Milläs Venäjä nämä torjuu?

Pian alkaa vilttitossuja sataa taivaalta.

Tuotantoa pitäisi saada vauhditettua. Voisiko noita tehdä vaikka Paukussa?

ei liity Lapuaan !

Toinen maailmansota oli vuosina 1939–1945 käyty maailmanlaajuinen konflikti, jonka pääasialliset osapuolet olivat Saksan, Italian ja Japanin johtamat akselivallat sekä Britannian, Neuvostoliiton, Ranskan ja Yhdysvaltain johtamat liittoutuneet.Sota päättyi liittoutuneiden voittoon.Yhteensä yli 60 miljoonaa ihmishenkeä vaatinut toinen maailmansota on ihmiskunnan historian tuhoisin ja tappavin sota.

Toisen maailmansodan syttymiseen vaikutti ensimmäisen maailmansodan jälkeen vuonna 1919 solmittu Versailles’n rauhansopimus, joka ei ratkaissut Euroopan ongelmia.Historioitsijoiden mukaan toisen maailmansodan siemen kylvettiin Versailles’n rauhan solmimisessa. Rauhansopimuksen kielteisinä seurauksena olivat esimerkiksi saksalaisten kokema epäreilu kohtelu ja Saksan ajautuminen talousahdinkoon. Tämä johti Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen ja sen johtajan Adolf Hitlerin kannatuksen lisääntymiseen.Hitler varustautui sotaan, liitti naapurimaita Saksaan ja teki Neuvostoliiton kanssa Molotov–Ribbentrop-sopimuksen, jolla maat jakoivat Euroopan itäosan etupiireihinsä. Toinen maailmansota käynnistyi Saksan hyökätessä Puolaan 1. syyskuuta 1939.Britannia ja Ranska julistivat Saksalle sodan 3. syyskuuta 1939.[6] Neuvostoliitto hyökkäsi vajaan kahden viikon kuluttua Puolaan ja miehitti sen itäosan Molotov–Ribbentrop-sopimuksen mukaisesti.[1][7]

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen perustettu Kansainliitto ei kyennyt estämään sodan syttymistä.[8][9] Toinen maailmansota oli ensimmäinen ja ainoa sota, jossa käytettiin ydinasetta, kun Yhdysvallat pudotti kaksi atomipommia Japaniin.[10] Toisen maailmansodan jälkeiset sodat eivät ole olleet samankaltaista totaalista sotaa, sillä ydinsodan uhka muutti sotien luonnetta. Sodan jälkeen perustettiin Yhdistyneet kansakunnat (YK), kansainvälinen rahajärjestelmä uudistui Bretton Woodsin järjestelmällä, ja Länsi-Euroopan maat sitoutuivat Yhdysvaltoihin Marshall-avulla,[11] jonka jakamiseen perustettiin lyhytaikainen OEEC, josta kehittyivät Euroopan hiili- ja teräsyhteisö sekä OECD.

Sodan tausta
Ensimmäisen maailmansodan rauhanteko
Ensimmäisen maailmansodan päätyttyä voittajavaltioiden edustajat kokoontuivat vuosina 1919–1922 Pariisiin päättämään rauhanehdoista. Pariisin rauhankonferenssin keskeisiä hahmoja olivat neljä suurta, jotka olivat Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilson, Britannian pääministeri Lloyd George, Ranskan pääministeri Georges Clemenceau ja Italian pääministeri Vittorio Emanuele Orlando.[12]

Konferenssissa presidentti Wilson korosti kansojen itsemääräämisoikeutta ja oikeudenmukaisia aluejärjestelyjä (ns. Neljäntoista kohdan ohjelma). Clemenceau vaati puolestaan ankaraa kohtelua hävinneille osapuolille ja pyrki heikentämään Saksaa pysyvästi.

