Uni on pikkukuolema

Mutta sielu irtoaa kropasta ja se on se "unen näkijä"

Anonyymi kirjoitti:

Mutta sielu irtoaa kropasta ja se on se "unen näkijä"

"Sielulla", jollaista sinä tarkoitat, ei ole aivoja, eikä silmiä, eikä mitään materiaa, jolla "se" voisi kokea tai aistia yhtään mitään.

Koko sielua ei ole olemassa ilman aivoja ja aisteja. Ja Raamatussa sielulla kuvataan koko ihmistä, ei mitään "haamua".

1. Moos. 2:7
Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin IHMISESTÄ tuli ELÄVÄ SIELU.

Ilman henkeä/hengitystä ihminen on kuollut sielu, joka ei tiedä mistään mitään ja muuttuu maaksi jälleen.

AI-yhteenveto
"Kreikkalainen filosofia ja Raamatun sielukäsitys eroavat toisistaan merkittävästi, erityisesti siinä, että kreikkalainen ajattelu korostaa sielun luontaista kuolemattomuutta ja dualisistista ruumiin ja sielun eroa, kun taas Raamattu (erityisesti Vanha testamentti) kuvaa sielua (hepreaksi nefeš, kreikaksi psykhē) usein koko elävänä olentona.

Kreikkalainen Filosofia (esim. Platon)
Dualismi: Kreikkalainen filosofia, erityisesti Platonin ja myöhemmin Aleksandrian juutalaisten omaksumana, opetti dualismia, jossa aineellinen ruumis ja aineeton, hengellinen sielu ovat kaksi erillistä osaa.
Sielun luontainen kuolemattomuus: Sielun nähtiin olevan peräisin taivaasta ja luonnostaan kuolematon. Kuolemassa sielu vapautuu ruumiin "vankeudesta" ja jatkaa olemassaoloaan itsenäisesti.
Ruumis vs. Sielu: Aineellista ruumista pidettiin usein vähempiarvoisena tai jopa "pahana", kun taas sielu oli ylevä ja ikuinen.

Raamatun Käsitys (Heprealainen perinne)
Monismi/Holistinen näkemys: Raamatun alkukielillä, erityisesti heprealaisessa perinteessä, sielu (nefeš) ei tarkoita aineetonta, kuolematonta osaa ihmisestä, vaan koko elävää olentoa – henkilöä itseään. Esimerkiksi Aadamista "tuli elävä sielu", hänelle ei annettu erillistä sielua.
Ei luontaista kuolemattomuutta: Raamatussa ajatusta sielun luontaisesta, autonomisesta kuolemattomuudesta ei juuri esiinny; sen sijaan korostetaan Jumalan ylläpitävää voimaa ja ylösnousemustoivoa.
Kokonaisuus: Ihminen on kokonaisuus, ja kuolema on tila, josta herätään Jumalan armosta, ei sielun luontaisen olemassaolon jatkuminen erillään ruumiista.

Vaikutus
Varhaiskristilliseen teologiaan, erityisesti Uuden testamentin kirjoittamisen jälkeen ja kirkkoisien aikoina, kreikkalainen filosofinen ajattelu alkoi vaikuttaa merkittävästi, ja monia sen käsitteitä (kuten sielun kuolemattomuus) integroitiin osaksi kristillistä oppia. Tämä johti perinteisen kristillisen sielukäsityksen muotoutumiseen, joka eroaa alkuperäisestä heprealaisesta näkemyksestä."

Kuten huomaamme, niin jälleen katoliset KIRKKOISÄT asialla epäraamatullisine tulkintoineen, kuten myös "ikuisen piinahelvetin" kohdalla, joka on lainattu jumaltarustoista värittämällä sitä vielä kauhukuvin.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta sielu irtoaa kropasta ja se on se "unen näkijä"

"Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka. Se tunkee läpi, kunnes erottaa sielun ja hengen..."

Mitä tämä Jumalan sanan sielun ja hengen voimallinen ja terävällinen erotusleikkaavuus käytännöksessä tarkoittaa?

Voiko se tapahtua jo ihmisen eläjessä ja jos voi niin mikä on siitä ilimentymänällisöitymä?

Anteeksellisoi kun jos vaikejan kysyksöin kysymyksen. Nenunpäästä alkoi kutittamaan janyt päälajelta. Noin sain kutiteltua kutinalliset poijes.

Minulle henki ja sielu ovat erillisiksi ymmärtämäin silmäiselle näkymätömijä, joijen sen kummenpija ominaisuuksija en erottamaan kykenöi vaikkakin ulkomuistillisoinkin että esim. muistoisuus on sielunmötikässä kiinnitettyinä, joka kuuluu ihmisen ruumiissa olemaan kuten ihmisessä oleva henkikin.

Ilmeisesti henki ja sielu menee ihmisen ruumiin kuoltua jonnekin venaamaan kunnes ne pääsevät jälleheen ylösnousemuksissa liittymöitymään omiin ruumiiksiinsa.Oon kuullunna ettei ruumista, henkee ja sieluu voi erottaa, mutta miksi sielu ja ruumis jäis kuolleeseen ruumiiseen "kummittelemaan" ?

