KESKITY KRISTUKSEEN

Paavali totesi kerran, ettei samoista asioista kirjoittaminen häntä kyllästytä (Fil 3:1). Kyllä kai sinua niin kuin minuakin kuitenkin kyllästyttää, jos toistuvasti joutuu lukemaan ja kuulemaan samaa asiaa. Ei tahdo millään kestää sitä. Ihmisen luonto on sellainen. Mutta jos se sama asia on Jeesus Kristus ja hänen suuruutensa ja merkittävyytensä, ei meillä pitäisi olla syytä kyllästyä. Johonkin asiaan saatamme kyllästyä. Samoin tutun opin toistamiseen ja samojen sanojen kertaamiseen.

Emme voi kuitenkaan kyllästyä henkilöön. Emme ainakaan silloin, kun tämä henkilö merkitsee meille todella paljon. Emme voi tympääntyä sellaiseen, jonka läsnäolo on meille mitä suurin ilon aihe ja jonka sanat antavat perustan elämällemme. Emme voi kyllästyä, kun tämä henkilö on niin suurenmoinen ja ainutlaatuinen suhteessa meihin kuin Jeesus Kristus on sanansa mukaan. Hän todella rakastaa meitä. Hän on antanut itsensä alttiiksi meidän puolestamme. Ja hän antaa koko elämällemme sen varsinaisen tarkoituksen ja sisällön. Jos häntä ei olisi, ei meillä olisi mitään.

En tiedä, mikä olisi se voima, joka taivuttaisi meidät entistä kokosydämisemmin keskittymään yksin Jeesukseen Kristukseen. Ainakin omalla kohdallani kuulen jatkuvasti äänen, joka syyttää: Ei kannata keskittyä yksin Jeesukseen, sillä se muodostuu elämässäsi niin pian vain tyhjäksi lauseenparreksi. Ethän ole näinä 40 vuotena, jotka olet ollut uskossa, kasvanut todella paremmaksi. Vasta sittenhän Jeesukseen keskittymisessä on jotain järkeä, kun sen seurauksena on näkyvä muuttuminen ja selvä vaikutus ulospäin ympäristöömme.

Luontainen ajatuksemme siis on, että lupa keskittyä johonkin asiaan on sidoksissa siihen, mitä myönteistä tämä asia saa aikaan. Näin ihmisen jalostuminen ja kypsyminen tuntuu paljon merkittävämmältä kuin keskittyminen yksin Jeesukseen Kristukseen.

Minua kiinnostaa enemmän se, mitä Jeesukseen keskittyminen saa aikaan kuin se, että Jeesus sellaisenaan, henkilönä on kaiken huomion keskipisteenä. Onko sittenkin niin, että Jeesuksen arvo minulle ei olekaan hänessä itsessään, vaan hänen vaikutuksessaan.

Miksen saisi palvoa tai ainakin opetella palvomaan Jeesusta ilman mitään muuttumista tai vaikutusta? Miksi huomion kiinnittäminen häneen tulee arvokkaaksi vasta silloin, kun siitä on seurauksena hyviä tuloksia tässä elämässä? Tiedän kyllä kuinka tympeää ihmisten on kuulla minun puhuvan Jeesuksesta, jos he samaan aikaan näkevät, miten viheliäinen ihminen olen. Mutta eihän Jeesuksen tule olla kaikki kaikessa minulle vain siksi, että olisin toisille ihmisille miellyttävä. Kai rumakin saa palvoa Jeesusta. Kai syntinenkin saa huutaa häntä avukseen. Vaikka ihmiset pitäisivät minua suurimpana kaikista roistoista, niin siitä huolimatta minulla on lupa keskittyä Jeesukseen. Hänen maineensa kestää tässä maailmassa minun kaltaiseni pahan ihmisen palvontaa. Ongelma onkin siinä, etten palvo häntä todella aidosti.

Kuinka ihmeen valloittavana Heprealaiskirjeen kirjoittaja näkeekään Jeesuksen! Hän haluaa meidän kiinnittävän mielemme Jeesukseen (3:1). Otan lopuksi yhden sanan, joka kirkastaa kirjeen alkuluvuissa Jeesuksen suuruutta. Jeesus on pantu KAIKEN perilliseksi ja kantaa nyt KAIKKEA voimansa sanalla (1:2 - 3). KAIKKI on asetettu hänen jalkojensa alle eikä mitään jäänyt alistamatta (2:8). Hän joutui KAIKKIEN edestä maistamaan kuolemaa (9). Hänen tähtensä KAIKKI on ja hänen kauttaan KAIKKI on (10). Hän haluaa vapauttaa KAIKKI kuoleman pelosta (15). Hän on ollut KAIKESSA kiusattu samalla lailla kuin mekin (3:15). Hän tuli iankaikkisen autuuden aikaansaa aksi KAIKILLE, jotka ovat hänelle kuuliaiset (5:9). Ja tähän kaikki-sanaan mahdun minäkin. Ihmeellinen Jeesus.

( Lähde: Olavi Peltola)

s-seutulainen