Yrittäkää kaikki selvitä lähestyvistä juhlapäivistä elävinä

Kuinka monia maan itsenäisyyspäivä on vienyt tänäkin vuonna??

Kaikki paikat suljettu.. ei pääse edes kirjastoon omatoimisesti. Muuten aina avoinna omatoimiaika, mutta ei juhlapyhinä.

Me surun murtamat yritämme. On vaikeaa olla yksin,
kun on saanut tottua viettämään juhlapyhät elämänkumppanin
kanssa ja yht'äkkiä on yksin.

Joulu ja kaikki juhlapäivät, jotka vietetään perheen tai ystävien kanssa,
ovat karmaisevia, kun on jäänyt yksin. Yhtä painajaista.

Kun vuosia sitten olin jäänyt joulun alla leskeksi, eräs lähellä asuva sukulainen kutsui jouluaaton aamuna joulupuurolle. Ilomielin otin kutsun vastaan. Mutta!
Mutta tilanne hänen luonaan oli ikävä kokemus. Sinne tulvi hänen lapsiaan ja lastenlapsiaan lahjavuorineen. Minusta ei kukaan ollut kiinnostunut vähääkään. Niin yksinäinen kuin siinä olin, en ollut ollut koskaan enkä ole ollut sen jälkeen. Suraavina jouluina kieltäydyin kutsusta.
Ihan mukavasti olen viettänyt jouluja yksin.

Kauan minäkin luulin, että jouluna aina ollaan kaikki onnellisesti yhdessä.
Parhaat jouluni olen kuitenkin viettänyt yksin kissojeni kanssa. Olen saanut kokea todellista rauhan juhlaa.

Poliisilla on rankasti töitä jouluna, aattopäivä hyvin ruuhkainen. Kaikille joulu ei ole suloista yhdessäoloa vaan välienselvittelyä puukoin ja muin asein.
Mieluummin olen yksin kuin mukana hyvin tiiviissä kanssakäymisessä, johon liittyy vahvoja tunteita.

Surun kantaminen on elämäni raskain asia ja se tulee olemaan mukanani
loppuun asti. Kuinka tulen sen jaksamaan, mietin ja samalla mietin,
että on minun jaksettava, koska läheisin ihmiseni menetti koko elämänsä.
Se minun suruni onkin ja luonnollisesti elämä ilman häntä, joka on pahinta
mikä minua on kohdannut. Perusvireeni on aina suru - kolmatta vuotta.
Menetys on niin valtava. Se murskaa minut maahan joka päivä.