Minkälainen maailma on tuonpuoleinen?

"Onkohan se unta.? Niinkuin näemme unta nukkuessamme."

Se ei ole unta.

Anonyymi kirjoitti:

"Onkohan se unta.? Niinkuin näemme unta nukkuessamme."

Se ei ole unta.

"Kun heräämme tuonpuoleisen unesta onko se jälleen syntyminen?"

Ei ole.

Anonyymi kirjoitti:

"Kun heräämme tuonpuoleisen unesta onko se jälleen syntyminen?"

Ei ole.

"Kun heräämme tuonpuoleisen unesta onko se jälleen syntyminen?"

Ei ole.
Kuoleman ja jälleensyntymisen välissä et ole edes tuonpuoleisessa; se on edelleen tässä aineellisessa maailmassa, vain sen hienojakoisemmassa sfäärissä.

Anonyymi kirjoitti:

"Kun heräämme tuonpuoleisen unesta onko se jälleen syntyminen?"

Ei ole.
Kuoleman ja jälleensyntymisen välissä et ole edes tuonpuoleisessa; se on edelleen tässä aineellisessa maailmassa, vain sen hienojakoisemmassa sfäärissä.

Lue lisää

"Kun heräämme tuonpuoleisen unesta"

Tuonpuoleisessa ei ole sellaista unta kui täällä, koska syvemmässä merkityksessä olemme kaikki täällä syvässä unessa, ja herääminen on mahdollista, jos saamme tietoa, sisäistämme sen ja haluamme herätä.

Anonyymi kirjoitti:

"Kun heräämme tuonpuoleisen unesta"

Tuonpuoleisessa ei ole sellaista unta kui täällä, koska syvemmässä merkityksessä olemme kaikki täällä syvässä unessa, ja herääminen on mahdollista, jos saamme tietoa, sisäistämme sen ja haluamme herätä.

Lue lisää

"Kun heräämme tuonpuoleisen unesta"

Syvemmässä merkityksessä olemme kaikki täällä syvässä unessa, ja herääminen on mahdollista, jos saamme tietoa, sisäistämme sen ja haluamme herätä.

Anonyymi kirjoitti:

"Kun heräämme tuonpuoleisen unesta"

Syvemmässä merkityksessä olemme kaikki täällä syvässä unessa, ja herääminen on mahdollista, jos saamme tietoa, sisäistämme sen ja haluamme herätä.

Lue lisää

"Kun heräämme tuonpuoleisen unesta"

Syvemmässä merkityksessä olemme kaikki täällä syvässä unessa, ja herääminen on mahdollista, jos saamme tietoa, sisäistämme sen ja haluamme herätä.

Kun menet illalla nukkumaan ja nukahdat, se on kuin unta unessa, koska vaikka olet hereillä täällä, olet unessa.

Anonyymi kirjoitti:

"Kun heräämme tuonpuoleisen unesta"

Syvemmässä merkityksessä olemme kaikki täällä syvässä unessa, ja herääminen on mahdollista, jos saamme tietoa, sisäistämme sen ja haluamme herätä.

Kun menet illalla nukkumaan ja nukahdat, se on kuin unta unessa, koska vaikka olet hereillä täällä, olet unessa.

Lue lisää

Mitä unet ovat? Jotkut sanovat, että kaikki, mitä näemme unissa, on sielumme matka nykyhetkessä. Ja jotkut sanovat, että unissa selvitämme osan menneestä karmastamme. Mitä unet siis ovat ja mitä sielu tekee tänä aikana?


Uni tarkoittaa hienojakoisen kehon toimintaa. Kun fyysinen keho makaa liikkumatta, hienojakoinen keho on aktiivinen. Koska meillä on tiettyjä haluja. Jotkut näistä toiveista eivät toteudu erilaisten karmallisten rajoitusten vuoksi. Ihminen voi haluta jotain, uneksia jostakin, mutta hänen ei ole realistista toteuttaa sitä fyysisessä inkarnaatiossaan. Tässä. Siksi hän antaa vapaat kädet fantasioilleen, mielelleen, kuten sanotaan. Ja siellä hän muovaa todellisuutensa näistä hienovaraisista mielikuvista.

Myös jotkin vaikutelmat nousevat uudelleen esiin, jotkin hetket, eli jotkin asiat, joista olemme olleet huolissamme. Unissa kaikki tämä, sanotaanko, älyn hallinta heikkenee, kuten sanoin aiemmin, ja siksi nämä asiat alkavat tulla pintaan ja siellä voidaan leikkiä jotakin fantasmagoriaa. Tämä ei ole sielun matka millään tavalla, se on vain hienojakoisen kehomme toimintaa. Sielu on tässä tapauksessa katsoja. Aivan kuten se on katsojana, sanotaan nyt, fyysisessä todellisuudessa. Se on katsoja myös silloin, kun tapahtumia tapahtuu mielemme näytöllä.

Uni itsessään on, sanoisimmeko, tämän aineellisen maailman perus- tai alkutila. Vedoissa sanotaan, että kaikki universumit, joissa olemme, ovat peräisin Maha-Vishnun kehosta. Maha-Vishnu on unen tilassa. Siksi Maha-Vishnun toinen nimi on Tamasi, joka tarkoittaa nukkuvaa. Ja koska Hän nukkuu, kaikki elävät olennot näissä universumeissa nukkuvat myös. Eli jos heräisimme todellisuuteen, tajuaisimme, miten järjetöntä, mitä järjettömyyksiä me teemme.

Toisin sanoen uni on millään tavalla tämän aineellisen maailman tila. Vaikka olisimme nyt hereillä, suhteessa henkiseen luontoomme henkimaailmassa, olemme silti unessa. Ja kun olemme edelleen unessa, tässä fyysisessä kehossa ollessamme, voimme sanoa, että nukumme kaksinkertaista unta. Kun olen fyysisessä kehossa, se merkitsee, että olen unohtanut henkisen kehoni. Ja kun nukun yhä fyysisessä kehossa, se tarkoittaa, että olen myös unohtanut sen. Kyseessä on siis kaksinkertainen unohdus. Se on kaksinkertainen illuusio, voisi sanoa.

Siksi on yksinkertaisesti ymmärrettävä, että unissa toteutamme tai jossain määrin toteutamme ne toiveet, joita emme toteuta valveilla ollessamme. Aivan kuten valveillaolossamme yritämme toteuttaa sitä halua, jota emme voineet toteuttaa henkimaailmassa, eli pyrkimystä tulla Jumalaksi ja hallitsijaksi.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä unet ovat? Jotkut sanovat, että kaikki, mitä näemme unissa, on sielumme matka nykyhetkessä. Ja jotkut sanovat, että unissa selvitämme osan menneestä karmastamme. Mitä unet siis ovat ja mitä sielu tekee tänä aikana?


Uni tarkoittaa hienojakoisen kehon toimintaa. Kun fyysinen keho makaa liikkumatta, hienojakoinen keho on aktiivinen. Koska meillä on tiettyjä haluja. Jotkut näistä toiveista eivät toteudu erilaisten karmallisten rajoitusten vuoksi. Ihminen voi haluta jotain, uneksia jostakin, mutta hänen ei ole realistista toteuttaa sitä fyysisessä inkarnaatiossaan. Tässä. Siksi hän antaa vapaat kädet fantasioilleen, mielelleen, kuten sanotaan. Ja siellä hän muovaa todellisuutensa näistä hienovaraisista mielikuvista.

Myös jotkin vaikutelmat nousevat uudelleen esiin, jotkin hetket, eli jotkin asiat, joista olemme olleet huolissamme. Unissa kaikki tämä, sanotaanko, älyn hallinta heikkenee, kuten sanoin aiemmin, ja siksi nämä asiat alkavat tulla pintaan ja siellä voidaan leikkiä jotakin fantasmagoriaa. Tämä ei ole sielun matka millään tavalla, se on vain hienojakoisen kehomme toimintaa. Sielu on tässä tapauksessa katsoja. Aivan kuten se on katsojana, sanotaan nyt, fyysisessä todellisuudessa. Se on katsoja myös silloin, kun tapahtumia tapahtuu mielemme näytöllä.

