Tieteellisyys ja paradigmat
"Evoluutio on tosiasia, luominen on uskon asia", kuulee sanottavan. Eräs tieteellinen julkaisu kertoi: "... Kaikki tunnetut tieteelliset todisteet tukevat evoluutiota .. Uudet tutkimukset yli 150 vuoden ajalta tukevat evoluutioteorian oikeellisuutta." Samainen julkaisu määritteli evoluutioteorian olevan "tosiasiat yhteen sitovaa korkeamman tason ymmärtämystä." Luomismallin sen sijaan ei katsottu olevan tiedettä, vaan "osa uskonnollista uskomusjärjestelmää." Tämäntapaiset lausumat ovat vuosien mittaan saaneet monet vakuuttumaan siitä, että tiede yleensä ja erityisesti evoluutioteoria perustuu puhtaasti empiirisiin havaintoihin. Siksi on kiinnostavaa havaita, ettei tämä käsitys olekaan itsestään selvyys tiedemiesten keskuudessa. He ovat jo ajat sitten lakanneet turvautumasta yksinomaan havaintoihin.
Jo vuonna 1965 kirjoitti tunnettu tiedefilosofi David Hull, että "... tiede ei ole niin empiiristä, kuin monet tiedemiehet näyttävät ajattelevan. Havaitsemattomat ja jopa havaintojen ulkopuolella olevat entiteetit näyttelevät siinä huomattavaa osaa. Tiede ei ole vain havaintojen tekemistä; se on teorian mukaisessa viitekehyksessä tehtyjä päätelmiä havainnoista." Tieteessä useinkin pyritään vain saavuttamaan jonkinlainen sopusointu tulkinnan ja tosiasioiden välillä. Hull suhtautui epäilevästi tällaiseen käytäntöön: "Ensimmäinen tekijä fylogeneettisessä rakennelmassa ja ainoa, jolla siinä on empiirinen olemus, on fylogeneesi (lajien polveutumishistoria). Mutta edes fylogeneesi ei ole sellainen kylmä tosiasia, joka selviää pelkästään katsomalla ja näkemällä. Tämä fylogeneettisen taksonomian lähdemateriaali on kuvitelma ... se on johdettu melko valikoivasti morfologisista, geneettisistä, paleontologisista ym. tyypeistä, eikä siitä ole suoria havaintoja."
Karl Popper esitti vuonna 1934 teesinsä, jonka mukaan yhtäkään tieteellistä teoriaa ei voi koskaan todistaa oikeaksi. Ainoaksi vaihtoehdoksi hän näki yrittää todistaa, etteivät teoriat ole vääriä. Tieteellisen teorian tärkeäksi kriteeriksi tuli siten sen falsifioitavuus. Tämän kriteerin puutteena on, ettei se sovi teorioihin, joissa on hyvin vähän tai ei lainkaan mitattavia tai testattavia suureita. Elämän synty ja (oletettu) kehitys on ainutkertainen tapahtuma, jota ei voida toistaa koelaboratorioissa.
Thomas Kuhnin mukaan tieteellä tulisi olla yhteisesti hyväksytty, selvästi määritetty käsitteistö. Ilman sitä teoreettiset järjestelmät ovat tarkoituksettomia ja tiede tyhjänpäiväistä. Tiedefilosofi Del Ratzsch toteaa kirjassaan Tiede ja sen rajat, että teorian etuasemalla faktoihin nähden on valtava vaikutus käytännön tieteeseen. Sen seurauksena empiirisillä tosiseikoilla ei ole enää kovin suurta painoarvoa. Tutkijat ovat - osaksi omien arvovalintojensa johdosta - riippuvaisia vallitsevasta paradigmasta. Tällöin rajat tieteellisen totuuden ja tiedemaailman konsensuksen välillä hämärtyvät. "Ellei tutkimus kohdistu valmiiseen, stabiiliin ja riippumattomaan ulkoiseen todellisuuteen, ei tieteessä ole juurikaan aihetta puhua totuudesta ..."
Mitä nykytutkijat sitten tekevät havaintoihin perustuvalla tiedolla eli 'datalla'? He tulkitsevat sitä niin, että se sopii yhteen nykyisen tieteellisen paradigman eli vallalla olevan perusnäkemyksen kanssa. He eivät pyri falsifiomaan esim. evoluutiota, koska uskotaan, ettei se ole helposti kumottavissa. Teorian yksittäisten kohtien kumoutuminen ei johda itse paradigman hylkäämiseen, eikä myöskään ristiriitaisen tiedon suurella määrällä näytä olevan paljoakaan vaikutusta. Evoluutioteoria on selvästikin kaikkein immuunein empiirisen tiedon vaikutukselle.