Sitten oon kuullunna sellaistakin että sielu ja henki mänis Jumalan luo kun kuoleepi. Se kuulostaa järkevänmälle ainakin mun korvijen väliksis. Ilmeisesti kun rukoilen Jeesuksen nimes Iskää niin oon silloin yhteyves just sillä mussa olevalla henkijutullain enemmänkin kuin rukouksessa, jossa mun oma henkeni saa voimaa Jumalalta taivaasta siinä määrin kuin se on tarpeen, vaikka ajattelen olevani aivotoiminnallisesti rukousyhteyvessä niin oon kuitenkin enemmän henkiyhteyksisesti rukouksessa Jumalan kaa, sitä "mekanismia"oikein ymmärtämättä, ja myöskin minussa olevallinen Pyhä Henkikin vaikuttaa mun henkeen, kyllähän se tuntee, mutta en osaa sanoa missä se tuntuu, henges vai sielus, esim. hyvää tekevä Jumalan rauha jonka tunnen, tunnenko sen missä, ruumiis, sielus, henges vai ehkäpä tunnen sen vaan jossain yhes kohtees, sielus tai henges, vai saiskohan ne kummatkin helpotusta, sepä se kun niitä ei näe, vaan pitäisi tietää ja tejoretisoija niitä, mutta joskus lie se päivä kun Jumala opettaa ja kertoo oikein tarkkaan kaiken sielusta ja kaiken ihmisessä olevasta hengestäkin ja mitä rukoillessa tapahtuikaan hengillemme, sieluillemme, ruumiilleimme.

Mä oon lännen miehijä, lännen sankareita kuten Tex Willer ja Kit Karsonni.

Selef Urge

Anonyymi kirjoitti:

"Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka. Se tunkee läpi, kunnes erottaa sielun ja hengen..."

Mitä tämä Jumalan sanan sielun ja hengen voimallinen ja terävällinen erotusleikkaavuus käytännöksessä tarkoittaa?

Voiko se tapahtua jo ihmisen eläjessä ja jos voi niin mikä on siitä ilimentymänällisöitymä?

Anteeksellisoi kun jos vaikejan kysyksöin kysymyksen. Nenunpäästä alkoi kutittamaan janyt päälajelta. Noin sain kutiteltua kutinalliset poijes.

Minulle henki ja sielu ovat erillisiksi ymmärtämäin silmäiselle näkymätömijä, joijen sen kummenpija ominaisuuksija en erottamaan kykenöi vaikkakin ulkomuistillisoinkin että esim. muistoisuus on sielunmötikässä kiinnitettyinä, joka kuuluu ihmisen ruumiissa olemaan kuten ihmisessä oleva henkikin.

Ilmeisesti henki ja sielu menee ihmisen ruumiin kuoltua jonnekin venaamaan kunnes ne pääsevät jälleheen ylösnousemuksissa liittymöitymään omiin ruumiiksiinsa.Oon kuullunna ettei ruumista, henkee ja sieluu voi erottaa, mutta miksi sielu ja ruumis jäis kuolleeseen ruumiiseen "kummittelemaan" ?

Sitten oon kuullunna sellaistakin että sielu ja henki mänis Jumalan luo kun kuoleepi. Se kuulostaa järkevänmälle ainakin mun korvijen väliksis. Ilmeisesti kun rukoilen Jeesuksen nimes Iskää niin oon silloin yhteyves just sillä mussa olevalla henkijutullain enemmänkin kuin rukouksessa, jossa mun oma henkeni saa voimaa Jumalalta taivaasta siinä määrin kuin se on tarpeen, vaikka ajattelen olevani aivotoiminnallisesti rukousyhteyvessä niin oon kuitenkin enemmän henkiyhteyksisesti rukouksessa Jumalan kaa, sitä "mekanismia"oikein ymmärtämättä, ja myöskin minussa olevallinen Pyhä Henkikin vaikuttaa mun henkeen, kyllähän se tuntee, mutta en osaa sanoa missä se tuntuu, henges vai sielus, esim. hyvää tekevä Jumalan rauha jonka tunnen, tunnenko sen missä, ruumiis, sielus, henges vai ehkäpä tunnen sen vaan jossain yhes kohtees, sielus tai henges, vai saiskohan ne kummatkin helpotusta, sepä se kun niitä ei näe, vaan pitäisi tietää ja tejoretisoija niitä, mutta joskus lie se päivä kun Jumala opettaa ja kertoo oikein tarkkaan kaiken sielusta ja kaiken ihmisessä olevasta hengestäkin ja mitä rukoillessa tapahtuikaan hengillemme, sieluillemme, ruumiilleimme.

Mä oon lännen miehijä, lännen sankareita kuten Tex Willer ja Kit Karsonni.

Selef Urge

Lue lisää

"Sitten oon kuullunna sellaistakin että sielu ja henki mänis Jumalan luo kun kuoleepi."

Sitä Jumalan ihmiseen puhaltamaa henkeä voisi verrata vaikkapa sähkövirtaan eli kun pistät töpselin seinään, niin kone alkaa toimimaan.

Kun irrotat töpselin seinästä, niin kone lakkaa toimimasta.

Ei siinä itse sähkövirrassa ole mitään tietoisuutta.

Esim. kreikkalaisten uskontojen mukaan kaikki kuuluisat henkilöt olivat Jumalan poikia.

Siks heille pitä kääntää, että Jeesus ei ollut pelkkä Jumalan poika, vaan itse Jumala.

Anonyymi kirjoitti:

Esim. kreikkalaisten uskontojen mukaan kaikki kuuluisat henkilöt olivat Jumalan poikia.

Siks heille pitä kääntää, että Jeesus ei ollut pelkkä Jumalan poika, vaan itse Jumala.

Lue lisää

VT:n mukaan Saatanakin on Jumalan poika.

Job 2:1

Eräänä päivänä Jumalan pojat tulivat taas koolle ja asettuivat Herran eteen. Myös Saatana oli heidän joukossaan.