Uni itsessään on, sanoisimmeko, tämän aineellisen maailman perus- tai alkutila. Vedoissa sanotaan, että kaikki universumit, joissa olemme, ovat peräisin Maha-Vishnun kehosta. Maha-Vishnu on unen tilassa. Siksi Maha-Vishnun toinen nimi on Tamasi, joka tarkoittaa nukkuvaa. Ja koska Hän nukkuu, kaikki elävät olennot näissä universumeissa nukkuvat myös. Eli jos heräisimme todellisuuteen, tajuaisimme, miten järjetöntä, mitä järjettömyyksiä me teemme.

Toisin sanoen uni on millään tavalla tämän aineellisen maailman tila. Vaikka olisimme nyt hereillä, suhteessa henkiseen luontoomme henkimaailmassa, olemme silti unessa. Ja kun olemme edelleen unessa, tässä fyysisessä kehossa ollessamme, voimme sanoa, että nukumme kaksinkertaista unta. Kun olen fyysisessä kehossa, se merkitsee, että olen unohtanut henkisen kehoni. Ja kun nukun yhä fyysisessä kehossa, se tarkoittaa, että olen myös unohtanut sen. Kyseessä on siis kaksinkertainen unohdus. Se on kaksinkertainen illuusio, voisi sanoa.

Siksi on yksinkertaisesti ymmärrettävä, että unissa toteutamme tai jossain määrin toteutamme ne toiveet, joita emme toteuta valveilla ollessamme. Aivan kuten valveillaolossamme yritämme toteuttaa sitä halua, jota emme voineet toteuttaa henkimaailmassa, eli pyrkimystä tulla Jumalaksi ja hallitsijaksi.

Lue lisää

Miksi on niin, että kun ihminen on menettänyt tajuntansa, hän ei muista, mitä seuraavaksi tapahtui?

Tai jiva ei muista, mitä hänen aineelliselle keholleen tapahtuu, kun se elää nykyhetkessä?


Muisti on yksi älyn viidestä ominaisuudesta. Kun ihminen menettää tilapäisesti tajuntansa, hän lakkaa olemasta tietoinen ympäristöstään, eli hänen älynsä kytkeytyy pois päältä ja sen myötä kaikki viisi mielen ominaisuutta (mukaan lukien muisti) kytkeytyvät pois päältä.


Ja mitä jiva tekee, kun sen aineellinen keho on tajuton?

Aineellinen keho on menettänyt tietoisuutensa, tarkoittaako tämä, että jiva poistaa tietoisuuden aineellisesta kehosta?

Kun ihmisen sanotaan "menettäneen tajuntansa", se tarkoittaa, että tamo-guna on tilapäisesti peittänyt tajunnan sairauden, vamman tai anestesian vaikutusten vuoksi. Tietoisuus ei voi kadota mihinkään, jos jiva pysyy edelleen kehossa. Kyse on vain siitä, että tamo-gunan vaikutuksen alaisena tietoisuus on tilapäisesti vähentynyt lähes olemattomiin. Aivan kuten lamppu voidaan peittää jollain peitteellä, eikä valo tilapäisesti näy.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi on niin, että kun ihminen on menettänyt tajuntansa, hän ei muista, mitä seuraavaksi tapahtui?

Tai jiva ei muista, mitä hänen aineelliselle keholleen tapahtuu, kun se elää nykyhetkessä?


Muisti on yksi älyn viidestä ominaisuudesta. Kun ihminen menettää tilapäisesti tajuntansa, hän lakkaa olemasta tietoinen ympäristöstään, eli hänen älynsä kytkeytyy pois päältä ja sen myötä kaikki viisi mielen ominaisuutta (mukaan lukien muisti) kytkeytyvät pois päältä.


Ja mitä jiva tekee, kun sen aineellinen keho on tajuton?

Aineellinen keho on menettänyt tietoisuutensa, tarkoittaako tämä, että jiva poistaa tietoisuuden aineellisesta kehosta?

Kun ihmisen sanotaan "menettäneen tajuntansa", se tarkoittaa, että tamo-guna on tilapäisesti peittänyt tajunnan sairauden, vamman tai anestesian vaikutusten vuoksi. Tietoisuus ei voi kadota mihinkään, jos jiva pysyy edelleen kehossa. Kyse on vain siitä, että tamo-gunan vaikutuksen alaisena tietoisuus on tilapäisesti vähentynyt lähes olemattomiin. Aivan kuten lamppu voidaan peittää jollain peitteellä, eikä valo tilapäisesti näy.

Lue lisää

Onko astraalimaailma olemassa? Monet ihmiset puhuvat siellä olemisesta, onko se todellinen vai unen kaltainen?


Vastaus: Itse asiassa suhteessa henkimaailmaan kaikki täällä on eräänlaista unta, myös meidän valveillaolomme, ja todellisuutemme ei ole muuta kuin eräänlaista unta, koska sielu ei tässä tilanteessa toimi nyt, se ei tajua itseään sieluna. Sielu toimii nyt vain kehon akkuna, energianlähteenä, jonka avulla materialistista mieltä ruokitaan, fyysistä kehoa ruokitaan - sitä sielu tekee nyt. Mutta sielu, sieluna suhteessa Jumalaan, ei ole aktiivinen juuri nyt, joten se, mitä nyt kutsun valveillaoloksi tai niin sanotuksi todelliseksi elämäksi, on itse asiassa sielun unta. Ja samalla tavalla, kun olen fyysisesti levossa nukkuessani, niin suhteessa fyysiseen kehooni mieleni aktiivisuus, jota kutsumme uneksi, on eräänlainen illuusio. Samoin suhteessa ikuiseen sieluun fyysisen kehoni toiminta on myös harhaa.


Astraalimaailma on tietty tila, kuten esimerkiksi fyysinen tila, jossa fyysiset kehot liikkuvat, eikä fyysinen tila, mentaalinen tila, ajatustila, ajatuksen tila, ajatuksen lento, jossa ajatus lentää, ei fyysisessä tilassa, se on varmaa. Kun ihminen ajattelee jotain, ajatuksia tulee ja menee, tämä on hienojakoinen maailma, jossa kaksi hienojakoista kehoa voi koskettaa toisiaan. He löytävät yhteisen kiinnostuksen kohteen, muistavat jotain, puhuvat siitä. Tämä on todellisuudessa astraalimaailman tila. Ja kun he ovat unitilassa, heidän fyysiset kehonsa ovat levossa, ja heidän hienojakoiset kehonsa, jos he ovat kaksi ihmistä, voivat kohdata jossain hienovaraisemmassa ulottuvuudessa.

Niin myös henkimaailma, se ei ole fyysinen tila tai mielen hienovarainen tila - se on rakkauden tila. Emme voi edes puhua siitä lainkaan, mitä se on. Se on paikka, jossa sielun ja Jumalan välinen suhde avautuu. Sillä ei todellakaan ole mitään tekemistä fyysisen tilan kanssa. Jokaisella kehollamme on fyysinen elinympäristö. Fyysinen keho elää maailmankaikkeudessa, jollain planeetalla, jossain maassa, jossain kaupungissa, sen ympäristö liikkuu. Hänen mielensä voi olla toisessa tilassa, hänen mielensä elää jonkin ideologian, joidenkin ajatusten tilassa. Ihmisillä voi olla jokin piiri, he voivat asua eri kaupungeissa, mutta Internetin kautta he yhdistyvät johonkin yhteisöön ja keskustelevat mielenkiinnon kohteistaan. Tämä on tällainen hienovarainen astraalimaailma, yhteinen mentaalinen alusta, jossa he asuvat.

Anonyymi kirjoitti:

Onko astraalimaailma olemassa? Monet ihmiset puhuvat siellä olemisesta, onko se todellinen vai unen kaltainen?


