhean vakavasti ottaa, kunhan pohdin kaikenlaista mitä mieleen tulee kun luen muiden juttuja. Ja tätä laatu/määrä-teemaa olen joskus kauan kauan sitten tainnut pohtia aikaisemminkin, ja natseista kai silloinkin huomautettiin. Ei voisi vähempää natsismi kiinnostaa, en tykkää massaihmisistä. Natsithan yrittivät olla kaikki tyynni arjalaisuuden klooneja...
Tekstiä lukiessasi taas huomasin muutaman vivahteen, joita oletit tekstiini sisältyneen.
1) Miehet ovat jo ennalta parempia kuin naiset.
En sanonut kertaakaan niin. Huomautan uudelleen sinulle, että sekoitat taas "pitäisi olla" ja "kuinka on"-setit. Veistetään puusta nyt: miehet eivät ole syntyjään parempia kuin naiset, naisista voi yhtä hyvin kehittyä parempia kuin miehistä (pitäisi olla), mutta tähän mennessä mielestäni naiset eivät ole olleet parempia kuin miehet (kuinka on). Mutta sekoitetaan pakkaa vielä, "parempi"-sana tietenkin on kovin kyseenalainen, mutta mainittakoon sille yksi määre: henkinen ja älyllinen lahjakkuus. Naiset tosin ovat kiitettävästi kehittyneet tällä kyseisellä alueella, ja se onkin mielestäni vain hienoa.
2) Oletat ajatukseni olevan staattista. (Eli miehet tulevat aina olemaan parempia kuin naiset)
"Maailma missä jokaisen "pitää tietää paikkansa" on minusta oksettava jo ajatuksenakin."
Niin minustakin. Ihmisen ei tulisi koskaan tietää paikkaansa, koska ihminen ei itse asiassa edes VOI tietää paikkaansa. On siis keskityttävä siihen, että ihminen pyrkii tulemaan siksi, mitä jo on.
Minä myös karsastan massavillitystä, se on hyvin kuvottavaa.
>On siis keskityttävä siihen, että ihminen pyrkii tulemaan siksi, mitä jo on.
Varmastikin löytyy asioita kummankin sukupuolen osalta, missä ihminen ei pääse hyödyntämään koko potentiaaliaan typerien rooliodotusten vuoksi.
***
Olen aika spontaani kirjoittaja, joten en minä mitään ehdi oletella sinusta tai muistakaan, kun silmikoin ajatuksiani joita herää juuri sillä hetkellä.
"Varmastikin löytyy asioita kummankin sukupuolen osalta, missä ihminen ei pääse hyödyntämään koko potentiaaliaan typerien rooliodotusten vuoksi."
No niin, nyt muotoilit lauseen, johon minäkin voin yhtyä. Olen samaa mieltä kanssasi, ja vieläpä "typerät rooliodotukset" kuvaavat myös omia ajatuskulkujani mainiosti. Kuten jo monesti sanoin, minulla ei ole mitään sitä vastaan, että nainen osoittaa olevansa minua älykkäämpi. Arvostaisin häntä varmasti suuresti, olipa tällainen henkilö sitten mies tai nainen.
"Olen aika spontaani kirjoittaja, joten en minä mitään ehdi oletella sinusta tai muistakaan, kun silmikoin ajatuksiani joita herää juuri sillä hetkellä."
Olisi kumminkin mukavaa, että pysyisit kuitenkin suhteellisen johdonmukaisena omalle tekstillesi, ja jos haluat poiketa aiemmasta ajatuksestasi, antaisit tämän tulla helpommin ymmärrettäväksi. Keskustelusta tulee muuten räikeän epäselvää, ja myös kovin rasittavaa, koska mielekkyys riippuu täysin toisen ajatusten kokoamiskyvystä.