Versailles’n rauhan – kuin myös ”häpeärauhan” (saks. Schandfrieden) – nimeä kantava rauha saatiin solmittua konferenssissa Ranskan Versailles’ssa 28. kesäkuuta 1919. Toisen maailmansodan kannalta merkittävintä sopimuksessa oli Saksan kohtalo; Saksa tuomittiin sotasyylliseksi ja määrättiin maksamaan suuret sotakorvaukset. Sopimuksen nojalla Saksa menetti myös kaikki siirtomaansa, Reininmaan alue demilitarisointiin, armeija rajoitettiin enintään 100 000 mieheen ja asevelvollisuus kiellettiin.Saksa menetti myös alueitaan, minkä myötä moniin sen naapurimaihin syntyi suuri saksalainen vähemmistö. Tämä kaikki johti katkeruuteen saksalaisten keskuudessa.

Asevarustelu huolestutti Ranskaa, joka varusti uudelleen vuosina 1929–1934 rakennetun Maginot-linjan.[25] Puolustuslinja ulottui Belgian rajalta Sveitsin rajalle, mutta Saksa oli jo ensimmäisessä maailmansodassa kiertänyt linnoitetun alueen hyökkäämällä Belgian kautta. Ilman Britannian tukea Ranska joutui seuraamaan vierestä Saksan varustautumista.

Aluksi Britannia kannatti Saksan varustautumista ja allekirjoitti muun muassa kesäkuussa 1935 Hitlerin ehdottaman englantilais-saksalaisen laivastosopimuksen, jossa Saksan laivaston tonnisto sallittiin lisättäväksi korkeintaan 35 prosenttiin Kuninkaallisen laivaston koosta.[26][27][28] Laivastosopimus sopi hyvin yhteen Britannian Itämeren alueella sotien välillä harjoittaman tasapainopolitiikan kanssa. Tässä ajatuksena oli, että Saksa ja Neuvostoliitto tasapainottavat alueen voimasuhteet. Ensimmäisen maailmansodan jälkeenhän Britannia oli itse joutunut operoimaan Itämeren alueella, joten Saksan kanssa tehty sopimus näytti takaavan sotilaallisen tasapainon säilymisen alueella. Kun nämä maat toteuttivatkin keskinäistä yhteistyötä, jonka huipennuksena voidaan pitää Molotov–Ribbentrop-sopimusta, seurauksena oli Britanniaan tukeutuneiden maiden miehitys Skandinaviassa ja Itä-Euroopassa, tai, kuten Suomen tapauksessa, talvisota ja myöhempi pakkovalinta yhteistyöstä jommankumman, Saksan tai Neuvostoliiton, kanssa.

Italian ja Saksan hallitsevien ryhmien samankaltaiset aatteet johtivat vuonna 1936 Rooman–Berliinin akseliksi kutsutun epämuodollisen liiton solmimiseen, minkä mukaan niitä alettiin kutsua akselivalloiksi. Toukokuussa 1939 maat solmivat muodollisen sotilasliiton niin sanotulla terässopimuksella. Japanin keisarikunta liittyi liittoon vuonna 1940 kolmen vallan sopimuksella.

Versailles’n rauhansopimuksen mukaisesti Reininmaa oli demilitarisoitu alue. Hitler rikkoi myös tätä määräystä 7. maaliskuuta 1936, jolloin hän marssitti 30 000 miestä Kölniin.[30] Ranska seurasi Reininmaan jälleenmiehitystä vierestä Britannian hyväksyessä Saksan marssin ”omalle takapihalleen”. Militarisoinnin jälkeen Hitler järjesti kansanäänestyksen, jossa 98,8 prosenttia äänestäjistä tuki hänen toimiaan.[31] Tämän jälkeen hän rakensi oman puolustuslinjansa, ”Westwallin”, Ranskaa vastaan.

Kun Neville Chamberlainista tuli Britannian pääministeri 28. toukokuuta 1937, hän jatkoi Saksan toimet hyväksyvää politiikkaa uskoen Hitlerin aikeena olevan vain yhdistää saksankieliset kansat. Chamberlain ei uskonut Saksan ryhtyvän sotaan. Hitleriä pidettiin tehokkaana esteenä kommunismin leviämiselle, ja hänen ulkopolitiikkansa olikin kansallissosialistinen versio suositusta kansainyhteisön aatteesta. Hitler pystyikin pitkään, taitavalla ulkopolitiikallaan, valtaamaan Saksalle laajoja alueita asevoimia suoranaisesti käyttämättä.

