Luterilainen pastori Jordan Cooper kannattaa protestanttista skolastiikkaa. Credo Magazinen sivustolla on hänen artikkelinsa aiheesta.
Cooperin mukaan protestanttista skolastiikkaa luonnehtii
▪︎ Terminologian selkeys ja opillisten eroavaisuuksien puolesta esitettyjen argumenttien laaja esittäminen sekä vastakkaisten näkemysten kumoaminen.
▪︎ Uskon ja järjen välinen suhde (tai tätä voitaisiin luonnehtia teologian ja filosofian väliseksi suhteeksi.
▪︎ Filosofinen realismi.
Cooperin mukaan realismi on uskomus, jonka mukaan kun kohtaamme maailman kokemuksemme kautta, joudumme kosketuksiin todellisten olemusten kanssa, jotka mieli voi käsittää. Esimerkiksi minulla on puu ikkunani ulkopuolella. Kun näen kyseisen esineen, mieleni samaistaa sen kategoriaan "puu". Realisti sanoo, että "puu" on todellinen kategoria, jolla on olemus, joka on riippumaton omasta älystäni ja subjektiivisesta kokemuksestani. Voin ymmärtää puun sellaisena kuin se todellisuudessa on, koska esine jakaa "puumaisuuden" olemuksen ja voin henkisesti ymmärtää "puun" käsitteen.
Tähän saakka kaikki hyvin, mutta aloittajaa kiinnostaa ennen kaikkea se mitä tapahtuu, jos ikkunani takana on vihreä puu?
Onko "vihreä puu" riippumaton omasta älystäni ja subjektiivisesta kokemuksestani?
Cooperin mukaan protestanttista skolastiikkaa luonnehtii
▪︎ Terminologian selkeys ja opillisten eroavaisuuksien puolesta esitettyjen argumenttien laaja esittäminen sekä vastakkaisten näkemysten kumoaminen.
▪︎ Uskon ja järjen välinen suhde (tai tätä voitaisiin luonnehtia teologian ja filosofian väliseksi suhteeksi.
▪︎ Filosofinen realismi.
Cooperin mukaan realismi on uskomus, jonka mukaan kun kohtaamme maailman kokemuksemme kautta, joudumme kosketuksiin todellisten olemusten kanssa, jotka mieli voi käsittää. Esimerkiksi minulla on puu ikkunani ulkopuolella. Kun näen kyseisen esineen, mieleni samaistaa sen kategoriaan "puu". Realisti sanoo, että "puu" on todellinen kategoria, jolla on olemus, joka on riippumaton omasta älystäni ja subjektiivisesta kokemuksestani. Voin ymmärtää puun sellaisena kuin se todellisuudessa on, koska esine jakaa "puumaisuuden" olemuksen ja voin henkisesti ymmärtää "puun" käsitteen.
Tähän saakka kaikki hyvin, mutta aloittajaa kiinnostaa ennen kaikkea se mitä tapahtuu, jos ikkunani takana on vihreä puu?
Onko "vihreä puu" riippumaton omasta älystäni ja subjektiivisesta kokemuksestani?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minä kyllä kannatan jo vuonna 2025, jos nyt lopetettaisiin opettaja Jeesuksen kiroamisen palvonta tosi Jumalana pahojen tekojen puolesta opissa, jonka jumaluutta Jeesus sanoo Saatanaksi ja kaiken valheen isäksi, ja otetaan vastuu koko höyrypäisyydestä.
Jukolavita, on juutalaiset yksinkertaisesta asiasta himmelin keksineet. On ne eteviä, kuten Luther ylistikin.
Ainoa ongelma onkin se, ettei tuossa teologisessa himmelin rakentamisessa ole edes lähtökohtaisesti Raamatunkaan totuuspalikat kohdillaan, otetaan nyt vaikka petollisen Luojajumalan tarina esimerkiksi perisynnillä.
Ja jos lähtökohta jo on vinossa, niin mitä onkaan lopputulos?!
Kun se lopputulos on lopulta kallellaan jo 2000 vuotta vinoon vetämisellä. Onkohan nämä teologit ihan oikeasti tosissaan?!
kaada se 🤣
Modernreformation.org -sivuostolla on artikkeli aiheesta.
Bringing Back Lutheran Scholasticism?
John Ehrett
Siellä lukee muun muassa, että Cooperin mukaan ”platonisiin” käsitteisiin kuuluvat metafyysinen osallistuminen, absoluuttinen ykseys ja jumalallisten ideoiden oppi; ”aristoteelisiin” motiiveihin kuuluvat kausaalisuuden nelinkertaisuuskäsitys, substanssi/aksidanssi-erottelu ja hylomorfismin käsite.
Cooperin mukaan Luther asetti Platonin Aristoteleen edelle, koska Lutherin mukaan Platon on aina riippuvainen jumalallisesta ja kuolemattomasta, erillisestä ja ikuisesta, aistittomasta ja ymmärrettävästä, mistä syystä hän myös suosittelee yksikköjen, yksilöiden ja aistittavien asioiden hylkäämistä, koska niitä ei voida tuntea niiden epävakauden vuoksi.
Skolastiikka harrastettiin ahkerasti Lutherin jälkeen reformaatiossa.
AI-yhteenvedosta: "Protestanttinen skolastiikka oli protestanttisten teologien kehittämä filosofinen ja teologinen suuntaus, joka pyrki muokkaamaan keskiaikaista skolastista menetelmää teologisen ajattelun ja protestanttisten oppien mukaiseksi. Se oli erityisen merkittävä 1600-luvulla ja 1700-luvun alussa, ja sen tunnetuimpia edustajia olivat esimerkiksi Philipp Melanchthon, Georg Calixt ja Martin Chemnitz. "
Tämä on nyt sitten tekemässä paluuta.