>Olisi kumminkin mukavaa, että pysyisit kuitenkin suhteellisen johdonmukaisena omalle tekstillesi, ja jos haluat poiketa aiemmasta ajatuksestasi, antaisit tämän tulla helpommin ymmärrettäväksi. Keskustelusta tulee muuten räikeän epäselvää, ja myös kovin rasittavaa, koska mielekkyys riippuu täysin toisen ajatusten kokoamiskyvystä.
En kai voi pysyä väkisin eilisen ajatuksissa, kun elän nykypäivässä? Tässä mielestäni ihmiset juuri tekevät virheen, kun he yrittävät pysyä uskollisina jollekin sellaiselle mikä meni jo.
"Helpompi ymmärtäminen" ilmeisesti tarkoittaa sitä että haluaisit määritellä kenen joukoissa seison, mutta ehkäpä minulla ei ole mitään tiettyä joukkoa? Ei se tee minusta natsia jos hetken pähkäilen että ihmisiä on liikaa. Sama koskee kaikkia muitakin määritelmiä. Aivan varmasti voit luokitella minut ihan miksi hyvänsä aina sen mukaan mitä kulloinkin sanon, mutta miksi se olisi tärkeää? Onko ihmisillä turvallisempi olo jos he saavat iskettyä nimikelappuja toistensa otsaläskeihin?
Tulen tod.näk. poikkeamaan kaikista edellisistä näkemyksistäni ja ajatuksistani, sillä SE linja toki minulla on että mahdollisuuksien mukaan haluan päästä kaikenlaisista fiksaatioista joita ihmispsyyke kehittää. En kuvittele mitenkään edes onnistuvani tässä, mutta se on mielenkiintoinen projekti.
En edes hae mielekkyyttä, vaan oivalluksia.
"En kai voi pysyä väkisin eilisen ajatuksissa, kun elän nykypäivässä? Tässä mielestäni ihmiset juuri tekevät virheen, kun he yrittävät pysyä uskollisina jollekin sellaiselle mikä meni jo."
Kyllä vain, mutta huomautinkin tästä; "jos haluat poiketa aiemmasta ajatuksestasi, antaisit tämän tulla helpommin ymmärrettäväksi." Eli siis jos et pysykään loogisesti omille aiemmille uskomuksillesi vakaana, ilmaise tämä selvästi, ettet sorru kaksimielisyyteen ja jopa ristiriitaisuuksiin mielipiteissäsi. Tämä ei ole näet sama asia kuin se, että mielipiteitä ei saisi vaihtaa. Loogisuus omassa ajattelussa ei siis vaadi joidenkin ajatusten hylkäämisen mahdottomuutta, vaan ennemminkin juuri selvyyttä ja johdonmukaisuutta myös omia ajatuksia kumottaessa.
""Helpompi ymmärtäminen" ilmeisesti tarkoittaa sitä että haluaisit määritellä kenen joukoissa seison, mutta ehkäpä minulla ei ole mitään tiettyä joukkoa?"
En todellakaan ole kiinnostunut määrittelemään kenen joukoissa seisot, sillä itse vihaan luokittelua. Teen tätä vain provosointitarkoituksessa. Mutta jos nyt haluat kuulla, voisin kertoa kenen ajatuksista voisit kiinnostua (sillä tämä luokittelun karsastaminen ei ole täysin uutta, itse olen samaa mieltä kanssasi, en kuulu enkä aio kuulua mihinkään joukkoon): mm. ajatuksillesi sopisi todella hyvin Nietzsche, tämä herra varmasti voisi liittää ajatuksesi yleisempään yhteyteen (ja huomaisit varmasti kuinka paljon jo tiedät näistä ajatuksista, ENNEN kuin olet häntä edes lukenut - Nietzsche on selvästi yksi suuri vaikuttaja omille ajatuksilleni, ja voisi myös sinulle antaa paljon --> HUOM! hänen kanssaan ei tarvitse olla samaa mieltä ollakseen hänen kanssaan samaa mieltä...tämä tekeekin Nietzschestä erinomaisen ajattelijan), Foucault (lue vaikkapa Seksuaalisuuden historia vol 1-3, tai Tarkkailla ja Rangaista), Baudrillard (Ekstaasi ja Rivous, Lopun illuusio, Amerikka), Agamben (Keinot vailla päämäärää, Tuleva yhteisö)... ainakin näin aluksi.