Itävallassa ajatus maan liittämisestä Saksaan (Anschluss) oli saanut runsaasti kannatusta jo ensimmäisen maailmansodan jälkeen, kun entisestä laajasta valtakunnasta olivat jääneet jäljelle vain sen saksankieliset alueet.[32] Yhdistyminen oli kuitenkin Versailles’n sopimuksessa kielletty.[33] Sen jälkeen, kun Hitler oli noussut valtaan Saksassa, ajatusta kannattivat varsinkin Itävallan kansallissosialistit, mutta Itävallan konservatiivinen kansleri Kurt von Schuschnigg yritti pitää maan itsenäisenä. Italia oli aiemmin tukenut Itävaltaa, mutta Italian liittouduttua Saksan kanssa antikomintern-sopimuksella esteet Itävallan liittämiselle Saksaan poistuivat.[34] Saksan ja Italian välejä hiertänyt kiista Tirolin alueen saksankielisten asemasta ratkaistiin Hitlerin luvattua siirtää heidät tulevaisuudessa idästä valtaamalleen elintilalle. Ilman ulkovaltojen tukea von Schuschnigg tapasi Hitlerin Berliinissä ja hyväksyi Hitlerin tukijan Arthur Seyss-Inquartin sisäministeriksi. Mellakointi Wienissä yltyi, ja Schuschnigg pakotettiin eroamaan. Seyss-Inquart kutsui Hitlerin joukot apuun, ja 13. maaliskuuta 1938 Wehrmachtin joukot ylittävät rajan. Kansanäänestyksessä Itävallan liittäminen Saksaan, Anschluss, sai väitetysti 99,07 prosentin tuen.[35]


Mussolini ja Hitler Münchenissä 29. syyskuuta 1938.
Itävalta oli menettänyt kolmen miljoonan saksankielisen asuttamat sudeettialueet Saint-Germainin sopimuksessa 1919 Tšekkoslovakialle. Anschlussin jälkeen sudeettisaksalaisten johtaja Konrad Henlein vaati liittoa Saksan kanssa. Tšekkoslovakia oli yksin, mutta se varautui sotaan. Sodan välttämiseksi Chamberlain neuvotteli Hitlerin kanssa kolme kertaa Berchtesgadenissa, Godesburgissa ja Münchenissä. Münchenin sopimus allekirjoitettiin 29. syyskuuta 1938 Hitlerin, Mussolinin, Chamberlainin ja Ranskan Édouard Daladierin kesken. Tšekkoslovakian pääministeri Edvard Beneš ei ollut läsnä. Sopimuksessa sovittiin Saksan saavan sudeettialueet kansanäänestyksen jälkeen, Unkarin ja Puolan saavan alueita Tšekkoslovakialta ja Britannian ja Saksan solmivan luottamussopimuksen. Chamberlainin palattua Lontooseen hän julisti saavuttaneensa ”rauhan meidän aikanamme”.[36] Hitler oli tyytymätön ja julisti Chamberlainin pilanneen hänen marssinsa Prahaan.

Maaliskuussa 1939 Hitler pakotti Liettuan luovuttamaan saksankielisen Memelin Saksalle. Seuraavaksi hän uhkasi pommittaa Prahaa, jolloin Tšekkoslovakia antautui. Chamberlain tajusi sopimuksen epäonnistuneen. Britannia antoi Puolalle takuut tuestaan ja aloitti varustautumisen.

Paperilla on kaikenlaista. Flamingotkin piti olla mullistava ase. Nooh, ne oli vain sitten oikeesti paperiin piirrettyjä tuherruksia. Rahat meni nääs korruptioon. Sama homma näis sapsaneis. Ainut ero, että korruption takia A4 paperitkin on jo myity, piirrokset piti tehdä tupakkiaskiin.