Vastaus: Itse asiassa suhteessa henkimaailmaan kaikki täällä on eräänlaista unta, myös meidän valveillaolomme, ja todellisuutemme ei ole muuta kuin eräänlaista unta, koska sielu ei tässä tilanteessa toimi nyt, se ei tajua itseään sieluna. Sielu toimii nyt vain kehon akkuna, energianlähteenä, jonka avulla materialistista mieltä ruokitaan, fyysistä kehoa ruokitaan - sitä sielu tekee nyt. Mutta sielu, sieluna suhteessa Jumalaan, ei ole aktiivinen juuri nyt, joten se, mitä nyt kutsun valveillaoloksi tai niin sanotuksi todelliseksi elämäksi, on itse asiassa sielun unta. Ja samalla tavalla, kun olen fyysisesti levossa nukkuessani, niin suhteessa fyysiseen kehooni mieleni aktiivisuus, jota kutsumme uneksi, on eräänlainen illuusio. Samoin suhteessa ikuiseen sieluun fyysisen kehoni toiminta on myös harhaa.


Astraalimaailma on tietty tila, kuten esimerkiksi fyysinen tila, jossa fyysiset kehot liikkuvat, eikä fyysinen tila, mentaalinen tila, ajatustila, ajatuksen tila, ajatuksen lento, jossa ajatus lentää, ei fyysisessä tilassa, se on varmaa. Kun ihminen ajattelee jotain, ajatuksia tulee ja menee, tämä on hienojakoinen maailma, jossa kaksi hienojakoista kehoa voi koskettaa toisiaan. He löytävät yhteisen kiinnostuksen kohteen, muistavat jotain, puhuvat siitä. Tämä on todellisuudessa astraalimaailman tila. Ja kun he ovat unitilassa, heidän fyysiset kehonsa ovat levossa, ja heidän hienojakoiset kehonsa, jos he ovat kaksi ihmistä, voivat kohdata jossain hienovaraisemmassa ulottuvuudessa.

Niin myös henkimaailma, se ei ole fyysinen tila tai mielen hienovarainen tila - se on rakkauden tila. Emme voi edes puhua siitä lainkaan, mitä se on. Se on paikka, jossa sielun ja Jumalan välinen suhde avautuu. Sillä ei todellakaan ole mitään tekemistä fyysisen tilan kanssa. Jokaisella kehollamme on fyysinen elinympäristö. Fyysinen keho elää maailmankaikkeudessa, jollain planeetalla, jossain maassa, jossain kaupungissa, sen ympäristö liikkuu. Hänen mielensä voi olla toisessa tilassa, hänen mielensä elää jonkin ideologian, joidenkin ajatusten tilassa. Ihmisillä voi olla jokin piiri, he voivat asua eri kaupungeissa, mutta Internetin kautta he yhdistyvät johonkin yhteisöön ja keskustelevat mielenkiinnon kohteistaan. Tämä on tällainen hienovarainen astraalimaailma, yhteinen mentaalinen alusta, jossa he asuvat.

Lue lisää

Samalla tavalla henkiset ihmiset luovat rakkauden tilan, Jumalan palvelemisen tilan, jossa olemassaolomme hienovaraisin ainesosa, itse sielu, on jo aktiivinen. Astraali on hienojakoisen kehon todellisuus. Mutta se voi olla myös niin, että kun ihminen jättää kehonsa eri syistä, ehkä vapaaehtoisesti, ehkä väkisin joidenkin olosuhteiden vuoksi, silloin tämä hienojakoinen keho löytää itsensä fyysisestä tilasta, mutta jo kehon ulkopuolelta. Se voi olla hänelle hieman epätavallista, koska kuva maailmasta muuttuu. Se muuttuu yksinkertaisesti siksi, että havaitsemme fyysisen maailmamme fyysisen kehomme prisman läpi. Ja kun elävä olento on jättänyt tämän fyysisen kehon ja on hienojakoisessa kehossa, silloin kuva on nyt aivan erilainen, koska katsomme eri prisman läpi. Näiden silmien, tämän fyysisen kehon, prismaa ei ole, ei ole rajoituksia, ja siksi mukaan tulee uusia värejä, uusia ääniä. Ei niin, että niitä olisi lisätty, ne ovat aina olleet olemassa, mutta fyysinen kehomme katkaisee havaintoalueen, sekä silmät että korvat. Siksi maailma sellaisena kuin se oli, pysyy samana, mutta kun katsomme sitä ilman fyysistä kehoamme, siihen lisätään värejä ja ääniä, jotka ihmiset havaitsevat erillisenä maailmana. Kyseessä on kuitenkin sama maailma, mutta havaitseminen tapahtuu ilman fyysisen kehon prismaa. Se ei ole vain erillinen maailma, vaan se on vain siivu tai tietty taso samasta maailmasta.

On välttämätöntä ymmärtää, että maailma on yksi, mutta siinä on erilaisia elementtejä tai erilaisia elinympäristöjä erilaisille rakenteillemme. Fyysinen keho voi esimerkiksi olla tässä ja nyt, ja mieli voi lentää aivan toiseen paikkaan, se ei ole sidottu tähän paikkaan, se on joustavampi. Tietoisuutena sielu voi päästä henkimaailmaan olemalla täällä, mikä on kokonaan kaikkien aineellisten rajoitusten takana. Se ei siis ole vain jokin erillinen astraalimaailma, vaan se on osa monitasoista todellisuuttamme.

Anonyymi kirjoitti:

Samalla tavalla henkiset ihmiset luovat rakkauden tilan, Jumalan palvelemisen tilan, jossa olemassaolomme hienovaraisin ainesosa, itse sielu, on jo aktiivinen. Astraali on hienojakoisen kehon todellisuus. Mutta se voi olla myös niin, että kun ihminen jättää kehonsa eri syistä, ehkä vapaaehtoisesti, ehkä väkisin joidenkin olosuhteiden vuoksi, silloin tämä hienojakoinen keho löytää itsensä fyysisestä tilasta, mutta jo kehon ulkopuolelta. Se voi olla hänelle hieman epätavallista, koska kuva maailmasta muuttuu. Se muuttuu yksinkertaisesti siksi, että havaitsemme fyysisen maailmamme fyysisen kehomme prisman läpi. Ja kun elävä olento on jättänyt tämän fyysisen kehon ja on hienojakoisessa kehossa, silloin kuva on nyt aivan erilainen, koska katsomme eri prisman läpi. Näiden silmien, tämän fyysisen kehon, prismaa ei ole, ei ole rajoituksia, ja siksi mukaan tulee uusia värejä, uusia ääniä. Ei niin, että niitä olisi lisätty, ne ovat aina olleet olemassa, mutta fyysinen kehomme katkaisee havaintoalueen, sekä silmät että korvat. Siksi maailma sellaisena kuin se oli, pysyy samana, mutta kun katsomme sitä ilman fyysistä kehoamme, siihen lisätään värejä ja ääniä, jotka ihmiset havaitsevat erillisenä maailmana. Kyseessä on kuitenkin sama maailma, mutta havaitseminen tapahtuu ilman fyysisen kehon prismaa. Se ei ole vain erillinen maailma, vaan se on vain siivu tai tietty taso samasta maailmasta.

On välttämätöntä ymmärtää, että maailma on yksi, mutta siinä on erilaisia elementtejä tai erilaisia elinympäristöjä erilaisille rakenteillemme. Fyysinen keho voi esimerkiksi olla tässä ja nyt, ja mieli voi lentää aivan toiseen paikkaan, se ei ole sidottu tähän paikkaan, se on joustavampi. Tietoisuutena sielu voi päästä henkimaailmaan olemalla täällä, mikä on kokonaan kaikkien aineellisten rajoitusten takana. Se ei siis ole vain jokin erillinen astraalimaailma, vaan se on osa monitasoista todellisuuttamme.

Lue lisää

Kehosta irtautumisen kokemukset. Astraalimaailma.

Tämä on VAROITUS, jos meillä ei ole niin selkeää henkistä päämäärää ja jätämme tämän kehon vain mielenkiinnon vuoksi, voimme joutua vaikeaan tilanteeseen.

Jos ei ole kyse fyysisestä kehosta irtautumisen kokemuksista, esimerkiksi kliinisen kuoleman hetkellä jne., vaan siitä, että jotkut ihmiset haluavat saada näitä kokemuksia ilman mitään syytä, eli he tekevät sen tietoisesti.

Astraalimaailma.

Tämä on tietynlainen sfääri, ei fyysinen tila, vaan ajatuksen tila. Tosin hienojakoinen keho voi olla myös fyysisessä tilassa, mutta ilman fyysistä kehoa. Tämän vuoksi se ei havaitse tätä fyysistä tilaa niin kuin fyysisen kehon muodostaman prisman läpi, vaan uusilla väreillä ja uusilla äänillä.

Tärkeää on, että kun ihmiset ovat kiinnostuneita kehosta irtautumisen kokemuksista, on hyvin tärkeää ymmärtää, että se ei ole pelkkää kävelyretkeä.

Hienojakoisessa maailmassa on myös olentoja, ja jotkut niistä ovat hyväntahtoisia, valoisia hienojakoisia olentoja, enkeleitä, ja jotkut niistä eivät ole.


Ne eivät ole siellä vain sekoittuneina, vaan ne ovat eri sfääreissä. Voitte kävellä leppoisasti jossakin hyvin kelvollisessa paikassa ja yhtäkkiä vahingossa löytää itsenne jostain aivan epäsuotuisasta paikasta huomaamatta sitä.

Varsinkin tässä hienojakoisessa maailmassa ilman riittävää voimaa, ilman opasta, voi joutua hyvin vakavaan tilanteeseen.
Siksi ei voi suositella näille ihmisille, jotka pitävät tällaisista asioista, tämän kokemuksen väärinkäyttöä.

Aivan kuten fyysisessä maailmassa voi joutua vaikeaan tilanteeseen, myös astraalimaailmassa voi joutua vaikeaan tilanteeseen, josta ei välttämättä edes palaa takaisin.

Tämä saattaa tuntua pikkujutulta, koska me kaikki lähdemme tästä kehosta jossain vaiheessa emmekä palaa takaisin, niin sanottuna kuoleman hetkenä. Mutta jos ihminen on jättänyt kehonsa eikä ole palannut siihen ilman henkistä tietoisuutta, niin sitten jokin uusi keho, eikä ole mitään takeita siitä, että tämä keho on parempi kuin nykyinen.

Ennen kuin lähdemme kehosta, meidän on tiedettävä, minne haluamme mennä. Ja se on tehtävä tietyllä henkisellä luokituksella. Vedoissa sanotaan, että kun henkisesti orientoitunut ihminen jättää kehonsa, hän tapaa vastaavia olentoja, joita kutsutaan Vishnuduta - puhtaita, valoisia olentoja, jotka seuraavat häntä henkiseen todellisuuteen.


Jos meillä ei ole tällaista henkistä suuntautumista, jos emme ole luoneet näitä yhteyksiä ja suhteita henkimaailmaan elämämme aikana, niin silloin me tietenkin väistämättä jätämme tämän ruumiin kuoleman hetkellä, mutta siitä, kuka meitä siellä kohtaa, ei ole mitään takeita. Meitä voivat kohdata aivan erilaiset olennot ja meidät saatetaan toiseen paikkaan.

Anonyymi kirjoitti:

Kehosta irtautumisen kokemukset. Astraalimaailma.

Tämä on VAROITUS, jos meillä ei ole niin selkeää henkistä päämäärää ja jätämme tämän kehon vain mielenkiinnon vuoksi, voimme joutua vaikeaan tilanteeseen.

Jos ei ole kyse fyysisestä kehosta irtautumisen kokemuksista, esimerkiksi kliinisen kuoleman hetkellä jne., vaan siitä, että jotkut ihmiset haluavat saada näitä kokemuksia ilman mitään syytä, eli he tekevät sen tietoisesti.

Astraalimaailma.

Tämä on tietynlainen sfääri, ei fyysinen tila, vaan ajatuksen tila. Tosin hienojakoinen keho voi olla myös fyysisessä tilassa, mutta ilman fyysistä kehoa. Tämän vuoksi se ei havaitse tätä fyysistä tilaa niin kuin fyysisen kehon muodostaman prisman läpi, vaan uusilla väreillä ja uusilla äänillä.

Tärkeää on, että kun ihmiset ovat kiinnostuneita kehosta irtautumisen kokemuksista, on hyvin tärkeää ymmärtää, että se ei ole pelkkää kävelyretkeä.

Hienojakoisessa maailmassa on myös olentoja, ja jotkut niistä ovat hyväntahtoisia, valoisia hienojakoisia olentoja, enkeleitä, ja jotkut niistä eivät ole.


Ne eivät ole siellä vain sekoittuneina, vaan ne ovat eri sfääreissä. Voitte kävellä leppoisasti jossakin hyvin kelvollisessa paikassa ja yhtäkkiä vahingossa löytää itsenne jostain aivan epäsuotuisasta paikasta huomaamatta sitä.

Varsinkin tässä hienojakoisessa maailmassa ilman riittävää voimaa, ilman opasta, voi joutua hyvin vakavaan tilanteeseen.
Siksi ei voi suositella näille ihmisille, jotka pitävät tällaisista asioista, tämän kokemuksen väärinkäyttöä.

Aivan kuten fyysisessä maailmassa voi joutua vaikeaan tilanteeseen, myös astraalimaailmassa voi joutua vaikeaan tilanteeseen, josta ei välttämättä edes palaa takaisin.

Tämä saattaa tuntua pikkujutulta, koska me kaikki lähdemme tästä kehosta jossain vaiheessa emmekä palaa takaisin, niin sanottuna kuoleman hetkenä. Mutta jos ihminen on jättänyt kehonsa eikä ole palannut siihen ilman henkistä tietoisuutta, niin sitten jokin uusi keho, eikä ole mitään takeita siitä, että tämä keho on parempi kuin nykyinen.

Ennen kuin lähdemme kehosta, meidän on tiedettävä, minne haluamme mennä. Ja se on tehtävä tietyllä henkisellä luokituksella. Vedoissa sanotaan, että kun henkisesti orientoitunut ihminen jättää kehonsa, hän tapaa vastaavia olentoja, joita kutsutaan Vishnuduta - puhtaita, valoisia olentoja, jotka seuraavat häntä henkiseen todellisuuteen.


Jos meillä ei ole tällaista henkistä suuntautumista, jos emme ole luoneet näitä yhteyksiä ja suhteita henkimaailmaan elämämme aikana, niin silloin me tietenkin väistämättä jätämme tämän ruumiin kuoleman hetkellä, mutta siitä, kuka meitä siellä kohtaa, ei ole mitään takeita. Meitä voivat kohdata aivan erilaiset olennot ja meidät saatetaan toiseen paikkaan.

Lue lisää

Fyysisestä kehosta irtautumisen kokemus on taattu kenelle tahansa ihmiselle, ainakin elämän lopussa varmasti. Niille ihmisille, jotka harjoittavat kaikkia näitä asioita elämänsä aikana saadakseen mystisiä kokemuksia, pitäisi antaa varoituksia siitä, että myös hienojakoinen maailma on maailma, jolla on omat lakinsa ja erityispiirteensä, ja siksi on parempi olla sekaantumatta siihen.

Kun olemme fyysisessä kehossa, olemme siinä luultavasti syystä. Meidän on selvitettävä kohtalomme, karmamme täällä henkisyyteen suuntautuen. Jos luulemme olevamme luontoa tai Jumalaa fiksumpia ja päätämme kulkea hienojakoisessa maailmassa joidenkin ... kautta, vaikka nämä asiat eivät ole kovin suositeltavia, otamme suuren riskin.

Tämä on VAROITUS, jos meillä ei ole niin selkeää henkistä päämäärää ja jätämme tämän kehon vain mielenkiinnon vuoksi, voimme joutua vaikeaan tilanteeseen.