"Ei se tee minusta natsia jos hetken pähkäilen että ihmisiä on liikaa. Sama koskee kaikkia muitakin määritelmiä. Aivan varmasti voit luokitella minut ihan miksi hyvänsä aina sen mukaan mitä kulloinkin sanon, mutta miksi se olisi tärkeää? Onko ihmisillä turvallisempi olo jos he saavat iskettyä nimikelappuja toistensa otsaläskeihin?"
Kunhan provosoin sinua aikaisemmin, mutta teit viisaasti ja etkä tarttunut koukkuun.
Ehkäpä vielä tutustunkin joku päivä hra Nietzscheen, vaikka tuntuu toki huvittavalta näin naisena mietiskellä mitä hän olisi mahtanut ajatella naispuolisesta lukijakunnasta(an).
Mutta ei maar. Älköön kenenkään ajatukset olko ikinä este millekään. "Kaikkea tulee käyttää hyödyksi" on yksi sellainen ohjenuora missä minä voisin pysyä eilen, tänään, huomenna.
>Eli siis jos et pysykään loogisesti omille aiemmille uskomuksillesi vakaana, ilmaise tämä selvästi, ettet sorru kaksimielisyyteen ja jopa ristiriitaisuuksiin mielipiteissäsi.
Ei minua haittaa olla ristiriitainen. Itsetärkeät ihmiset pelkäävät yli kaiken ristiriitaisuutta itsessään (eli he pelkäävät paljastuvansa valehtelijoiksi), ja minulla on projektina itsetärkeyden välttely. Vaikka ainahan sitä tietenkin joku arvo pitää itselleen antaa, tai muuten sen antaa joku muu.
"Ehkäpä vielä tutustunkin joku päivä hra Nietzscheen, vaikka tuntuu toki huvittavalta näin naisena mietiskellä mitä hän olisi mahtanut ajatella naispuolisesta lukijakunnasta(an)."
Jep, voinen sanoa, että kirjoista päätellen voisi kuvitella Nietzschen "hivenen" ehkä vähätelleen naisia. Mutta älä anna tämän hämätä, hän käyttää naista ja naisen käsitettä myös monessa tapauksessa metaforisesti.
"Ei minua haittaa olla ristiriitainen. Itsetärkeät ihmiset pelkäävät yli kaiken ristiriitaisuutta itsessään (eli he pelkäävät paljastuvansa valehtelijoiksi), ja minulla on projektina itsetärkeyden välttely. Vaikka ainahan sitä tietenkin joku arvo pitää itselleen antaa, tai muuten sen antaa joku muu."
Kyllä kyllä, edelleenkin, ei minuakaan haittaa olla ristiriitainen, mutta lähinnä näin käytännön syistä keskustelusta tulee paljon mielekkäämpi, kun osaat huomauttaa oman ajattelusi ristiriitaisuuden toiselle ristiriitaan päätyessäsi, jotta toisen ei tarvitse koko ajan dekonstruoida ajatuksiesi koko virtaa. Monimerkityksinen ja ristiriitainen voi totta kai olla, itsekin olen monessa suhteessa kovin ristiriitainen (yltiöpäinen humaanisuuteni saa minut vihaamaan ihmisiä - tiedätkö mitä tarkoitan?), mutta tästä täytyy olla TIETOINEN aina jokaisessa asiassa erikseen. Pelkkä yleinen maininta oman ristiriitaisuuden tunnustamisesta ei mielestäni ole riittävää, vaan kyseisessä asiassa on kyettävä erittelemään oman perustelunsa johdonmukaisuus, johon kuuluu myös ristiriitaisuuksien ottaminen esille tietoisella tavalla ja liittäminen se oman ajatuksensa yhteyteen. Ihmisen käsityskyky ei varmastikaan kykene loogisen holistisen näkemyksen luomiseen, sillä ehkäpä myös olevainenkaan ei ole ristiriidaton?
