Putoavassa lentokoneessa ei ole ateisteja!
Agnostinen sananparsi
kers. lassinantti
191181
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
auttaa rukoilevien uskisten konetta pysymään ilmassa.
Uskoville ja ateisteille pitäisi olla erilliset lentokoneet!
"Minähän sanoin,että älkää nousko siihen lentokoneeksi sanottuun,koska sen nimikin on jo valheellinen,koska tämä kone putosi".
ateistit ovat jo hypänneet koneesta ulos laskuvarjoineen. :P
Kertooko esimerkkisi mielestäsi jumalan olemassaolosta tai -olemattomuudesta?
Vai ennemminkin ihmisen tarpeesta uskoa, "Turvata hädässä herraan"
Yksinkertaistaisin kuitenkin tämän ongelmanasettelun kaavaan: olenko uskova vai ateisti?
Sitten kävisin läpi ne JÄRKISYYT miksi Jumalaa ei voi olla olemassa; ja sitten kävisin läpi ne raamatunlauseet, keskittyen Apostolien tekoihin, ja Paavalin kirjeisiin; miksi kristinusko on ainoa oikea uskonto.
Näitä kun miettii tarpeeksi, niin eiköhän hommaan ala tuolla syvyyttä, että selkeyttä.
Kuupan kirkastumista odotellessa...
Monet usein unohtavat ettei ongelmanasettelu ole niin yksinkertainen kuin esität.
On vaikeaa muodostaa mielipidettä, saati uskoa asioihin joita emme yksinkertaisesti voi tietää.
Nk. kuupan kirkastuminen suuntaan tai toiseen on tietenkin hyvä asia mutta välimaastossakin on suhteellisen rauhallista.
En nyt kyllä pysty yhtymään ehdottamaasi moniselkoisuuteen. Minun mielestä MIELIPITEIDEN ON OLTAVA TERÄSTÄ, tai sitten niitä ei ole oltava ollenkaan. Hörhöilyä on maailmassa nähty liiaksi, ja kaikki tiedämme mihin hörhöily johtaa.
Väännetään se nyt kaikille RAUTALANGASTA: Jumalan olemattomuutta tai olemassaoloa ei voi järkisyin perustella. Järki kait voi ylipäänsä havaita vain järkijumalan.
Plaa, plaa..
Joskus on kiva pitää päätä tyhjillään, ja kunnnella kuinka marmorikuulat rapisevat ontossa kallossa.
AIVONI OVAT TERÄSTÄ!
ei todellakaan pidä paikkansa.
Tarkoittaako tuo, että jokainen joka on kuolemaisillaan, alkaa uskomaan jumalaan? Varmasti jos ei ole vielä käsitellyt aihetta;kuolema loppuun asti. Itse olen, enkä sure kuolevaisuuttani.
Tämä on mielestäni erittäin hienoa. Jos ihminen ei ole asennoitunut siihen, että hän voi kuolla minä hetkenä hyvänsä, hän elää vain kädestä suuhun. Eläminen ei ole elämistä ilman kuolemaa. Jos ei ole näkymää siitä, että tekee koko ajan kuolemaa, ei voi myöskään mielestäni elää. Ilman kuoleman käsittämistä elämä on puuroa, harmaata arkea. Mielestäni kaikkien tulisi olla kiitollisia elämästään. Tai ainakin elää niinkuin olisi kiitollinen(Kiitollinen mille kukakin itse haluaa: Jumala, kaitselmus, sattuma, ei mikään jne.).
Jos ei tiedosta tulevaa kuolemaansa, ei myöskään tiedosta tämän hetken ainutlaatuisuutta. Ajatus kulkee tyyliin:
"Maksan tänään laskut ja keitän potut ja syön"
Mielestäni tulee pyrkiä tähän:
"Maksan tänään laskut mikäli maailmaa on enää olemassa ja laitan potut kattilaan ja levyn päälle ja katson alkaako ne kiehumaan. Se, että ne kiehui eilen ei todellakaan tarkoita sitä, että ne kiehuisi tänään"
Esimerkki on tietenkin hiukka liioitteleva mutta suunta on oikea. Elämässä tulee pyrkiä huolettomuuteen muttei leväperäisyyteen. Nämä eivät ole samoja asioita. Työt ja velvollisuudet tulee hoitaa muttei niistä pidä stressata.
En tiedä miksi kirjoitan tällaista. Innostuin vähän mutta eipä se mitään.
MUISTAKAA KAIKKI, ETTÄ OLETTE JOKAISEN KULUNEEN SEKUNNIN JÄLKEEN LÄHEMPÄNÄ KUOLEMAANNE. Miten vapauttavaa se voikaan olla?
Jatkan vain purkausta, jonka aloitit :) Ketju reaktio
Me kuolemme. Pelottavaa, eikö totta? Me menetämme kaiken, mitä saamme tässä maailmassa. Kaikki työmme, jokainen hetkemme, vaipuu lopulta unohduksiin. Kyllä, se on pelottavaa. Minä tärisen pelosta kuoleman edessä. Mutta minä en pakene, sano että sinua ei ole olemassa. Pakotan ääneni tasaiseksi ja tervehdin tulijaa kohteliaasti, onko jo minun vuoroni päästä unholaan. Sitten hän lähtee. Mutta jotain häneltä jäi jälkeensä. Sen hän saapuu vielä noutamaan.
Minä pelkään kuolemaa. Se on totta. Mutta samalla myös hyväksyn sen. Miten elämää voisi edes arvostaa ilman kuolemaa. Kakun syömiseen kuuluu oleellisesti sen loppuminen. TAI kakun pilaantuminen. Oikein syöty kakku on hyvä. Jos ahnehtii, siitä tulee vain paha olo. Jos sitä säästelee, se pilaantuu. Olipas huono metafora...
Kuolema on loppu. Kuunnelkaa sitä sanaa. Maistelkaa sitä mielessänne. Loppu. Loppu. Mitä se tarkoittaa? Joku sanoi, että kaikki hyvä loppuu aikanaan. Jos me tätä sanontaa uskomme, voimmeko pitää elämää hyvänä, jos se on ikuinen. Minä nautin elämässäni jokaisesta hetkestä. Jopa kaikkein toivottomimmasta. Kärsimys muistuttaa meitä siitä, kuinka ihanaa onnemme onkaan. Lopun tiedostaminen muistuttaa meitä siitä, kuinka paljon meillä vielä aikaa saattaakin olla. Mitä kaikkea voikaan saada aikaan. Tai jos se on vähissä, niin pääsee vihdoinkin levähtämään.
Ei tarvitse enää saada sitä kaikkea aikaan.
Ihmettelen, miten kestäisin ikuisuuden tätä kaikkea. Kyllähän muutama vuosisata elämää voisikin olla mahtavaa, ehkä tuhatkin vuotta, mutta entä sitten kun olen kokenut kaiken? Keräilen maailmasta kokemuksia reppuuni, mutta jokainen niisä kokemuksista painaa. Ja silti haluan vain lisää. Lopulta ruumiini alkaa heikkenemään ja lopulta on pakko laskea se maahan, levähtää ikuisuus.
Tietenkin, koska elämme vain hetken, on meidän tärkeää vaalia lajiamme. Suoda tämä ihana elämän mahdollisuus mahdollisimman monille. Jotkut pitävät velvollisuutta vuorena. Minusta velvollisuus on se, joka tukee meitä. Se auttaa meitä kantamaan raskaan taakkamme, elämän. Kaikki ne ilot ja surut. Ne voi aina unohtaa hetkeksi, kun taas velvollisuus ottaa sen kantaakseen.
Elämä on ihana asia, jonka kuolema täydentää...
Että putoavassa koneessa ateistien määrä kasvaa eksponentiaalisesti törmäyshetken lähestyessä.
Ei tuota sananpartta noin kirjaimellisesti tarvitse ottaa, kuten te otatte...
Sanonta oli otsikoitu agnostiseksi sananlaskuksi. Takana lienee siis ajatus että kukaan ei itseasiassa ole TÄYSIN varma siitä onko jumalaa vai ei. Ei edes ateisti. (Vaikka se onkin joillekin niin vaikeaa tunnustaa ettei tiedä kaikkea)
Sanonta voisi tietysti olla myös paremmin "putoavassa lentokoneessa ei ole agnostikkoja"
Takana voi myös olla ajatus siitä että ihmiset uskovat jumalaan, koska se toisi turvallisuuden tunnetta tähän mielettömään maailmaan.
Eli juttu "katosi". En osaa kuvitella tunnetta, jonka tuhannet ihmiset ovat kokeneet!
Tai kun ollaan teloituskomppanian edessä?
Sodissa on uskovaisia ja ateisteja. Hyvin Linna näitä kuvasi.
Itse tuskin muuttaisin maailmankuvaani ja Jumalan mahdollista olemassaoloa.
Tähän on perusteltu syy.
Uskoni tieteelliseen maailmankuvaan, alkuräjähdyksestä alkaen,
on niin vahva, että sehän uskonnon kaltainen tila.
Nauran kippurassa niille uskovaisille, jotka rinnastavat tieteellisen näkemyksen
ja ateismin.
Moni haluaisi ajatella vapaasti, jos uskaltaisi.
Kuitenkaan en halua betonoida uskomuksiani/tietojani.
Putoavassa lentokoneessa ehkä toteaisin: Joskushan tämän paskan loppu tulee kuitenkin vääjäämättä.
Tuo sanonta lähtee siitä olettamuksesta, että kaikki ihmiset alkaisivat huutaa jotain suurempaa voimaa avuksi kun asiat menevät perseelleen. Hyvin uskovaiselle tyypillistä ajattelua. Omasta kokemuksesta voin kuitenkin sanoa, että kun asiat menevät päin persettä oikein viimisen päälle, niin ihminen voi reagoida myös päinvastaisesti, eli todeta ettei näin pahassa maailmassa mitään jumalaa olekaan.
"Putoavassa lentokoneessa ateismi ja teismi punnitaan" olisi enemmän agnostilainen sanonta.
todella yllättävää.
Samoin tällä palstalle ei ole idiootteja.
monesta uskovaisesta tuli ateisti.
Lue vaikkapa onnettomuudesta selvinneiden haastatteluja, joissa he yksi toisensa jälkeen ovat vakuuttuneet siitä että mitään Jumalaa ei ollutkaan olemassa.
"Tukkaa raastain Paavon vaivo lausui; kuollaan pois jo herra meitit hirttää".
Äkkiä tuhkatkin pesästä menettänyt sanoo, Jumala on satua.