Anonyymi kirjoitti:

Fyysisestä kehosta irtautumisen kokemus on taattu kenelle tahansa ihmiselle, ainakin elämän lopussa varmasti. Niille ihmisille, jotka harjoittavat kaikkia näitä asioita elämänsä aikana saadakseen mystisiä kokemuksia, pitäisi antaa varoituksia siitä, että myös hienojakoinen maailma on maailma, jolla on omat lakinsa ja erityispiirteensä, ja siksi on parempi olla sekaantumatta siihen.

Kun olemme fyysisessä kehossa, olemme siinä luultavasti syystä. Meidän on selvitettävä kohtalomme, karmamme täällä henkisyyteen suuntautuen. Jos luulemme olevamme luontoa tai Jumalaa fiksumpia ja päätämme kulkea hienojakoisessa maailmassa joidenkin ... kautta, vaikka nämä asiat eivät ole kovin suositeltavia, otamme suuren riskin.

Tämä on VAROITUS, jos meillä ei ole niin selkeää henkistä päämäärää ja jätämme tämän kehon vain mielenkiinnon vuoksi, voimme joutua vaikeaan tilanteeseen.

Lue lisää

KEHO, ASTRAALIKEHO JA SIELU

Muinaiset kirjoitukset kertovat, että ihminen on muutakin kuin fyysinen keho. Itse asiassa ihmisellä on kaksi kehoa: fyysinen keho ja astraalinen eli hienojakoinen keho. Mutta ihmisen todellinen olemus on hänen sielunsa. Sekä fyysinen että astraalinen eli hienojakoinen keho ovat vain peite eli vaate, jonka sielu pukee ylleen matkustaessaan aineellisissa maailmoissa. Kun vaihdamme yhden vaatteen toiseen, toisin sanoen yhden ruumiin toiseen jälleensyntymiseksi kutsutussa prosessissa, edellisen elämän vaikutelmat painautuvat hienojakoiseen kehoon, ja kannamme niitä mukanamme kaikissa seuraavissa elämissämme. Unitilassa hienojakoinen keho on aktiivisempi kuin fyysinen keho. Unemme heijastavat usein vaikutelmia, jotka ovat kertyneet monien elämien aikana.

J. Favors

Anonyymi kirjoitti:

KEHO, ASTRAALIKEHO JA SIELU

Muinaiset kirjoitukset kertovat, että ihminen on muutakin kuin fyysinen keho. Itse asiassa ihmisellä on kaksi kehoa: fyysinen keho ja astraalinen eli hienojakoinen keho. Mutta ihmisen todellinen olemus on hänen sielunsa. Sekä fyysinen että astraalinen eli hienojakoinen keho ovat vain peite eli vaate, jonka sielu pukee ylleen matkustaessaan aineellisissa maailmoissa. Kun vaihdamme yhden vaatteen toiseen, toisin sanoen yhden ruumiin toiseen jälleensyntymiseksi kutsutussa prosessissa, edellisen elämän vaikutelmat painautuvat hienojakoiseen kehoon, ja kannamme niitä mukanamme kaikissa seuraavissa elämissämme. Unitilassa hienojakoinen keho on aktiivisempi kuin fyysinen keho. Unemme heijastavat usein vaikutelmia, jotka ovat kertyneet monien elämien aikana.

J. Favors

Lue lisää

Kristinusko puhuu(Paavali), että tämä "Kuoleman Varjon Maa" johtaa ihmisen kuolemassa juurikin tuohon näkyruumiiseen, astraalinen ruumis tms. ektoplasma on aineensa, mutta jos ihminen mokaa henkisesti jotakin pahasti, Kuolemankin jälkeisissä päätöksissään ja valinnoissaan hän joutuu tulemaan takaisin, nk. Pahan Karmansa vuoksi, jota ei siis oltu suoritettu loppuun. Budhan ja Eenokin väitettiin suorittaneensa Karmansa loppuun => päässeen olemattomuuteen, mutta Budhan "Nirvana"(Tuonela) on ollut se, että Hänen ruumiissaan jäytää ikuisen olemattomuuden mato, mutta Hän tulee siitä luopumaan joskus ehkä, ja siksi MYÖS BUDHA, se sama Siddharta Gautama(ei tietenkään tuolla nimellä) tulee takaisin myös, kuten Jeesuskin: Tietääkseni tähän maailmaan ei ole paluuta, jos ei aloita kaikkea alusta, vauvasta saakka?! Jeesuksen toinen tulemus on ollut se, että Hän näyttäytyy ihmisille näkynä "pilvessä", mutta ei Jeesus tule inkarnoitumaan, ennen kuin Taivaan Isä tekee uudet ennustukset - HÄNEN PALUUSTAAN tänne, niitä ei vielä ole.

Anonyymi00017 kirjoitti:

Kristinusko puhuu(Paavali), että tämä "Kuoleman Varjon Maa" johtaa ihmisen kuolemassa juurikin tuohon näkyruumiiseen, astraalinen ruumis tms. ektoplasma on aineensa, mutta jos ihminen mokaa henkisesti jotakin pahasti, Kuolemankin jälkeisissä päätöksissään ja valinnoissaan hän joutuu tulemaan takaisin, nk. Pahan Karmansa vuoksi, jota ei siis oltu suoritettu loppuun. Budhan ja Eenokin väitettiin suorittaneensa Karmansa loppuun => päässeen olemattomuuteen, mutta Budhan "Nirvana"(Tuonela) on ollut se, että Hänen ruumiissaan jäytää ikuisen olemattomuuden mato, mutta Hän tulee siitä luopumaan joskus ehkä, ja siksi MYÖS BUDHA, se sama Siddharta Gautama(ei tietenkään tuolla nimellä) tulee takaisin myös, kuten Jeesuskin: Tietääkseni tähän maailmaan ei ole paluuta, jos ei aloita kaikkea alusta, vauvasta saakka?! Jeesuksen toinen tulemus on ollut se, että Hän näyttäytyy ihmisille näkynä "pilvessä", mutta ei Jeesus tule inkarnoitumaan, ennen kuin Taivaan Isä tekee uudet ennustukset - HÄNEN PALUUSTAAN tänne, niitä ei vielä ole.

Lue lisää

Paavali käytti siis Kuoleman jälkeisestä ruumiista nimeä: "Kirkastusruumis"; mutta Jeesus valitteli evankeliumissa kansansa huijaripappien päätelmiä ja kertoi heidän joutuvan Gehannan Tuomion uhriksi (mätänevä zombien kaltainen harhaolento Tuonelan pimeudessä), koska HE EIVÄT uskoneet ikuiseen elämään, vaan arvelivat kaiken päättyvän siihen(olemattomuudeksi parahtaminen) että materiaruuumis menee kuollessa rikki, joko tapettuna sodassa tai rikoksen uhrina, sairastuneena, tapaturmaisesti, itsemurhana, tai vain vanhuuteen kuoltuna.... EI olemattomuus silti ole mikään palkinto kuolevaiselle, mutta se syvempää lepoa kuin tavallinen näky/ääni-uni... Helvetti on outo tilanne, missä Ihmiselle ei ole kelvannut mikään hyvä, ja he eivät usko uskovansa, koska eivät ymmärrä vieläkään oikein - mitä se sana tarkoittaa... No, ei pelkojensa toteutuminen ole parempi kohtalo kuin se, että ihmiselle käy Jumalaan uskomisensa vuoksi toiveidensa mukaan...

Anonyymi kirjoitti:

KEHO, ASTRAALIKEHO JA SIELU

Muinaiset kirjoitukset kertovat, että ihminen on muutakin kuin fyysinen keho. Itse asiassa ihmisellä on kaksi kehoa: fyysinen keho ja astraalinen eli hienojakoinen keho. Mutta ihmisen todellinen olemus on hänen sielunsa. Sekä fyysinen että astraalinen eli hienojakoinen keho ovat vain peite eli vaate, jonka sielu pukee ylleen matkustaessaan aineellisissa maailmoissa. Kun vaihdamme yhden vaatteen toiseen, toisin sanoen yhden ruumiin toiseen jälleensyntymiseksi kutsutussa prosessissa, edellisen elämän vaikutelmat painautuvat hienojakoiseen kehoon, ja kannamme niitä mukanamme kaikissa seuraavissa elämissämme. Unitilassa hienojakoinen keho on aktiivisempi kuin fyysinen keho. Unemme heijastavat usein vaikutelmia, jotka ovat kertyneet monien elämien aikana.

