Jumala ei voi enempää

Tehdä kenenkään puolesta. Jos ihmisen suhtautuminen häneen, meistä jokaisen synneistä ristiinnaulittuna, on pysyvä piittaamattomuus ja ylpeät kuvitelmat siitä ettei koko Jumalaa ole, niin ei Jumalalle jää muuta vaihtoehtoa kuin tuomita se ihminen lopulta iankaikkiseen kadotukseen (lopulliseen ja pysyvään eroon Jumalasta itsestään). Se meissä ihmisissä onkin hirveää, että emme edes ole halunneet uskoa. Jokainen meistä on halunnut ettei koko Jeesusta olekaan. Itsekkäästi olemme ajatelleet, että elämä on meitä itseämme varten.

2. Korinttilaiskirje 5:15 FB38
[15] ja hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut.

Roomalaiskirje 14:8 FB38
[8] Jos me elämme, niin elämme Herralle, ja jos kuolemme, niin kuolemme Herralle. Sentähden, elimmepä tai kuolimme, niin me olemme Herran omat.

Millä Jumala enää voi ihmisiä suostutella? Hänen hyvyyteensä ihmiset eivät kykene, vaan kaikki ovat olleet kelvottomia ja inhottavia hänen silmissään. Jokainen harraskin kristitty on siinä määrin epäonnistunut, että Jeesuksen piti tulla kuolemaan.

2. Korinttilaiskirje 6:1 FB38
[1] Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi.

2. Korinttilaiskirje 5:21 FB38
[21] Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.

Tituskirje 2:11-14 FB38
[11] Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille [12] ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, [13] odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä, [14] hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee.