Vastausta odotetaan

http://www.evl.fi/raamattu/1992/5Moos.22.html

Eivät ... meille ei kuulu fyysisten rangaistusten jakaminen vaan noudatamme täälläkin usein esitettyä Paavalin ohjetta siitä miten katumattomat väärintekijät erotetaan seurakunnasta.

->Ihminen ei luonnostaan ota vastaan Jumalan Hengen puhetta, sillä se on hänen mielestään hulluutta

http://www.evl.fi/raamattu/1992/1Kor.2.html
"10 Meille Jumala on sen ilmoittanut Hengellään, sillä Henki tutkii kaiken, myös Jumalan syvimmät salaisuudet.

11 Kuka muu kuin ihmisen oma henki tietää, mitä ihmisessä on? Samoin vain Jumalan Henki tietää, mitä Jumalassa on. 12 Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan Jumalan oman Hengen, jotta tietäisimme, mitä hän on lahjoittanut meille. 13 Siitä me myös puhumme, mutta me käytämme Hengen emmekä ihmisviisauden opettamia sanoja ja selitämme hengelliset asiat Hengen avulla. 14 Ihminen ei luonnostaan ota vastaan Jumalan Hengen puhetta, sillä se on hänen mielestään hulluutta. Hän ei pysty tajuamaan sitä, koska sitä on tutkittava Hengen avulla. 15 Hengellinen ihminen sen sijaan pystyy tutkimaan kaikkea, mutta häntä itseään ei kukaan voi tutkia"

= = = =

->sillä 'jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla'.

http://www.evl.fi/raamattu/1992/Matt.18.html
"15 "Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin. 16 Mutta ellei hän kuule sinua, ota mukaasi yksi tai kaksi muuta, sillä 'jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla'. 17 Ellei hän kuuntele heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin"

- - - -

-> Sanotaanhan teidän laissannekin, että kahden todistajan todistus pätee

http://www.evl.fi/raamattu/1992/Joh.8.html
"16 Ja jos tuomitsenkin, minun tuomioni on pätevä, sillä minä en ole yksin, vaan kanssani on Isä, joka on minut lähettänyt. 17 Sanotaanhan teidän laissannekin, että kahden todistajan todistus pätee. 18 Minä todistan itsestäni, ja minusta todistaa myös Isä, joka on minut lähettänyt."

- - - -

sillä "jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla"

http://www.evl.fi/raamattu/1992/2Kor.13.html
"1 Olen nyt kolmannen kerran tulossa luoksenne, sillä "jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla""

- - - -

-> ellei sitä tue kaksi tai kolme todistajaa

http://www.evl.fi/raamattu/1992/1Tim.5.html
" 19 Älä ota huomioon seurakunnanvanhimmasta esitettyä syytöstä, ellei sitä tue kaksi tai kolme todistajaa."

"Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ei siis ole uutta eikä epätavallista; päinvastoin kyseessä on vanha ongelma, joka nykyään on kasvanut suorastaan epidemiaksi. Hyväksikäytöllä voi olla tuhoisa vaikutus. Jälkeenpäin monet sen uhreista tuntevat voimakasta huonommuutta ja kärsivät heikosta itsetunnosta. Tyttöihin kohdistuvan insestin yleisiä seurauksia ovat asiantuntijoitten mukaan esimerkiksi kotoa karkailu, huumeiden käyttö ja alkoholin väärinkäyttö, masennus, itsemurhayritykset, rikollinen käyttäytyminen, holtiton sukupuolikumppanien vaihtaminen, unihäiriöt ja heikko koulumenestys. Pitemmän ajan seurauksista voidaan mainita puutteellinen lastenkasvatustaito, seksuaalinen kylmyys, miehiin kohdistuva epäluuloisuus, lapseensekaantujan kanssa avioituminen, lesbolaisuus, prostituutio ja se, että itse käyttää lapsia seksuaalisesti hyväksi"

"KÄYTETTYÄÄN lapsia turmeltuneitten halujensa tyydyttämiseen ja riistettyään heiltä heidän turvallisuutensa ja viattomuuden tunteensa hyväksikäyttäjät haluavat uhreiltaan vielä jotakin muuta: VAITIOLOA. Vaitiolon he varmistavat häpeäntunteella, salailulla ja jopa suoranaisella pelottelulla. Näin lapsilta riistetään heidän paras aseensa: heidän halunsa kertoa, avata suunsa ja pyytää joltakulta aikuiselta suojelusta."

"Viisas kuningas Salomo sanoi pojalleen, että tieto, viisaus ja ajattelukyky pelastaisivat tämän ”pahojen tiestä, miehestä, joka kavalasti puhuu” (Sananlaskut 2:10–12). Eikö tämä olekin juuri sitä, mitä lapset tarvitsevat? Yhdysvaltain liittovaltion poliisin FBI:n julkaisemassa lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä kertovassa vihkosessa (Child Molesters: A Behavioral Analysis) sanotaan otsikon ”Ihanteellinen uhri” alla näin: ”Useille lapsille sukupuoliasiat ovat tabu, kielletty aihe, josta he eivät juuri saa luotettavaa tietoa varsinkaan vanhemmiltaan.” Sellaisen, jolla on lapsia, ei pidä sallia sitä, että heistä tulee ”ihanteellisia uhreja”. Hänen tulee antaa heille sukupuoliopetusta. Esimerkiksi yhdenkään lapsen ei pitäisi tulla murrosikään tietämättömänä siitä, millaisia muutoksia hänen ruumiissaan tuona aikana tapahtuu. Tietämättömyys saa heidät hämmentymään ja häpeilemään — ja aikaansaa sen, että heitä on helppo vahingoittaa"

Hyväksikäytön ennalta ehkäisemistä voidaan opettaa lapsille heidän ollessaan vielä aivan pieniä. Kun lapsille opetetaan sellaisten ruumiinosien nimiä kuin häpy, rinnat, peräaukko ja siitin, niin heille tulee kertoa, ettei näissä ruumiinosissa ole mitään vikaa mutta että ne häveliäisyyssyistä kuitenkin peitetään vaatetuksella. ”Muilla ihmisillä ei ole lupaa koskea niihin — ei äidillä eikä isällä — ei edes lääkärillä, paitsi siinä tapauksessa, että äiti tai isä on läsnä tai on antanut siihen luvan.” Ihanteellista on, jos tällainen lupa on saatu molemmilta vanhemmilta tai alaikäiselle määrätyltä holhoojalta (kaikilta heiltä, jos heitä on määrätty useita).
Sherryll Kraizer toteaa, että vaikka lasten pitäisi tuntea olevansa vapaita torjumaan ahdistelijansa pyynnöt, huutamaan hänelle tai pakenemaan hänen luotaan, niin monet hyväksikäytetyt lapset selittävät jälkeenpäin, että he eivät halunneet olla ilkeitä (The Safe Child Book). Lasten täytyy siis saada tietää, että jotkut aikuiset tekevät sellaista, mikä on pahaa, ja ettei edes lapsen ole pakko totella ketään, joka käskee heitä tekemään jotakin väärää. Tällöin lapsella on aina oikeus sanoa ei, niin kuin Daniel ja hänen toverinsa sanoivat babylonialaisille aikuisille, jotka halusivat heidän syövän saastaista ruokaa (Daniel 1:4, 8; 3:16–18).

Seuraavaksi lapset tulee opettaa torjumaan hellyydenosoituksia, jotka ovat sopimattomia tai saavat heidät tuntemaan olonsa epämiellyttäväksi. Heiltä voidaan kysyä: ”Entä jos joku äidin tai isän ystävä haluaisi suukotella sinua sillä tavoin, että se saisi sinut tuntemaan olosi omituiseksi?” Usein on parasta kannustaa lasta näyttämään, miten hän käytännössä toimisi, ja vaihtaa opetusmenetelmä ”leikitäänpä että” -peliksi.
Lapset voidaan samalla tavoin opettaa vastustamaan myös muita hyväksikäyttäjien menetelmiä. Lapseltaan voi kysyä esimerkiksi: ”Entä jos joku sanoo: ’Tiedäthän, että pidän sinusta aivan valtavasti. Etkö haluakin olla ystäväni?’ ” Kun lapsi oppii vastustamaan tällaisia juonia, hänen kanssaan on hyvä keskustella myös muista hyväksikäyttäjien keinoista. Häneltä voi kysyä: ”Jos joku sanoo: ’Ethän halua loukata tunteitani?’ niin miten vastaisit?” Lapsi tulee opettaa sanomaan ei ja viestittämään sama asia selkeän päättäväisesti myös eleillään. Ei pidä unohtaa, että hyväksikäyttäjät usein kokeilevat, miten lapset suhtautuvat kavaliin ehdotuksiin. Lasta täytyy siksi opettaa tekemään päättäväisesti vastarintaa ja sanomaan: ”Minä kerron sinusta.”