Uuden 'tieteellisyyden' näkyvämpiä uhreja ovat todellisuutta ja totuutta koskevat näkemykset. Esim. biologit Mark Siddall ja Arnold Kluge olivat sitä mieltä (v. 1997), että "totuuden etsiminen on ollut alusta asti tuhoon tuomittu uhkayritys tieteessä, eikä sille löydy perustaa reaalimaailmasta.... Vaikkakaan totuus ei ole tieteessä merkityksetön, se on siitä huolimatta tarpeeton valinta tieteellisiin teorioihin, koska se on tuntematon." Silti nämä kirjoittajat pitivät hyvänä asiana, että tieteen tekeminen jatkuu. "Tämä näkemyksemme totuuden saavuttamattomuudesta voi vaikuttaa nihilistiseltä. Katsomme, että on mahdotonta löytää sellaista totuutta, joka voisi pysyvästi säilyä tieteessä. Tämä auttaa meitä pitämään mielessämme sen, että tieteessä totuuttakin tärkeämpää on - ymmärtäminen."
1700 -luvulta lähtien tieteessä on korostettu empiirisiä havaintoja, joskus jopa liikaakin. Skotlantilainen filososofi David Hume esitti 1700 -luvulla näkemyksensä, ettei ole olemassa muuta kuin se todellisuus, josta voimme tehdä havaintoja. Materiaalinen maailma on kaikki, mitä on. Vähitellen tämä näkemys sai merkittävän aseman tieteellisessä ajattelussa. Kaikki tiedemiehet eivät kuitenkaan ole koskaan sitä hyväksyneet. Tiedefilosofi Tom Settle valitti: "Monet ajattelijat, jotka katsovat totuuden etsimisen olevan vain loputtomia kysymyksiä, luopuvat siitä (epätoivossaan) ja päätyvät muiden omaksumaan näkemykseen. Jos pidetään oikeutettuna, että konsensuksen, pikemmin kuin totuuden, pitäisi ohjata tiedettä, näkymä on synkkä." Pahin seikka Settlen mielestä on, että tiedemiehet niin dogmaattisesti puolustavat tulkintoja, jotka perustuvat konsensukseen. "Mitä hyödyttää ensin säädellä totuutta ja sitten hyväksyä jonkin asian olevan sitä? Se ei vahvista vaan heikentää tiedettä, joka näin kääntyy pois todellisuudesta ja objektiivisuuteen pyrkimisestä."
On tosiasia, ettei nykytiede pyri testaamaan merkittävien ja keskeisten teorioiden, kuten evoluutio, tieteellistä pätevyyttä. Havainnot mieluummin tulkitaan paradigmaan sopivin käsittein. Evoluution lähtökohtana on filosofia, eivät havainnot. Kuten Siddal ja Kluge huomauttavat: "Biologit eivät ole sen immuuneimpia tälle filosofiasta lähtevälle 'äänelle' kuin muutkaan tieteet, ellei työmme ole muuta kuin yksinkertaista aistikokemusten luettelointia. Evoluutiobiologia ja erityisesti fylogenetiikka tarvitsee sitä (filosofian ääntä) vielä enemmän, koska siinä, kvanttifysiikan tavoin, ei kyetä näkemään sitä, mitä pyritään selittämään."
Biologi Andrew Brower luonnehti polveutumishistoriaa kehäpäättelyksi ja metafyysiseksi olettamukseksi. "Kyseessä on selvästi ontologinen hyppy testien ja yksittäisten havaintojen sekä testien ja 'muuntelun kautta tapahtuvan polveutumisen' välillä, jos jälkimmäistä ei voi testata ilman tautologiaa." Toisin sanoen näiden asioiden rinnastaminen on merkityssisältöjen sekoittamista. (Makro)evoluutio ei ole falsifioitavissa, vaan ensisijaisesti olettamus.
Toisaalta luomisnäkemyksen kannattajat tavallisesti ottavat perinteisiä tai empiirisempiä lähestymistapoja tieteeseen. He edellyttävät, että kun ristiriitaista tietoa tulee esiin, siihen pitäisi reagoida hylkäämällä paradigma. Aivan liian usein tällaisia merkittävästi ristiriitaisia tietoja kuitenkin vähätellään toteamalla ne vain 'anomalioiksi' (poikkeuksiksi) tai väärin tulkituiksi. Useimmat evoluution kannattajat siirtävät ongelmat syrjään olettaen niiden ratkeavan lähitulevaisuudessa ja keskittyvät sillä välin paradigman vähemmän ristiriitaisiin kohtiin.
Tiedemaailman konsensus on nykyään itse asiassa keskeisin syy paradigman suosiolle. Niinpä toisin ajatteleviin suhtaudutaan lähes samoin kuin taannoin totalitaarisissa, yhden totuuden maissa. Jotkut tiedemiehet jopa suoraan sanovat, että tiede on kaikki-tai-ei-mitään -juttu, jossa ei ole tilaa yksilöllisistä tai uskonnollisista lähtökohdista tulevalle kriittiselle arvioinnille. Tätä asennetta kuvastaa hyvin genetiikan professori Richard Lewontinin lausunto:
" Me olemme tieteen puolella huolimatta joidenkin sen rakenteiden ilmeisestä absurdiudesta, huolimatta sen epäonnistumisesta monien terveyteen ja elämään liittyvien lupausten lunastamisessa, huolimatta siitä, että tiedeyhteisö vaalii vahvistamattomia 'näin se on -tarinoita', koska me olemme etukäteen sitoutuneet materialismiin. Ei niin, että tieteen metodit ja instituutiot pakottaisivat meidät jollakin tavalla hyväksymään materialistisen selityksen fenomenaalisesta maailmasta, vaan päinvastoin meitä ohjaa etukäteinen sitoutuminen materiaalisiin syihin, jotta voimme luoda tutkimuskoneiston ja käsitejärjestelmän, joilla voimme tuottaa materialistisia selityksiä, olivatpa ne sitten kuinka epäintuitiivista tai mystisoivaa tahansa ulkopuoliselle. Materialismi on lisäksi absoluuttista, sillä emme voi päästää jumalallista jalkaa oven väliin. "
"Ovatko evolutionistien rakenteellisiin samankaltaisuuksiin perustuvat päätelmät takuuvarmoja?", kysyy tri Hull. "Ratkaisut ...lienee syytä jättää eri tieteenalojen kehittymisen ja uusien, tarkempien tekniikoiden varaan, muuten vain tuetaan oletuksilla toisia oletuksia. Empiristien taholta esitetyt argumentit evolutionistisia rekonstruktioita vastaan näyttävät voivan tehdä tyhjäksi - ei vain evolutionistista taksonomiaa - vaan koko empiirisen tieteen." Hullin mukaan on turhaa sisällyttää tieteellisiä spekulaatioita faktatietoon, koska koko tiedeyhteisö pitää yhtä. Jos jokin (poikkeava) teoretisointi joskus saakin hyväksynnän, siinä ei silloin ole mitään erityistä tai haastavaa.
Empiirisen tiedon merkityksen vähentyminen on kiintoisaa niin evoluutioteorian kuin luomisteoriankin kannalta. Evoluutio voitaisiin negatiivisin empiirisin todistein osoittaa vääräksi. Evolutionistit ovat kuitenkin pyhittäneet parhaat voimansa suojelemaan teoriaa negatiiviselta tiedolta.
20.03.05
http://www.qnet.fi/mpeltonen/tiede.htm
lisää tekstiä löytyy linkeistä:
http://kotisivu.mtv3.fi/tjt2/evvaikea03.html
http://www.qnet.fi/mpeltonen/luomisteoria.htm
"Evoluutio on tosiasia, luominen on uskon asia", kuulee sanottavan. Eräs tieteellinen julkaisu kertoi: "... Kaikki tunnetut tieteelliset todisteet tukevat evoluutiota .. Uudet tutkimukset yli 150 vuoden ajalta tukevat evoluutioteorian oikeellisuutta." Samainen julkaisu määritteli evoluutioteorian olevan "tosiasiat yhteen sitovaa korkeamman tason ymmärtämystä." Luomismallin sen sijaan ei katsottu olevan tiedettä, vaan "osa uskonnollista uskomusjärjestelmää." Tämäntapaiset lausumat ovat vuosien mittaan saaneet monet vakuuttumaan siitä, että tiede yleensä ja erityisesti evoluutioteoria perustuu puhtaasti empiirisiin havaintoihin. Siksi on kiinnostavaa havaita, ettei tämä käsitys olekaan itsestään selvyys tiedemiesten keskuudessa. He ovat jo ajat sitten lakanneet turvautumasta yksinomaan havaintoihin.
Jo vuonna 1965 kirjoitti tunnettu tiedefilosofi David Hull, että "... tiede ei ole niin empiiristä, kuin monet tiedemiehet näyttävät ajattelevan. Havaitsemattomat ja jopa havaintojen ulkopuolella olevat entiteetit näyttelevät siinä huomattavaa osaa. Tiede ei ole vain havaintojen tekemistä; se on teorian mukaisessa viitekehyksessä tehtyjä päätelmiä havainnoista." Tieteessä useinkin pyritään vain saavuttamaan jonkinlainen sopusointu tulkinnan ja tosiasioiden välillä. Hull suhtautui epäilevästi tällaiseen käytäntöön: "Ensimmäinen tekijä fylogeneettisessä rakennelmassa ja ainoa, jolla siinä on empiirinen olemus, on fylogeneesi (lajien polveutumishistoria). Mutta edes fylogeneesi ei ole sellainen kylmä tosiasia, joka selviää pelkästään katsomalla ja näkemällä. Tämä fylogeneettisen taksonomian lähdemateriaali on kuvitelma ... se on johdettu melko valikoivasti morfologisista, geneettisistä, paleontologisista ym. tyypeistä, eikä siitä ole suoria havaintoja."
Karl Popper esitti vuonna 1934 teesinsä, jonka mukaan yhtäkään tieteellistä teoriaa ei voi koskaan todistaa oikeaksi. Ainoaksi vaihtoehdoksi hän näki yrittää todistaa, etteivät teoriat ole vääriä. Tieteellisen teorian tärkeäksi kriteeriksi tuli siten sen falsifioitavuus. Tämän kriteerin puutteena on, ettei se sovi teorioihin, joissa on hyvin vähän tai ei lainkaan mitattavia tai testattavia suureita. Elämän synty ja (oletettu) kehitys on ainutkertainen tapahtuma, jota ei voida toistaa koelaboratorioissa.
Thomas Kuhnin mukaan tieteellä tulisi olla yhteisesti hyväksytty, selvästi määritetty käsitteistö. Ilman sitä teoreettiset järjestelmät ovat tarkoituksettomia ja tiede tyhjänpäiväistä. Tiedefilosofi Del Ratzsch toteaa kirjassaan Tiede ja sen rajat, että teorian etuasemalla faktoihin nähden on valtava vaikutus käytännön tieteeseen. Sen seurauksena empiirisillä tosiseikoilla ei ole enää kovin suurta painoarvoa. Tutkijat ovat - osaksi omien arvovalintojensa johdosta - riippuvaisia vallitsevasta paradigmasta. Tällöin rajat tieteellisen totuuden ja tiedemaailman konsensuksen välillä hämärtyvät. "Ellei tutkimus kohdistu valmiiseen, stabiiliin ja riippumattomaan ulkoiseen todellisuuteen, ei tieteessä ole juurikaan aihetta puhua totuudesta ..."
Mitä nykytutkijat sitten tekevät havaintoihin perustuvalla tiedolla eli 'datalla'? He tulkitsevat sitä niin, että se sopii yhteen nykyisen tieteellisen paradigman eli vallalla olevan perusnäkemyksen kanssa. He eivät pyri falsifiomaan esim. evoluutiota, koska uskotaan, ettei se ole helposti kumottavissa. Teorian yksittäisten kohtien kumoutuminen ei johda itse paradigman hylkäämiseen, eikä myöskään ristiriitaisen tiedon suurella määrällä näytä olevan paljoakaan vaikutusta. Evoluutioteoria on selvästikin kaikkein immuunein empiirisen tiedon vaikutukselle.
Uuden 'tieteellisyyden' näkyvämpiä uhreja ovat todellisuutta ja totuutta koskevat näkemykset. Esim. biologit Mark Siddall ja Arnold Kluge olivat sitä mieltä (v. 1997), että "totuuden etsiminen on ollut alusta asti tuhoon tuomittu uhkayritys tieteessä, eikä sille löydy perustaa reaalimaailmasta.... Vaikkakaan totuus ei ole tieteessä merkityksetön, se on siitä huolimatta tarpeeton valinta tieteellisiin teorioihin, koska se on tuntematon." Silti nämä kirjoittajat pitivät hyvänä asiana, että tieteen tekeminen jatkuu. "Tämä näkemyksemme totuuden saavuttamattomuudesta voi vaikuttaa nihilistiseltä. Katsomme, että on mahdotonta löytää sellaista totuutta, joka voisi pysyvästi säilyä tieteessä. Tämä auttaa meitä pitämään mielessämme sen, että tieteessä totuuttakin tärkeämpää on - ymmärtäminen."
1700 -luvulta lähtien tieteessä on korostettu empiirisiä havaintoja, joskus jopa liikaakin. Skotlantilainen filososofi David Hume esitti 1700 -luvulla näkemyksensä, ettei ole olemassa muuta kuin se todellisuus, josta voimme tehdä havaintoja. Materiaalinen maailma on kaikki, mitä on. Vähitellen tämä näkemys sai merkittävän aseman tieteellisessä ajattelussa. Kaikki tiedemiehet eivät kuitenkaan ole koskaan sitä hyväksyneet. Tiedefilosofi Tom Settle valitti: "Monet ajattelijat, jotka katsovat totuuden etsimisen olevan vain loputtomia kysymyksiä, luopuvat siitä (epätoivossaan) ja päätyvät muiden omaksumaan näkemykseen. Jos pidetään oikeutettuna, että konsensuksen, pikemmin kuin totuuden, pitäisi ohjata tiedettä, näkymä on synkkä." Pahin seikka Settlen mielestä on, että tiedemiehet niin dogmaattisesti puolustavat tulkintoja, jotka perustuvat konsensukseen. "Mitä hyödyttää ensin säädellä totuutta ja sitten hyväksyä jonkin asian olevan sitä? Se ei vahvista vaan heikentää tiedettä, joka näin kääntyy pois todellisuudesta ja objektiivisuuteen pyrkimisestä."
On tosiasia, ettei nykytiede pyri testaamaan merkittävien ja keskeisten teorioiden, kuten evoluutio, tieteellistä pätevyyttä. Havainnot mieluummin tulkitaan paradigmaan sopivin käsittein. Evoluution lähtökohtana on filosofia, eivät havainnot. Kuten Siddal ja Kluge huomauttavat: "Biologit eivät ole sen immuuneimpia tälle filosofiasta lähtevälle 'äänelle' kuin muutkaan tieteet, ellei työmme ole muuta kuin yksinkertaista aistikokemusten luettelointia. Evoluutiobiologia ja erityisesti fylogenetiikka tarvitsee sitä (filosofian ääntä) vielä enemmän, koska siinä, kvanttifysiikan tavoin, ei kyetä näkemään sitä, mitä pyritään selittämään."
Biologi Andrew Brower luonnehti polveutumishistoriaa kehäpäättelyksi ja metafyysiseksi olettamukseksi. "Kyseessä on selvästi ontologinen hyppy testien ja yksittäisten havaintojen sekä testien ja 'muuntelun kautta tapahtuvan polveutumisen' välillä, jos jälkimmäistä ei voi testata ilman tautologiaa." Toisin sanoen näiden asioiden rinnastaminen on merkityssisältöjen sekoittamista. (Makro)evoluutio ei ole falsifioitavissa, vaan ensisijaisesti olettamus.
Toisaalta luomisnäkemyksen kannattajat tavallisesti ottavat perinteisiä tai empiirisempiä lähestymistapoja tieteeseen. He edellyttävät, että kun ristiriitaista tietoa tulee esiin, siihen pitäisi reagoida hylkäämällä paradigma. Aivan liian usein tällaisia merkittävästi ristiriitaisia tietoja kuitenkin vähätellään toteamalla ne vain 'anomalioiksi' (poikkeuksiksi) tai väärin tulkituiksi. Useimmat evoluution kannattajat siirtävät ongelmat syrjään olettaen niiden ratkeavan lähitulevaisuudessa ja keskittyvät sillä välin paradigman vähemmän ristiriitaisiin kohtiin.
Tiedemaailman konsensus on nykyään itse asiassa keskeisin syy paradigman suosiolle. Niinpä toisin ajatteleviin suhtaudutaan lähes samoin kuin taannoin totalitaarisissa, yhden totuuden maissa. Jotkut tiedemiehet jopa suoraan sanovat, että tiede on kaikki-tai-ei-mitään -juttu, jossa ei ole tilaa yksilöllisistä tai uskonnollisista lähtökohdista tulevalle kriittiselle arvioinnille. Tätä asennetta kuvastaa hyvin genetiikan professori Richard Lewontinin lausunto:
" Me olemme tieteen puolella huolimatta joidenkin sen rakenteiden ilmeisestä absurdiudesta, huolimatta sen epäonnistumisesta monien terveyteen ja elämään liittyvien lupausten lunastamisessa, huolimatta siitä, että tiedeyhteisö vaalii vahvistamattomia 'näin se on -tarinoita', koska me olemme etukäteen sitoutuneet materialismiin. Ei niin, että tieteen metodit ja instituutiot pakottaisivat meidät jollakin tavalla hyväksymään materialistisen selityksen fenomenaalisesta maailmasta, vaan päinvastoin meitä ohjaa etukäteinen sitoutuminen materiaalisiin syihin, jotta voimme luoda tutkimuskoneiston ja käsitejärjestelmän, joilla voimme tuottaa materialistisia selityksiä, olivatpa ne sitten kuinka epäintuitiivista tai mystisoivaa tahansa ulkopuoliselle. Materialismi on lisäksi absoluuttista, sillä emme voi päästää jumalallista jalkaa oven väliin. "
"Ovatko evolutionistien rakenteellisiin samankaltaisuuksiin perustuvat päätelmät takuuvarmoja?", kysyy tri Hull. "Ratkaisut ...lienee syytä jättää eri tieteenalojen kehittymisen ja uusien, tarkempien tekniikoiden varaan, muuten vain tuetaan oletuksilla toisia oletuksia. Empiristien taholta esitetyt argumentit evolutionistisia rekonstruktioita vastaan näyttävät voivan tehdä tyhjäksi - ei vain evolutionistista taksonomiaa - vaan koko empiirisen tieteen." Hullin mukaan on turhaa sisällyttää tieteellisiä spekulaatioita faktatietoon, koska koko tiedeyhteisö pitää yhtä. Jos jokin (poikkeava) teoretisointi joskus saakin hyväksynnän, siinä ei silloin ole mitään erityistä tai haastavaa.
Empiirisen tiedon merkityksen vähentyminen on kiintoisaa niin evoluutioteorian kuin luomisteoriankin kannalta. Evoluutio voitaisiin negatiivisin empiirisin todistein osoittaa vääräksi. Evolutionistit ovat kuitenkin pyhittäneet parhaat voimansa suojelemaan teoriaa negatiiviselta tiedolta.
20.03.05
http://www.qnet.fi/mpeltonen/tiede.htm
lisää tekstiä löytyy linkeistä:
http://kotisivu.mtv3.fi/tjt2/evvaikea03.html
http://www.qnet.fi/mpeltonen/luomisteoria.htm
Vastaukset 17
Vanhimmat
Esitä yksikin tuollainen evoluutioteorian ristiriita, mikä tukisi luomista tai mikä mikä todistaisi lajien syntyneen ilman kehitystä.
Millä selkeällä tapauksella falsofioit eveluutionteorian? Tapauksen täytyy olla tietysti empiirisesti ja kontrolloidusti havaittu.
(Alallaan hyvätkin luonnontieteilijät muuten sekoilevat usein filosofian ja uskonnon kanssa - esimerkkejä riittää; samoin filosofit joskus luonnontieteiden kanssa).
Loistava kirjoitus. Sama ilmiö on myös ihmisen psykofyysisesesä olemuksen tulkinnassa. Vanha uskomus ja tiede edelleen uskoo ihmisen käytöksen määräytyvän geeniperimän mukaan. Varhaislapsuus unohdetaan ja mitätöidään vedoten geeneettiseen perimään. Tämä on todettu vääräksi sekä empiiresti, että tieteellisesti. Siitä huolimatta riittää ihmisiä jotka edelleen mitätöivät mm. kasvatuksen vaikutusta ihmisen aikuisiän käytökseen. Älykkäät, mutta traumatisoituneet ihmiset usein hakevat oiketusta kohtalolleen vanhoista "tieteellisistä" teoksista. Itseaisassa tämä ilmiö on sama kuin kuvasit kirjoituksessasi.
"Tämä on todettu vääräksi sekä empiiresti, että tieteellisesti."
