Muita ei pysty tuomita suuremman todistetun totuusarvon perusteella

Muiden tuomitseminen saattaa olla yksi ainoista asioista joka on oikeasti väärää tehdä, sillä se saattaa tuhota ainoan totuuden mitä maailmassa on. Me emme voi tietää että mikä on moraalisesti oikein. Emme voi edes tietää että onko moraalirealismi, eli objektiivisen moraalisuuden olemassaolo mahdollista! Mutta vaikka se olisi, emme voi tietää että mikä tarkka filosofinen systeemi toteuttaisi sen parhaiten. Jos tuomitsemme muita meidän oman moraalisen systeemin perusteella, niin väitämme, vaikkemme ehkä tietoisesti, että systeemillä mitä käytämme on enemmän totuus arvoa kuin toisella. Jos ei uskoisi että omalla systeemillä on enemmän totuus arvoa kuin jonkun toisella, niin mikä antaisi muka oikeuden asettaa oman kantansa toisen yli? Ja vielä enemmän, sillä emme voi olla varmoja siitä että onko objektiivinen moraalisuus totta, niin samalla kun heikennät jonkun toisen filosofista kantaa, niin saatat hyvinkin tuhota ainoan palan totuutta mitä maailma on koskaan nähnyt!

Suurin osa filosofeista uskoo kantaan nimeltään moraalirealismi, tai paremmin tunnettuna, moraalinen objektivismi. Moraalirealismissa väitetään että on olemassa yksilöstä ja subjektista riippumattomia moraalisia tosiasioita, jotka sellaisenaan perustuvat johonkin täysin muuhun, kuten maailmankaikkeuteen tai jumalaan. Moni väittää että moraaliset lait
ovat luontainen osa kosmosta tai elämän olemassaolon kannalta välttämätöntä.

Itse olen moraali antirealisti. Uskon ettei moraalisia faktoja voi perustella millään tavalla, silä ne ovat kaikki aksiomaattisia. Aksiooma tarkoittaa perustelematonta oletusta, jolla sitten perustelee kaiken muun totuus systeemissään. Aksioomeja ovat esimerkiksi asiat kuten että murha on paha asia, kärsimys on hyvä ja logiikka. Määritelmällisesti, aksioomeja ei pysty todistaa tai kumota, sillä ne ovat jokaisen järjestelmän peruspilareita. Voisin tässä mennä siihen miten logiikkaakaan ei pysty todistaa tai perustella, mutta poikkeisimme aiheesta liikaa. Joten, moraalisia faktoja ei voi perustella sillä jokainen niistä perustuu perustelemattomiin arvioihin.

Jokaisella aksioomalla on sama määrä todisteita, eli nolla, joka tarkoittaa että kaikilla niillä on saman verran todistettua totuusarvoa. Todistettu ja oikea totuusarvo ovat eri asiat, sillä ensimmäinen perustuu todisteiden määrään ja toinen perustuu siihen että onko väite oikeasti totta, vaikkei todisteita löytyisi. uskon että jokaisella arvo väittämällä on aivan sama määrä todistettua totuusarvoa ja tämä tarkoittaa ettei kukaan voi väittää episteettistä ylivoimaa muiden yli.

Silti, moraalirealismi on hyvin mahdollista. Me emme vain voi tietää että mikä tarkka moraalisuus on totta. Jokaisella kannalla on saman verran todisteita, joten jokaisella kannalla on myös sama mahdollisuus olla oikein. Joku voisi väittää että esimerkiksi väitteen johdonmukaisuus tekisi siitä enemmän oikean, mutta jopa johdonmukaisuuden arvostaminen on aksiomaattinen arvo, jota ei voi todistaa yhtään enempää kuin mitään muutakaan arvoa. Tämä tarkoittaa että joka kerta kun tuomitsee muuta systeemiä, saattaa jopa tuhota ainoan oikean moraalin maailmassa. Se on aina täysin mahdollista sillä jokaisella systeemillä on sama mahdollisuus olla objektiivisesti oikea.

Jos tuomitsee toisen systeemiä, samalla väittää, jopa ehkä sitä itse tiedostamatta, että omalla systeemillään on suurempi totuusarvo. Jos ei usko että omilla arvoillaan on suurempi totuusarvo, niin mikä muka antaisi syyn tuomita toista systeemiä? Käytännöllisyys? Moraalisuus perustuu siihen mikä on oikein ja väärin, ei siihen mikä toimii tai voi käyttää.