Media ei tutkinut taustoja, samahan on nykyäänkin

Linda Lampeniuksen kohtelu on median häpeätahra

Suorasukainen väite on hämmästyttävästi kylläkin Helsingin Sanomien pääkirjoituksen otsikko 21.12.2025.

Pääkirjoitus on tehty erikoisella tavalla, kun se koostuu neljältä ihmiseltä pyydetyistä kommenteista, joista olen oheen poiminut oleellisimmat viestit.

Journalisti ja viestintäyrittäjä Pasi Kivioja tunnustaa suoraan: ”Työskentelin vuonna 2001 uutistoimittajana Ilta-Sanomissa, joka julkaisi Linda Lampeniuksen maksetun anteeksipyynnön miljönääri Peter Nygårdille. Pidin ilmoitusta Lampeniusta kohtaan nöyryyttävänä ja turhana, sillä hän antoi ”ase ohimolla” myös katumushaastattelun, joka olisi ajanut saman asian. Tunne turhasta nöyryytyksestä sai vahvistuksen, kun Nygård tuomittiin vankeuteen seksuaalirikoksista vuonna 2024.

Koska juristeilla kiristäminen oli lehden johdon tiedossa, ilmoituksen julkaisusta olisi voinut myös kieltäytyä. Lehtitietojen mukaan 35000 markan arvoinen ilmoitus oli pieni raha Sanomalle siihen verrattuna, miten valtavasti Lampeniuksella oli myyty irtonumeroita.

Kilpailevan Iltalehden entinen kustantaja Kari Kivelä toivoi tuoreissa muistelmissaan, että Sanoma olisi maksanut rahat takaisin. Kun Suomen Kuvalehti kysyi asiasta tällä viikolla Sanoma Media Finlandin toimitusjohtajalta Pia Kalstalta, tämä kertoi, että rahat palautetaan. Miksi vasta nyt?”

Journalisti ja tietokirjailija Elina Grundström sanoo terävästi: ”Linda Lampeniuksen kohtelu on häpeätahra suomalaisen median historiassa. Toimittajat eivät tehneet työtään eli tutkineet Lampeniuksen väitteiden todenperäisyyttä ja Peter Nygårdin taustoja.

Sen sijaan ne rahastivat Nygårdia käsittelevillä myötäsukaisilla julkkisjutuilla ja vieläpä nöyryyttävällä ilmoituksella, joka Lampenius painostettiin maksamaan, jotta hän välttäisi kunnianloukkausoikeudenkäynnin. Totta kai suomalaisella medialla on tapauksesta paljon opittavaa.”

Poliitikko ja entinen ulkoministeri Timo Soini tuo esille toivon näkökulman: ”Tämän asian tärkein viesti on, että oikeuden ja kunnian puolesta kannattaa taistella ja elää pää pystyssä, silloinkin ja etenkin silloin, kun tulee väärin kohdelluksi. Lampenius tuo toivonkipinää kaikille niille, jotka tavalla tai toisella ovat oikeutta vailla ja kokevat tulleensa nitistetyksi. Tämä päätös toi minulle ilon läikähdyksen. Toivoa on.”

Tutkija Teppo Turkki suomii viihdejournalismin sokeutta: ”Muistan, kun luin Seura-lehdestä Pertti Korhosen läpirehellisen itseruoskinnan ”Peter Nygård ja me parittajat”. Seura oli vienyt Amerikkaan nuoria malleja, missitähtiä ja julkisuuden henkilöitä Nygårdin luo ja tehnyt vierailuista näyttäviä juttuja.

Viihdejournalismi oli sokea eikä tunnistanut rooliaan vallan vahtikoirana. Rikollinen, rikas, vaikutusvaltainen ja eksoottinen Nygård sai kertoa tarinansa värikkäänä, rohkeana ja poikkeuksellisena ihmisenä.”

Tähän ikävään tarinaan sopii sanonta ”Parempi myöhään kuin ei milloinkaan”.

Olen tyytyväinen siihen, että Helsingin Sanomat, joka kuuluu samaan Sanoma-konserniin kuin Ilta-Sanomat, julkaisi asiaa pahoittelevan pääkirjoituksen, vaikka se tuli 24 vuotta liian myöhässä.

Oikeusmurhan korjaaminen tuli mahdolliseksi vasta kun Nygård oli tuomittu seksuaalirikoksista 11 vuoden vankeuteen v. 2024 ja Ilta-Sanomien päätoimittajana v. 2001 ollut Vesa-Pekka Koljonen oli kuollut samana vuonna 2024.

Mieleeni tulee nykyinen median massalynkkaus Sarah Dzafcea kohtaan. Toivon, että siihen vääryyteen ja julmuuteen tulee oikeudenmukainen ratkaisu nopeammin kuin Lampeniuksen tapauksessa.