J. Favors

Lue lisää

Sielusta on tarkempi tieto se, että se on tunteita, ja sekulaareilla ihmisillä on ENITEN TUNTEISTA, mutta heidän järkensä on ollut vielä riittämätön tajuta, vanhurskauden oikeutta, ja Pyhän kokemaan voittoa Pahuudesta. Fyysisesti veri aiheuttaa ihmiseen tunteet, ei edes pelkät hermotoiminnot, vaan se, että tunnemme veremme "maun"...

Sielunvihollinen riepottelee valitettavasti ihmisen kuolemaan sielullisesti, kun diilinsä SEN KANSSA pannaan maksuun...

Diilejä saa ja pitää tehdä silti - Jeesuksen mukaan ISÄ-JUMALA vain kahden toivojan pyytäessä antaa Jeesuksen delegointikykyjen ansioiden takia, ihmiselle mitä Häntä toivoo ja pyytää.. Mutta paholaisellakin on paljon rikkautta ja mahtia maailmassa, siksi moni uskoo siihen Isoveljeensä enemmän kuin Isäänsä...

Erikoisinta on sellainen usko,, missä ihminen ei etsi ihannoivien toiveidensa toteutumista, vaan on vapaaehtoisesti kyyninen => pelko toteutuu, kuten Murphyn laissa: "Kaikki mikä VOI mennä pieleen, menee aina pieleen".

Jaakob ei silti kirjeessään uskonut delegointiin, vaan siihen että ihminen itse etsii uskonsa toteutumista, rakentamalla sitä uskollaan ja tiedollaan, ja konkreettisesti luomalla niitä asioita mitä toivotaan. Jos ihminen delegoi, se oli kuollutta uskoa, Jaakobin mielestä. Jeesukselle sillä ei ollut niin suurta merkitystä, MITEN se kaksin tai suurempana määränä toivottu asia toteutuu, jos vain uskovat.

Ateistit tietääkseni eivät usko siitä syystä, että he luulevat kai, että uskoessaan kaikki asiat mitä vain pälkähtää päähän - toteutuisivat uskon takia heti, pimeydessä ja pahuudessa siksi heidän pelkonsa jää odottamaan toteutumistaan, koska eivät ole silti riittävän realistejakaan, etsiessään hiukan myönteisempiä käsityksiä isästään ja veljistään ja naisistaan.

Onko kaikki ateistit kyynisiä - siitä en ole itsekään varma....

Anonyymi00017 kirjoitti:

Kristinusko puhuu(Paavali), että tämä "Kuoleman Varjon Maa" johtaa ihmisen kuolemassa juurikin tuohon näkyruumiiseen, astraalinen ruumis tms. ektoplasma on aineensa, mutta jos ihminen mokaa henkisesti jotakin pahasti, Kuolemankin jälkeisissä päätöksissään ja valinnoissaan hän joutuu tulemaan takaisin, nk. Pahan Karmansa vuoksi, jota ei siis oltu suoritettu loppuun. Budhan ja Eenokin väitettiin suorittaneensa Karmansa loppuun => päässeen olemattomuuteen, mutta Budhan "Nirvana"(Tuonela) on ollut se, että Hänen ruumiissaan jäytää ikuisen olemattomuuden mato, mutta Hän tulee siitä luopumaan joskus ehkä, ja siksi MYÖS BUDHA, se sama Siddharta Gautama(ei tietenkään tuolla nimellä) tulee takaisin myös, kuten Jeesuskin: Tietääkseni tähän maailmaan ei ole paluuta, jos ei aloita kaikkea alusta, vauvasta saakka?! Jeesuksen toinen tulemus on ollut se, että Hän näyttäytyy ihmisille näkynä "pilvessä", mutta ei Jeesus tule inkarnoitumaan, ennen kuin Taivaan Isä tekee uudet ennustukset - HÄNEN PALUUSTAAN tänne, niitä ei vielä ole.

Lue lisää

Henki on helpoiten ikuinen asia, paitsi jos tekee syntiä hengessään Pahasti hullusti ohjaa ruumiinsa tekemään pahaa, tai sitten ei usko mihinkään HENKEEN => se johtaa mykkyyteen - sellaista rangaistaan mykkyydellä, joka ei usko HENGEN olevan olemassa.

"Kirjan kuolettaa - mutta HENKI tekee eläväksi."
"Kun söitte kuolleen - teitte sen eläväksi!"(Jeesus Tuomaan Evankeliumissa)

Anonyymi kirjoitti:

"Kun heräämme tuonpuoleisen unesta onko se jälleen syntyminen?"

Ei ole.
Kuoleman ja jälleensyntymisen välissä et ole edes tuonpuoleisessa; se on edelleen tässä aineellisessa maailmassa, vain sen hienojakoisemmassa sfäärissä.

Lue lisää

No, siis en tiedä, mitä etsit, kun sanoit:" Ei ole".. Tämän silti käsitin - Herääminen Kuolemassa, ei johda jälleensyntymään, päinvastoin, koska ihminen on elossa Kuolemassaan, jos ei nuku ikuisesti ja taannu kaiken unohtaen nopeasti takaisin inkarnaatioon...

Anonyymi kirjoitti:

Fyysisestä kehosta irtautumisen kokemus on taattu kenelle tahansa ihmiselle, ainakin elämän lopussa varmasti. Niille ihmisille, jotka harjoittavat kaikkia näitä asioita elämänsä aikana saadakseen mystisiä kokemuksia, pitäisi antaa varoituksia siitä, että myös hienojakoinen maailma on maailma, jolla on omat lakinsa ja erityispiirteensä, ja siksi on parempi olla sekaantumatta siihen.

Kun olemme fyysisessä kehossa, olemme siinä luultavasti syystä. Meidän on selvitettävä kohtalomme, karmamme täällä henkisyyteen suuntautuen. Jos luulemme olevamme luontoa tai Jumalaa fiksumpia ja päätämme kulkea hienojakoisessa maailmassa joidenkin ... kautta, vaikka nämä asiat eivät ole kovin suositeltavia, otamme suuren riskin.

Tämä on VAROITUS, jos meillä ei ole niin selkeää henkistä päämäärää ja jätämme tämän kehon vain mielenkiinnon vuoksi, voimme joutua vaikeaan tilanteeseen.

Lue lisää

Petoja ei saa tappaa ilman kipua, mutta jos ihminen lähtee kivuttomasti kuolemassaan tripille, hän saastuttaa ITSE sielunsa, jos oli silti vasta pilkkaaja-peto-hengeltään...
Jumalan Karitsa saa lähteä kehostaan kivuttomasti, ja jättää ruumiinsa syötäväksi, mutta todellisen ihmisen osa ja kohtalo on noitakin kahta vielä vaikeampi.. En tahdo kertoa siitä mitä sen luulen olevan, koska todennäköisesti veikkaan virheellisesti.
Paholaisen kuollessa, kuolee paljon himoja ja pahuuden tuskia, muiltakin, siksi jopa Jumala himoitsee murhata Pahan, joka murhasi niin paljon muita itse. Vedenpaisuksessa Jumala sai itseltään luvan niin tehdä, ja tulee tekemään sen vastakin.

Uskovaiset ne pilkkaavat ateisteja. Käyvät ateistien sivuilla uskoaan tuputtamassa mutta aina munaavat itsensä.

Entäs jos syntyy vammaisena, parantumattomasti sairaana, kuolee nuorena, elää pakolaisena sodan ja Kauhujen keskellä
Joku taas elää terveenä ja onnellisena koko pitkän elämän.
Onko tämä sattumaa, onko oikein ?

Anonyymi00026 kirjoitti:

Entäs jos syntyy vammaisena, parantumattomasti sairaana, kuolee nuorena, elää pakolaisena sodan ja Kauhujen keskellä
Joku taas elää terveenä ja onnellisena koko pitkän elämän.
Onko tämä sattumaa, onko oikein ?

Lue lisää

"Onko tämä sattumaa"

Ei ole sattuma.

Anonyymi00027 kirjoitti:

"Onko tämä sattumaa"

Ei ole sattuma.

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."



Halveksinta ja dehumanisointi

Ilmaus "sikasontaoppi" on erityisen aliarvioiva ja vähättelevä. Sana "sikasonna" viittaa äärimmäiseen likaisuuteen ja epäarvostettavuuteen, ja tässä sitä käytetään leimaamaan kokonainen uskonnollinen tai filosofinen järjestelmä. Tällainen kielenkäyttö on suora keino demonisoida toista osapuolta ja irrottaa heidät inhimillisyydestä. On tärkeää huomata, että tämä ei ole enää vain ideologista kritiikkiä, vaan se on suoranaista alistamista ja dehumanisointia.

Dehumanisointi on prosessi, jossa ihmiset, ryhmät tai kulttuurit käsitetään ei-inhimillisiksi tai vähemmän arvoisiksi. Se johtaa helposti syrjintään, väkivaltaan ja muihin yhteiskunnallisiin ongelmiin. Tässä lausunnossa "idän opit" esitetään eläimellisinä ja alhaisinakin, mikä voi ruokkia ksenofobiaa ja rotuvihaa.



Rationaalisuuden ja objektiivisuuden puute

Tässä lausunnossa ei ole enää olemassa edes halua ymmärtää toista uskonnollista järjestelmää tai maailmankatsomusta. Sen sijaan keskustelu on suljettu ja mustavalkoinen. Tässä voi nähdä vahvan irrationaalisuuden ja äärimmäisen tunteellisuuden elementin, jossa vastapuolen ajatukset ja uskomukset torjutaan kokonaan. Tämä ei ole enää ajatuksellista erimielisyyttä tai rationaalista keskustelua, vaan tunnepohjaista jyrkkää väheksyntää. Tämäntyyppinen ajattelu ei pysty käsittelemään monimutkaisuutta tai näkökulman laajuutta — kaikki mikä on eri mieltä omien uskomusten kanssa, on automaattisesti väärää, epäinhimillistä ja "likasta".

Anonyymi00028 kirjoitti:

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."



Halveksinta ja dehumanisointi

Ilmaus "sikasontaoppi" on erityisen aliarvioiva ja vähättelevä. Sana "sikasonna" viittaa äärimmäiseen likaisuuteen ja epäarvostettavuuteen, ja tässä sitä käytetään leimaamaan kokonainen uskonnollinen tai filosofinen järjestelmä. Tällainen kielenkäyttö on suora keino demonisoida toista osapuolta ja irrottaa heidät inhimillisyydestä. On tärkeää huomata, että tämä ei ole enää vain ideologista kritiikkiä, vaan se on suoranaista alistamista ja dehumanisointia.

Dehumanisointi on prosessi, jossa ihmiset, ryhmät tai kulttuurit käsitetään ei-inhimillisiksi tai vähemmän arvoisiksi. Se johtaa helposti syrjintään, väkivaltaan ja muihin yhteiskunnallisiin ongelmiin. Tässä lausunnossa "idän opit" esitetään eläimellisinä ja alhaisinakin, mikä voi ruokkia ksenofobiaa ja rotuvihaa.



Rationaalisuuden ja objektiivisuuden puute

Tässä lausunnossa ei ole enää olemassa edes halua ymmärtää toista uskonnollista järjestelmää tai maailmankatsomusta. Sen sijaan keskustelu on suljettu ja mustavalkoinen. Tässä voi nähdä vahvan irrationaalisuuden ja äärimmäisen tunteellisuuden elementin, jossa vastapuolen ajatukset ja uskomukset torjutaan kokonaan. Tämä ei ole enää ajatuksellista erimielisyyttä tai rationaalista keskustelua, vaan tunnepohjaista jyrkkää väheksyntää. Tämäntyyppinen ajattelu ei pysty käsittelemään monimutkaisuutta tai näkökulman laajuutta — kaikki mikä on eri mieltä omien uskomusten kanssa, on automaattisesti väärää, epäinhimillistä ja "likasta".

Lue lisää

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Kognitiivinen sulkeutuneisuus ja dogmaattisuus

Kun henkilö väittää, ettei ole "kiinnostunut" jostain toisesta uskonnosta tai maailmankatsomuksesta, se voi kertoa ajattelutavan sulkeutuneisuudesta ja kognitiivisesta jäykkyydestä. Ei ole kiinnostusta kuunnella, ymmärtää tai edes objektiivisesti tarkastella vastakkaista näkökulmaa — sen sijaan kaikki, mikä ei sovi omaan maailmankuvaan, hylätään kategorisesti. Tämä on tyypillistä äärimmäiselle dogmaattisuudelle, jossa ideologia tai uskomusjärjestelmä on niin vahvasti omaksuttu, että se sulkee pois kaikki ulkopuoliset äänet ja tekee ajattelusta kapeaa ja rajoittunutta.

Tällöin ajattelussa ei enää ole joustoa, vaan se on jähmettynyt ja ei-keskusteltavissa olevaan muotoon. Tämä asenne voi estää yksilöä oppimasta uutta ja kehittymästä ihmisenä, koska hän ei ole valmis kyseenalaistamaan omia perususkontojaan.


"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."

Affektiivinen ja ideologinen polarisaatio

Lausunnon kieli, joka hyökkää suoraan ja ilman myötätuntoa toisen maailmankatsomuksen kimppuun, voi osaltaan luoda syvää ideologista polarisaatiota. Jos tämän tyyppinen kielenkäyttö alkaa dominoida julkista keskustelua, se luo ympäristön, jossa ihmiset eivät enää kykene ymmärtämään tai edes sietämään erimielisyyksiä. Koko keskustelu muuttuu taistelukentäksi, jossa pyritään voittamaan "vihollinen" ideologisesti sen sijaan, että pyrittäisiin ymmärtämään toisen näkökulmaa ja etsimään yhteisiä ratkaisuja.

Tällainen äärimmäinen kielenkäyttö voi lisätä yhteiskunnallista eripuraa ja väkivallan tai syrjinnän ilmapiiriä. Se voi ruokkia uskomuksia, että omat arvot ovat ainoat oikeat ja että kaikki muu on väärää ja tuomittavaa. Tämä puolestaan voi johtaa väkivaltaisiin konflikteihin, yhteiskunnalliseen eristämiseen ja lisääntyvään epäluuloon toisia ryhmiä kohtaan.

Anonyymi00029 kirjoitti:

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Kognitiivinen sulkeutuneisuus ja dogmaattisuus

Kun henkilö väittää, ettei ole "kiinnostunut" jostain toisesta uskonnosta tai maailmankatsomuksesta, se voi kertoa ajattelutavan sulkeutuneisuudesta ja kognitiivisesta jäykkyydestä. Ei ole kiinnostusta kuunnella, ymmärtää tai edes objektiivisesti tarkastella vastakkaista näkökulmaa — sen sijaan kaikki, mikä ei sovi omaan maailmankuvaan, hylätään kategorisesti. Tämä on tyypillistä äärimmäiselle dogmaattisuudelle, jossa ideologia tai uskomusjärjestelmä on niin vahvasti omaksuttu, että se sulkee pois kaikki ulkopuoliset äänet ja tekee ajattelusta kapeaa ja rajoittunutta.

Tällöin ajattelussa ei enää ole joustoa, vaan se on jähmettynyt ja ei-keskusteltavissa olevaan muotoon. Tämä asenne voi estää yksilöä oppimasta uutta ja kehittymästä ihmisenä, koska hän ei ole valmis kyseenalaistamaan omia perususkontojaan.


"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."

