Pahin on edessä

Marraskuun ennätyksellinen sähkönkulutus herättää perustellusti kysymyksiä Helsingin sähköverkon todellisesta kestävyydestä. Kun jo leudon syksyn aikana tunnin keskiteho nousi noin 980 megawattiin, ollaan käytännössä jo äärirajoilla. Se, että raja ei aivan ylittynyt, ei ole onnistuminen. Se on varoitus!

Helen kertoo tilanteen pysyneen hallinnassa
kulutusjouston ansiosta. Tämä tarkoittaa suomeksi sitä, että verkko ei kestä ilman asiakkaiden kulutuksen rajoittamista. Kulutusjousto on hyödyllinen työkalu, mutta siitä on nopeasti tulossa pysyvä kainalosauva, ei poikkeus. Sähköverkon perusidea ei voi olla se, että kysyntää leikataan aina kun pakkasta tai kuormaa tulee liikaa.

Tilannetta ei helpota se, että Helsingin alueelle on tulossa lisää datakeskuksia. Datakeskukset eivät ole mitään satunnaisia kuluttajia, vaan tasaisesti ja jatkuvasti sähköä nieleviä kuormia, usein satojen megawattien luokkaa kokonaisuudessaan. Ne eivät jousta kylmänä pakkasaamuna, kun kaupunki lämmittää kotejaan. Päinvastoin: ne käyvät silloin aivan normaalisti.

Samaan aikaan pitäisi pystyä vastaamaan kysymykseen: millä tämä sähkö tuotetaan?

Helsinki on vahvasti riippuvainen kantaverkosta, jota operoi Fingrid. Paikallinen sähköntuotanto ei kasva samaa tahtia kuin kulutus, ja tuuli- ja aurinkosähkö eivät ratkaise tehopiikkejä silloin, kun pakkasta on –20 °C, taivas on pilvessä ja tuuli seisoo. Silloin ratkaisee varma, säästä riippumaton tuotanto ja verkon siirtokyky. Kumpikaan näitä ei kasva puheilla vaan tarvittaisiin tekoja heti.

Ja muistetaan tämä: nyt eletään vasta leutoa syksyä ja talven alkua. Oikeaa koetinkiveä ei ole vielä nähty. Kun Helsingissä paukkuu yli –20 asteen pakkanen, sähkölämmitys, lämpöpumput ja teollinen kulutus vetävät verkkoa yhtä aikaa. Jos jo marraskuussa oltiin “lähellä tehorajaa” mitä tapahtuu tammikuussa?
Silloin ei enää puhuta ennätyksistä tiedotteissa, vaan todellisesta toimitusvarmuudesta.

Jos suunta ei muutu, edessä on väistämättä valintoja: verkkoinvestointeja, rajoituksia tai molempia. Sähkö ei ole abstrakti asia se on fyysinen järjestelmä, jolla on rajat. Ja juuri nyt näyttää siltä, että Helsingissä niitä rajoja lähestytään turhan kevyin hymyin.