Olen hieman eri mieltä tuossa asiassa itsetärkeydestä. Itseironia on hieno kyky, mutta mielestäni kyky ylpeyteen on turhan aliarvostettua. Ja mitä valehteluun tulee, en näe itse asiassa valehtelussa sinänsä mitään erikoisen negatiivista, sillä mielestäni vain sellainen, joka kykenee valehtelemaan, PYSTYY olemaan rehellinen.
>Monimerkityksinen ja ristiriitainen voi totta kai olla, itsekin olen monessa suhteessa kovin ristiriitainen (yltiöpäinen humaanisuuteni saa minut vihaamaan ihmisiä - tiedätkö mitä tarkoitan?)
Lähinnä minulle tulee tästä mieleen sellainen että periaatteessa kykenee ymmärtämään useita erilaisia näkövinkkeleitä ihmisiltä. Ja se että ymmärtää että on se vähän niinnii ja on se vähän näinnii on aika hajottava tunne. Omalta osaltani voisin vielä lisätä että ei sitä aina jaksaisi "ymmärtää" kaikkia mahdollisia ihmisiä, jotka vaikkapa tekevät pöyristyttäviä tekoja...
"Lähinnä minulle tulee tästä mieleen sellainen että periaatteessa kykenee ymmärtämään useita erilaisia näkövinkkeleitä ihmisiltä."
No niin, se pitäisikin tulla mieleen. Ja tämä ajatus on paljon vaativampi kuin hyvin kulutettu käsite "objektiivisuus". Objektiivista ei voi olla, kaikki on vain subjektiivisia mielteitä, ja näiden ymmärtäminen mielteistä itsestään käsin on erittäin vaativaa ja haastavaa. Tässä mielessä ymmärtäminen ei merkitse välttämättä suvaitsevaisuutta, se voi merkitä totaalista muuntumista, ja tämä muuntuminen edesauttaa asioiden suhteelliseksi tekemistä. Se ei siis välttämättä ole sitä, että olet samaa mieltä muuntumisen kohteen kanssa, mutta jotta kykenet keskustelemaan tämän kanssa, tulee sinun kyetä puhumaan hänen kanssaan samalla tavoin.
"Ja se että ymmärtää että on se vähän niinnii ja on se vähän näinnii on aika hajottava tunne."
Totta, se on hajottava tunne. Toisaalta se on myös hyvin vapauttava tunne. Relativismin paradoksaalinen totuus, se, että totuuksia ei ole, itse asiassa antaa kyvyn nähdä asiat suhteellisina. Loppujen lopuksi, kaikki on ihmisen keksimää, asioiden arvoa ei enää etsitä niistä itsestään, vaan ennemminkin ihmisten omina arvotuksina. Jos kaikki arvot ovat vain ihmisen luomaa, miksi myös ihminen ei voisi niitä muuttaa?
"Omalta osaltani voisin vielä lisätä että ei sitä aina jaksaisi "ymmärtää" kaikkia mahdollisia ihmisiä, jotka vaikkapa tekevät pöyristyttäviä tekoja..."
Onko se ei-helppous ja ei-jaksaminen hyvä syy olla näkemättä asiaa perspektiivein? Relativisti asettaa asiat suhteeseen, eikä tämä välttämättä sano mitään normatiivista. Tästä syystä esitinkin sinulle ajatuksen "kuinka on"- ja "kuinka pitäisi olla"-teeseistä. Asioiden toivottavuutta ei tulisi sekoittaa todellisuuteen.