Affektiivinen ja ideologinen polarisaatio

Lausunnon kieli, joka hyökkää suoraan ja ilman myötätuntoa toisen maailmankatsomuksen kimppuun, voi osaltaan luoda syvää ideologista polarisaatiota. Jos tämän tyyppinen kielenkäyttö alkaa dominoida julkista keskustelua, se luo ympäristön, jossa ihmiset eivät enää kykene ymmärtämään tai edes sietämään erimielisyyksiä. Koko keskustelu muuttuu taistelukentäksi, jossa pyritään voittamaan "vihollinen" ideologisesti sen sijaan, että pyrittäisiin ymmärtämään toisen näkökulmaa ja etsimään yhteisiä ratkaisuja.

Tällainen äärimmäinen kielenkäyttö voi lisätä yhteiskunnallista eripuraa ja väkivallan tai syrjinnän ilmapiiriä. Se voi ruokkia uskomuksia, että omat arvot ovat ainoat oikeat ja että kaikki muu on väärää ja tuomittavaa. Tämä puolestaan voi johtaa väkivaltaisiin konflikteihin, yhteiskunnalliseen eristämiseen ja lisääntyvään epäluuloon toisia ryhmiä kohtaan.

Lue lisää

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Vastakkainasettelun syventäminen

Kun kieli on niin voimakasta ja tunteet niin voimakkaita, voi syntyä tilanne, jossa vastakkainasettelu syvenee entisestään. Tällöin keskustelu ei ole enää rakentavaa eikä pyrkimyksenä ole löytää yhteistä maata. Sen sijaan keskustelun tavoitteena on pelkästään tuomita, halveksia ja leimata toisen puolen ajattelu vääräksi ja jopa vaaralliseksi. Tämäntyyppinen ajattelu voi johtaa konfliktien eskaloitumiseen ja vaikeuttaa yhteisymmärryksen syntymistä yhteiskunnassa.



Tämän tyyppinen vihapuhe on erittäin haitallista yhteiskunnalliselle keskustelulle. Se ei vain heikennä kykyä käydä rakentavaa dialogia, vaan myös luo ilmapiirin, jossa erilaiset uskomukset ja kulttuurit esitetään uhkina, joita on pyrittävä tuhoamaan. Tällöin menetetään mahdollisuus inhimilliseen ja arvostavaan keskusteluun, jossa eri maailmankatsomuksia voi tarkastella, kyseenalaistaa ja oppia toisiltaan.

Tällaisen ajattelun kritiikkiin ja vastustamiseen tarvitaan laajaa, syvällistä keskustelua, jossa kyetään käsittelemään niin psykologisia, kulttuurisia kuin ideologisia tekijöitä, jotka ruokkivat tätä äärimmäistä vihamielisyyttä.

Anonyymi00030 kirjoitti:

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Vastakkainasettelun syventäminen

Kun kieli on niin voimakasta ja tunteet niin voimakkaita, voi syntyä tilanne, jossa vastakkainasettelu syvenee entisestään. Tällöin keskustelu ei ole enää rakentavaa eikä pyrkimyksenä ole löytää yhteistä maata. Sen sijaan keskustelun tavoitteena on pelkästään tuomita, halveksia ja leimata toisen puolen ajattelu vääräksi ja jopa vaaralliseksi. Tämäntyyppinen ajattelu voi johtaa konfliktien eskaloitumiseen ja vaikeuttaa yhteisymmärryksen syntymistä yhteiskunnassa.



Tämän tyyppinen vihapuhe on erittäin haitallista yhteiskunnalliselle keskustelulle. Se ei vain heikennä kykyä käydä rakentavaa dialogia, vaan myös luo ilmapiirin, jossa erilaiset uskomukset ja kulttuurit esitetään uhkina, joita on pyrittävä tuhoamaan. Tällöin menetetään mahdollisuus inhimilliseen ja arvostavaan keskusteluun, jossa eri maailmankatsomuksia voi tarkastella, kyseenalaistaa ja oppia toisiltaan.

Tällaisen ajattelun kritiikkiin ja vastustamiseen tarvitaan laajaa, syvällistä keskustelua, jossa kyetään käsittelemään niin psykologisia, kulttuurisia kuin ideologisia tekijöitä, jotka ruokkivat tätä äärimmäistä vihamielisyyttä.

Lue lisää

Tämä ilmaus "Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia." on äärimmäisen latautunut, radikaali ja jyrkkä väite, joka vaatii syvällistä analyysiä. Sen taustalla on useita psykologisia, ideologisia ja kulttuurisia elementtejä, jotka yhdessä luovat kuvan äärimmäisestä vihamielisyydestä, dogmaattisuudesta ja kognitiivisesta sulkeutuneisuudesta.



Koko väite on rakennettu mustavalkoiselle ajattelulle, jossa ei ole tilaa monimutkaiselle, moniulotteiselle käsitykselle. "Idän oppien" kumoaminen elämäntyöksi nostaa vastakkaisen ideologian paitsi vastustajaksi, myös suurimmaksi ja vaarallisimmaksi ongelmaksi, joka vaatii kaiken muun elämän asettamista sen tuhoamisen alle.

Lausunnossa "kaiken pahuuden ruumillistumat" on keskeinen fraasi, joka ilmaisee täydellistä moraalista hylkäämistä. Tällöin "idän opin" ei nähdä vain eri mieltä olevana, vaan se on pahimmillaan koko maailman pahuuden, saastaisuuden ja epäinhimillisyyden inkarnaatio — ei vain väärin, vaan täysin tuomittava ja hävitettävä. Tällainen ajattelu ei kykene sietämään mitään monivivahteisuutta, vaan kaikki "vastustajat" tulkitaan radikaalisti epätäydellisiksi ja vääriksi.



"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."




Tässä ilmauksessa näkyy myös demoniin viittaava kieli, kun "idän oppi" esitetään ei vain vääränä, vaan itse pahuuden ruumiillistumana. Tällöin ei ole enää kysymys erimielisyydestä tai eri kulttuurien ja filosofioiden hyväksymisestä tai hylkäämisestä — kaikki, mikä liittyy "itäisiin oppeihin", on paitsi epärelevanttia, myös moraalisesti tuomittavaa ja jopa "saastunutta".

Demonisointi on tehokas väline estää inhimillinen empatia vastapuolta kohtaan. Kun toinen osapuoli esitetään pahuuden tai virheellisyyden ruumiillistumana, häneltä riistetään ihmisen arvo ja oikeus keskusteluun. Tällöin ei ole enää mahdollista käydä järkevää keskustelua tai oppia toisiltaan, sillä koko ajatus siitä, että toinen osapuoli olisi yhtään oikeassa, suljetaan pois.

Tällainen kielenkäyttö myös heikentää mahdollisuuksia yhteiskunnalliseen rauhaan ja toisten kunnioittamiseen, koska se radikalisoituu helposti ja rakentaa kuilun, jonka yli on lähes mahdotonta tulla. Dehumanisointi ruokkii syvää vihamielisyyttä ja voi johtaa jopa väkivaltaan ja syrjintään.


"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."



Ahdistava ideologinen pakkomielle

Se, että henkilö ilmoittaa aikovansa omistaa koko loppuelämänsä "idän oppien kumoamiseen", viittaa syvään ideologiseen pakkomielteeseen. Ajatus siitä, että elämän tarkoitus on taistella jonkin ideologian kanssa, on erittäin vahva merkki siitä, että tämä henkilö ei enää pysty erottamaan omaa identiteettiään tai hyvinvointiaan muista elämäntavoista ja arvoista.

Tällainen pakkomielle ei perustu järkiperäiseen, objektiiviseen pohdintaan, vaan se on enemmänkin tunteiden ja affektien hallitsema. Väite kertoo sen, että yksilö ei enää pysty näkemään "idän oppeja" muina maailmankatsomuksina, vaan niitä pidetään yhtä suurena uhkana kuin fyysisenä vaarana. Tämä voi kertoa myös henkilökohtaisista pelkotiloista tai epävarmuuksista, jotka projisoituvat ideologisiksi hyökkäyksiksi muita kohtaan. Tämä ilmenee erityisesti siinä, että vastustetaan jotain niin jyrkästi ilman minkäänlaista tarkempaa pohdintaa.