Helsingin Sanomien jutussa ”Hyvästi roistojen paratiisi” (27.12.) lukijalle tarjotaan pitkä, huolellisesti rakennettu kertomus ukrainalaisesta miehestä, joka perustelee sotakarkuruuttaan pettymyksellä, väsymyksellä, korruptiolla ja propagandalla. Teksti on taitavasti kirjoitettu – ja juuri siksi vaarallinen.
Kyse ei ole siitä, etteikö yksilön kokemus olisi todellinen. Kyse on siitä, miten kokemus kehystetään ja mihin tarkoitukseen se journalistisesti valjastetaan.
Jutun perusviesti kiteytyy lauseeseen: ”Ukrainan puolesta ei kannata uhrata henkeään.” Tämä ei ole neutraali havainto eikä pelkkä henkilökohtainen tunne. Se on poliittinen väite keskellä Euroopan suurinta sotaa sitten toisen maailmansodan. Ja se on täsmälleen sama väite, jota Kreml on toistanut vuodesta 2014 lähtien – vain pehmeämmin paketoituna.
Artikkeli normalisoi sotakarkuruuden esittämällä sen moraalisesti ymmärrettävänä, jopa rationaalisena valintana. Samalla se sivuuttaa kokonaan sen tosiasian, että Ukrainan sodassa ei ole kyse abstraktista ”valtiosta” tai epämääräisestä nationalismista, vaan hyökkäyksestä, miehityksestä ja joukkotuhosta. Ilman niitä, jotka eivät kääntyneet kannoillaan, haastateltu ei istuisi Barcelonassa ihastelemassa palmuja.
Korruptio, epäoikeudenmukaisuus ja sodan aiheuttama henkinen murtuminen ovat todellisia ilmiöitä. Mutta journalistinen vastuu alkaa juuri siinä, missä yksittäinen kokemus nostetaan yleistykseksi. Tässä jutussa Ukrainan puolustus esitetään harhaisena propagandana, voiton tavoittelu naiiviutena ja kansallinen yhtenäisyys tukahduttavana valheena. Venäjän vastuu sodasta jää taustakohinaksi.
Erityisen kyseenalaista on kielen ja identiteetin käsittely. Venäjän kielen aseman problematisointi sodan keskellä rinnastetaan neuvostoaikaiseen vaikenemisen kulttuuriin, ikään kuin hyökkääjän kieli olisi neutraali symboli. Tämäkin on Kremlin vanhaa kauraa: uhri esitetään sortajana, puolustus totalitarismina.
Helsingin Sanomat ei tietenkään ole Kremlin äänitorvi. Mutta informaatiosodassa aikomuksilla on vähemmän merkitystä kuin vaikutuksilla. Kun arvovaltaisin suomalainen media käyttää kymmeniä palstamillimetrejä sotakarkurin maailmantuskan estetisointiin, se osallistuu – halusi tai ei – narratiivin rakentamiseen, jossa vastarinta näyttäytyy turhana ja antautuminen inhimillisenä.
Journalismi ei ole vain tarinankerrontaa. Se on myös valintoja siitä, mitä korostetaan ja mitä jätetään sanomatta. Tässä jutussa kerrotaan paljon siitä, miksi yksi mies lähti. Kerrotaan hyvin vähän siitä, miksi miljoonat jäivät.
Se epäsuhta ei ole viaton.
Hesarin timanttijuttu, sotakarkurin romantisointi palvelee Kremlin kertomusta
4
233
Vastaukset 4
- Anonyymi00001
>Minua kai voi pitää sotakarkurina. En niin välitä. Vapautin
> itseni masentavasta maasta.
>....
> Jutun perusviesti kiteytyy lauseeseen: ”Ukrainan puolesta
> ei kannata uhrata henkeään.”
Kyllä pisti täälläkin silmään tuo Ukrainan mollausjuttu, jolle Hesari oli laittanut otsikoksi "HYVÄSTI ROISTOJEN PARATIISI", ja oli varannut peräti kokonaisen aukeaman verran tilaa.
https://www.hs.fi/paivanlehti/28122025/art-2000011666656.html
Sodassa oleminen on aivan karmea trauma ja kokemus kenelle tahansa, ja rintamakarkureita on aina sodan molemmilla puolilla.
Mitä ihmeen asiaa palvelee tämä HS juttu? Se, että yksi tuollainen Ukrainassa hetken aikaa rintamalla ollut ukko päästetään näin näyttävästi kertomaan sitä, kuinka pettynyt hän on Ukrainaan ja Ukrainan käymään epätoivoiseen puolustussotaan.
Uutisenn antama neuvo oli, että kannattaa karata rintamalta ja siirtyä turvaan Espanjaan, kuten tämä kaverikin teki. - Anonyymi00002
Pitää ottaa huomioon, että olemme suuren Venäjän naapurimaa. Mikä on Naton tulevaisuus? Pysyykö Eurooppa epäyhtenäisenä?
- Anonyymi00003
Ihan kohtalaisen hyvin Eurooppa on pystynyt osallistumaan Ukrainan aseistamiseen ja taloudellsieen tukemiseen koko sodan ajan. Eurooppa on ylivoimaisesti suurimmalla taloudellisella panostuksella ollut torjumassa Venäjän täysin epätoivoista ja sille itselleen tarpeetonta hyökkäystä.
Jos Kiina ja USA asettautuvat sotimisen mielessä vastakkain Taiwanin kysymyksessä, niin Eurooppa saattaa selvitä pienemmin vaurioin, kuin kumpikaan noista. Täysin ulkopuolelle ei jää kukaan noin suuressa sodassa, mutta Eurooppa ei varmaan kokonaan tuhoudu mukana.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ny se loppuu ( Kuhmo)
Yhtiö on myyty. Notta yyteet meleko äkkiä, notta. Pelastautukoon ken voi. Notta se on tuulista pian.922889Parikymppinen hakkasi nelikymppisen kriittiseen tilaan
Ja ihminen jäi junan alle lautiosaaressa...paljon on taas sattunut ja tapahtunut. Ketähän nämä uhrit mahtaa olla 🤔 htt462396Kaivattusi tärkein ulkoinen tuntomerkki
Onko jokin muu kuin yleinen kuten kaunis, laiha. hyväkroppainen jne.391143- 371017
Äimän käki
Olen vähää vaille viisikymppinen mies, ja olen elellyt ilman parisuhdetta parisen vuotta. Nyt vihdoin ja viimein tuntuu,153869Paikallinen autokorjaamo
Kyllä alkaa vituttamaan, palvelua haluaisi niin jono ovelle ja yksi myyjä. Auto valmistunut kuntoon niin kukaan ei ilmoi9744Nainen, miten suhtautuisit
Jos mies ehdottaisi tapaamista? Entä siihen, jos mies kertoisi tapaamisessa tunteistaan ja haluaisi seurustella?58710Mitä tuot pöytään parisuhteessa?
Siinäpä se kysymys on otsikossa. Mitäpä siis tuot/toisit pöytään parisuhteessa? Oletko mies vai nainen? Koetko sen mitä2037022 km on nykyään liian pitkä koulumatka
Hesarissa päivitellään lapset joutuu nyt kulkemaan 2 km kouluun jösses. Ruostefillarilla tuo matka menee vaikka miten äk48648- 36601