Kun Kirkkonummen valtuusto hylkäsi Länsiradan osakassopimuksen, se teki ison päätöksen. Ratkaisulla on kytkennät hallitusohjelmaan, kunnalliseen itsehallintoon ja siihen, mihin tärkeysjärjestykseen Suomi asettelee menojaan, kun säästettävä on.
Pääministeri Petteri Orpo (kok) katsoo, että radan rakentamista voidaan kaikesta huolimatta yhä edistää ilman uusia mutkia. Jos osakassopimusta lukee tarkkaan, asia ei ole näin. ”Tämä Sopimus tulee voimaan, kun kaikki Osapuolet ovat sen allekirjoittaneet”, siinä sanotaan.
Voisi siis päätellä, että sopimus ei tule voimaan, ellei osakas Kirkkonummea saada ruotuun. Jos näin on jo nyt, miksi Salo ja Lohja enää äänestäisivät sopimuksesta? Vähimmäisvaatimus on, että sopimus neuvotellaan uusiksi.
Jos uusi neuvottelu johtaisi siihen, että muut osakaskunnat hyväksyvät uuden diilin, ongelmaksi nousee Kirkkonummen matkaosuus. Kirkkonummi varmaankin antaisi muiden rakentaa radan kunnan maa-alueen yli ja tarjoutuisi myöhemmin tekemään Kirkkonummelle asemarakennuksen. Mutta miksi muut tähän suostuisivat? Peitetäänkö junan ikkunat Kirkkonummen ylityksen ajaksi?
Orpo on moittinut opetusministeri Anders Adlercreutzia (r) siitä, että tämä äänesti Kirkkonummen valtuustossa osakassopimusta vastaan, vaikka Länsirata on hallitusohjelmassa. Kun Adlercreutz ei oikeusoppineiden mukaan ollut jäävi, hän joutui kunnallisen itsehallinnon ja poliittisen diilin törmäyskohtaan. Orpo voi moittia, mutta Adlercreutzin valinta oli kaikin puolin pätevä ja sopiva. Miksi ministerin lojaliteetin hallitusohjelmaa kohtaan olisi oltava vahvempi kuin valtuutetun lojaliteetin kuntaansa kohtaan?
Kirkkonummen valtuustoon kuuluva Riikka Purra (ps) joutui hänkin törmäyskohtaan. Purra on säästöjen ylipappi, mutta myös hallitusohjelman hyväksyjä. Purralle valinta oli diilin ja järkevän menopolitiikan välillä. Onneksi hänelle löytyi valtuuston äänestyspäivälle työmatka, joten valintaa ei tarvinnut tehdä näkyvästi ja rohkeasti Adlercreutzin tapaan.''
Pääministeri Petteri Orpo (kok) katsoo, että radan rakentamista voidaan kaikesta huolimatta yhä edistää ilman uusia mutkia. Jos osakassopimusta lukee tarkkaan, asia ei ole näin. ”Tämä Sopimus tulee voimaan, kun kaikki Osapuolet ovat sen allekirjoittaneet”, siinä sanotaan.
Voisi siis päätellä, että sopimus ei tule voimaan, ellei osakas Kirkkonummea saada ruotuun. Jos näin on jo nyt, miksi Salo ja Lohja enää äänestäisivät sopimuksesta? Vähimmäisvaatimus on, että sopimus neuvotellaan uusiksi.
Jos uusi neuvottelu johtaisi siihen, että muut osakaskunnat hyväksyvät uuden diilin, ongelmaksi nousee Kirkkonummen matkaosuus. Kirkkonummi varmaankin antaisi muiden rakentaa radan kunnan maa-alueen yli ja tarjoutuisi myöhemmin tekemään Kirkkonummelle asemarakennuksen. Mutta miksi muut tähän suostuisivat? Peitetäänkö junan ikkunat Kirkkonummen ylityksen ajaksi?
Orpo on moittinut opetusministeri Anders Adlercreutzia (r) siitä, että tämä äänesti Kirkkonummen valtuustossa osakassopimusta vastaan, vaikka Länsirata on hallitusohjelmassa. Kun Adlercreutz ei oikeusoppineiden mukaan ollut jäävi, hän joutui kunnallisen itsehallinnon ja poliittisen diilin törmäyskohtaan. Orpo voi moittia, mutta Adlercreutzin valinta oli kaikin puolin pätevä ja sopiva. Miksi ministerin lojaliteetin hallitusohjelmaa kohtaan olisi oltava vahvempi kuin valtuutetun lojaliteetin kuntaansa kohtaan?
Kirkkonummen valtuustoon kuuluva Riikka Purra (ps) joutui hänkin törmäyskohtaan. Purra on säästöjen ylipappi, mutta myös hallitusohjelman hyväksyjä. Purralle valinta oli diilin ja järkevän menopolitiikan välillä. Onneksi hänelle löytyi valtuuston äänestyspäivälle työmatka, joten valintaa ei tarvinnut tehdä näkyvästi ja rohkeasti Adlercreutzin tapaan.''
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kirkkonummella ei ole rahaa tuohon ja menee kunnan keskuksen ohi. Ainoastaan järkevä päätös Andersilta. Lisäksi luulen, että moni maanomistaja ei myöskään pidä asiasta.