Mitään sen erikoisempaa kun ei enää mieleeni juolahda, niin toivotan vain antoisia ajatteluhetkiä. Mukavaa että sinänsä naurettavasta (siis alkuperäisestä) aiheesta kehkeytyi syvällisempää turinointia.
niitä viisaita ja naisia parempia miehiä on vankilat pullollaan.
Aivan ilmiselvä provo. Mitä hittiä tommosesta hehkuttaan.
miesvihaajat liikkeellä taas yleistyksineen
Elämä on täynnä valintoja. Kyseisen kirjoituksen mies elää suhteessa itseään tyhmenmän naisen kanssa. Myös hänen äitinsä ei ole ns. ruudinkeksijä. Harhakäsitykset naisen kyvyttömyydestä johtuvat miehen pelosta kohdata nainen tasavertaisena.
"Eli toistan, mitä tarkoitusta filosofian opiskeleminen palvelee?"
Auttaa ihmistä mietiskelevään pohdintaan (Heideggerin termiä käyttäen). Välineellinen ajattelu "tarpeellisuudesta" ei välttämättä ole aivan oikein aina edes asetettu. Tarpeellisuutta on vaikea sitä paitsi aina edes näyttää. Käytetään vanhaa klisettä: filosofia ei ole vastausten antamista, se on ennemminkin juuri kysymistä. Muut tieteenalat antavat omia panoksiaan (vastauksiaan), filosofia asettaa peliin kaiken. Se ei koskaan jätä kysymättä, eikä se välttämättä koskaan edes vastaakaan.
Hieman karsastan vastaamista asettamaasi kysymykseen (etkä ole ainoa), mutta jos haluat välttämättä kuulla jonkun hyödyllisen tai tarpeellisen tms. näkökulman filosofian hyödystä, annetaan joku yksinkertaistettu vastaus, koska en ole kovin kiinnostunut filosofian puolustamisesta, otan sen jo nykyisin kovin annettuna (tiedän kyllä, olen juurtunut, pahoitteluni tästä, isä).
Tiede ei ole välttämättä aina oikeiden vastausten antamista (niin fysiikassa, kemiassa, matematiikassa, historiassa jms.), vaan usein juuri oikean KYSYMYKSEN kysymistä. Esimerkki Galilei/Kopernikus/Descartes. Kuinka olisikaan käynyt, ellei nämä herrat olisi asettaneet kyseenalaiseksi olevaisen todellista luonneta. Esimerkki Galilei: hän kysyi uudella tavalla mm. esittäessään ajatuksensa heilurista, jonka varrella ei ole lainkaan massaa. Se oli teoreettinen hypoteesi, jolla ei ollut minkäänlaista empiiristä tukea. Eläisimmekö vieläkin tällöin maapallolla, joka on maailmankaikkeuden keskus? Tämä oli filosofinen kysymys. Tapaus Descartes: hän kysyi uudella tavalla, hän aikoi epäillä kaikkea. Hänen kategorinen epäilynsä (joka tosin ei ulottunut Jumalaan - mutta tällä ei ole merkitystä hänen käyttämälleen metodille) oli täysin uudenlainen kysymyksenasettelu, ja tuskinpa kukaan kieltää hänen arvoaan modernin aikakauden ensimmäisimpinä teoreettikkoina. Ilman näitä kysymyksiä saattaisimme edelleenkin kysyä, miksi olemme maailmankaikkeuden keskus?
"Matematiikka on oiva apuväline fysiikassa. Olemassa olomme on sitoutunut fysiikkaan."
Fysiikka... Et ole selvästikään kuullut naiivista empirismistä, jota fysiikka kovin innokkaasti harrastaa. Fysiikka olettaa aina enemmän kuin se tietää. Olemassaolomme ei mielestäni ole mitenkään sitoutunut fysiikkaan, ennemminkin fysiikka sitoo olemassaoloamme.