"Tällaisen valmennuksen antamista ei pidä jättää vain yhden keskustelun varaan. Lapsille täytyy kerrata asioita usein. Vanhempien tulee oman arvostelukykynsä avulla ratkaista, miten avointa ja suorasukaista valmennuksen pitäisi olla. Sen tulee joka tapauksessa olla perusteellista.
Vanhempien tulee esimerkiksi estää ennakolta se, että hyväksikäyttäjä pääsisi heidän lapsensa kanssa salaiseen sopimukseen. Lasten tulee saada tietää, että ei ole koskaan oikein, että joku aikuinen pyytäisi heitä pitämään jonkin asian salassa äidiltään tai isältään. Heidät tulee saada vakuuttumaan siitä, että on aina oikein, että he kertovat vanhemmilleen — vaikka he olisivat luvanneetkin olla kertomatta (vrt. 4. Mooseksen kirja 30:13, 17). Jotkut hyväksikäyttäjät kiristävät lasta, jos he tietävät tämän rikkoneen jotakin perheen sääntöä. Heidän viestinsä on: ”Jos et kerro minusta, minäkään en kerro sinusta.” Lasten pitäisi siksi tietää, että heille ei koskaan koidu ikävyyksiä sen takia, että he kertovat — ei tällaisessakaan tapauksessa. Asioitten paljastaminen ei aiheuta heille vahinkoa"

"Lapsia tulee myös valmentaa olemaan välittämättä uhkailuista. Jotkut hyväksikäyttäjät ovat tappaneet pikkueläimiä lasten nähden ja uhanneet tehdä samoin lapsen vanhemmille. Toiset ovat varoittaneet uhriaan kertomalla, että he käyvät nuorempien sisarusten kimppuun. On siis tärkeää opettaa lapsille, että heidän tulee aina antaa hyväksikäyttäjä ilmi, olipa tämä sitten uhkaillut miten pelottavilla asioilla tahansa.
Tässä suhteessa Raamattu voi olla hyödyllinen opetusväline. Koska siinä hyvin havainnollisesti tähdennetään Jehovan kaikkivoipaisuutta, voivat hyväksikäyttäjän uhkaukset sen jälkeen tuntua vähemmän pelottavilta. Lasten täytyy saada tietää, että olivatpa uhkaukset millaisia tahansa, niin Jehova kykenee auttamaan palvelijoitaan (Daniel 3:8–30). Siinäkin tapauksessa, että pahat ihmiset vahingoittavat niitä, joita Jehova rakastaa, hän kykenee aina tekemään vahingon tyhjäksi jälkeenpäin ja korjaamaan asiat entiselleen (Job, luvut 1 ja 2; 42:10–17; Jesaja 65:17). Heidät tulee saada vakuuttuneiksi siitä, että Jehova näkee kaiken, sekä ne ihmiset, jotka tekevät pahaa, että hyvät ihmiset, jotka parhaansa mukaan tekevät näille vastarintaa (vrt. Heprealaisille 4:13)"

"Vanhempien tulee tutustua hyvin kaikkiin niihin aikuisiin tai varttuneempiin nuoriin, jotka ovat läheisesti tekemisissä heidän lastensa kanssa, ja olla erityisen huolellisia päättäessään, ketä he pyytävät kotiinsa huolehtimaan lapsistaan poissa ollessaan. Tulee varoa käyttämästä sellaisia lapsenvahteja, jotka saavat lapset tuntemaan olonsa omituiseksi tai vaivautuneeksi. Samoin tulee olla varuillaan sellaisten teini-ikäisten suhteen, jotka näyttävät olevan kohtuuttoman kiinnostuneita nuoremmista lapsista ja joilla ei näytä olevan heidän itsensä ikäisiä ystäviä. Käytettävissä oleviin päiväkoteihin ja kouluihin tulee tutustua huolellisesti. On hyvä tarkastaa kaikki päiväkodin tai koulun käytössä olevat tilat, haastatella henkilökuntaa ja seurata huolellisesti sitä, millaista on sen kanssakäyminen lasten kanssa. On myös hyvä kysyä, onko henkilökunnalla mitään sitä vastaan, että jompikumpi vanhemmista joskus etukäteen ilmoittamatta poikkeaa katsomaan lapsiaan. Jos se ei käy päinsä, on parempi alkaa katsella lapsilleen jotakin toista päiväkotia tai koulua. (Ks. Herätkää!-lehteä 8.12.1987 s. 3–11.)"

Viite: Herätkää! 8/10 1993

Yksinkertainen vastaus tässä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000217&posting=22000000009437026