"Biologiasta johdetaan lääketieteeseen, joka auttaa ihmisiä."
Miksi filosofian edes tulisi auttaa ihmisiä? Miksi ihmisiä ylipäätänsä tulisi edes auttaa?
"Nuo eivät ole ainoat mahdollisuudet. No, historian opiskeleminen ei palvele mitään tarkoitusta, sillä ainut tarkoitus, mitä se voisi palvella, on auttaa ihmiskuntaa oppimaan virheistään. Mutta sitä ihmiskunta ei tee."
Humanistit varmasti haukkuisivat sinut täysin pataluhaksi idiootiksi, jolla ei ole mitään problemaatikon kykyjä.
Olet kovin sitoutunut hyöty-ajatteluun. Miksi filosofiasta tai historiasta edes tulisi olla hyötyä (enkä nyt sano, etteikö niillä sitä olisi)?
Jos haluat ajatella, mistä on eniten hyötyä, niin mielestäni meille olisi eniten hyötyä siitä, että afrikkalaiset, aasialaiset ja etelä-amerikkalaiset lahdattaisiin kylmästi. Emme joutuisi kärsimään heidän kärsimyksiensä tähden, ja itsellämme olisi enemmän maa-alaa ja rikkauksia tehdä mitä haluaa.
Et varmastikaan ole tätä mieltä - en minäkään - mutta kysynkin nyt, jos haluat olla rehellinen, miksi ihmisarvoilla on mitään merkitystä? Onko (muiden) ihmisarvoista ja perusvapauksista meille mitään hyötyä? Arvaat varmaan mitä ajan takaa: onko siis niin, että ihmisarvot ovatkin...itseisarvoisia? Tuleeko siis...filosofialla olla jotakin hyötyä?
Ymmärrätkö mitä haen takaa? Ajattelet paljon monien asioiden hyödyllisyyttä kovin yksipuolisesti. Jos millään ei ole mitään itseisarvoista tarkoitusta, esimerkiksi ihmisarvoilla tai filosofialla, miksi itse asiassa edes "käytämme" niitä?
"Kysyin:
"Miksi pitäisi tietää, mitä Platon ajatteli?"
Mielestäni olisi toki hyvä tietää, mitä on ajateltu, mutta henkilön tunnistaminen on mielestäni turhaa. Ajatuksien käsitteleminen opettaa, mutta miksi tulisi tietää, että juuri Platon ajatteli noin. Nimen ei tarvitse elää. Pelkkien ajatusten. Uusia ajatuksia toki. Ne kasvattavat. Ulkoa opettelu ei ketään kasvata."
Kyllä. Olen osittain samaa mieltä kanssasi. Olenkin tästä erään kaverini kanssa jutellut, sillä kummatkin ihmettelimme, minkä helkutin takia tulee tietää antiikin filosofeista (muuta kuin sen vuoksi, että pääsee brassailemaan Herakleitosilla), kun itse asiassa jo tiedämme näiden ajatukset jo jollakin tavoin - vaikkakin välillisesti. Filosofian tulee antaa uutta, se ei ole ulkoa-opettelua. Ainoa järkevä syy, minkä keksimme, oli se, että näiden filosofien tunteminen auttaa ymmärtämään omien ajatuksiemme perusteita perspektiivissä - se on: pyrkimys irrottautua omasta ajattelusta - sekä tähän liittyen se, että kuinka olemme sidoksissa näiden ajattelijoiden ajatusperinteeseen. Kun kykenemme kyseenalaistamaan vaikkapa Platonin, kykenemme ehkä kyseenalaistamaan oman ajatusperinteemme. Ehkäpä kykenemme...kysymään uuden ja erilaisen kysymyksen? Ehkäpä tällöin, voimme antaa kysymyksen, joihin muut voivat vastata (olivatpa he fyysikkoja, biologeja, antropologeja, poliitikkoja, kemistejä, historioitsijoita).