Kerroppa kuka ja missä on mitätöinyt perimän vaikutusta ihmisen käytökseen.
Itse olen havainnut suuntauksen olleen juuri päinvastainen, tutkijoiden huomatessa perimän vaikutuksen olevan hyvin suuri. Erillään kasvaneiden identtisten kaksosten tarkkailemisella on ollut suuri merkitys perimän vaikutuksen havaitsemiselle. Erilaisissa perheissä kasvaneet identtiset kaksoset ovat keskimäärin samassa perheessä kasvaneita kaksosia samanlaisempia. Nykyään perimän vaikutusta voidaan tutkia myös muilla tavoilla kuin identtisiä kaksosia tarkkailemalla ja havainnot ovat olleet samansuuntaisia.
05.06.2004
Alkoholismigeeni löytyi
Indianan yliopiston tutkijat ovat löytäneet geenin, joka lisää merkittävästi yksilön riskiä ajautua alkoholistiksi. Kromosomi 4:ssä sijaitseva GABRA2-geeni lisää alkoholin sietokykyä. Asiasta kerrottiin kansainvälisessä päihdelääketieteen kongressissa Helsingissä. Havainto on julkaistu myös American Journal of Human Genetics -lehdessä.
Alkoholiriippuvuuden on kytketty myös muita geenejä, mutta GABRA2:n ja alholismin tilastollinen yhteys on poikkeuksellisen voimakas.
http://www.tiede.fi/uutiset/uutinen.php?id=1812
Evoluutio on falsifioitavissa tietyin havainnoin.
Evoluutio siis täyttää Popperin vaatimukset.
Kuhnin mallin mukaan taas parempi paradigma voittaa:
Ja koska luomisoppi ei selitä yhtään mitään:ts. kerro meille miksi asia on juuri niin eikä muuten-eli selittää pelkillä apuoletuksilla-,ja käyttää tähän vielä ylimääräisiä alkuoletuksia,niin menee aika heikosti.
Ongelmana on myös se,että Suunnittelijasta ei tiedetä mitään-tmä kun itsessään järkevänä pistetään alkuoletuksiin ja ei tällä oletuksella saada mitään tietoa siitä minkälainen milloin ja miten Suunnittelija toimii ja mikä on Suunnittelijan ilmiasu, onkä Suunnittelija osa universumia,vai sen ulkopuolella vai mitä. Eikä kerro edes että onko Suunnittelija suunnitellut kivet ja universumin vai vain perusryhmien ensiimmäiset jäsenet(ja miten perusryhmä erotetaan???)
Eli olettamalla Suunnittelija jolla saadaan Suunnittelija lopputulokseksi.
Tätä kutsutaan kehäpäätelmäksi.
Vaikka tiede toimii tietyllä mallilla,niin tämä malli kuitenkaan ei oikeuta epätieteen pukeutumista tieteen kaapuun.
Kuhnin systeemi tulee pakosti toimintaan,sillä haluamme rakentaa tieteen toisten antamien tietojen varaan,että emme joutuisi aina tekemään niitä samoja testejä. Tieteen kehitys on mahdollista vain jos on ns. paradigma, jossa tietyt asiat on jo todistettu.
Jos saadaan syytä kaataa kyseinen teoria,niin se vaihdetaan.
Koska meillä ei ole lopullista tapaa tuottaa varmaa luonnontieteellistä tietoa,niin "emme ole varmoja ikinä".
Jotkut ilmiöt ovat kuitenkin parempia kuin toiset.
Olen kirjoittanut sivuston aiheesta.
http://www.geocities.com/evonkeliumi
Suosittelen että katsot falsífikaatiokriteereitä evoluutiolle, ja lukaiset mitä kreationismin täytyisi tehdä päästäkseen tieteelliseksi teoriaksi sen sijaan että nykymallin mukaan rämpii satuisessa suossa jossa ad hoc selittely kukoistaa...
Linkkisi oli hyvä, vähemmän filosofiaa tuntevalle valistava. Kiitos!
Falsifioinnin käyttö juupas-eipäs -kiistoissa on kuitenkin mielestäni mennyt väärille urille (ainakin nettifoorumeilla). Eihän Popper tarkoittanut pohdiskeluaan suinkaan luonnon- vaan käyttäytymistieteitä varten, "lajinsisäisiin" - siis ihmisten käyttäytymistä koskeviin teorioihin/malleihin/hypoteeseihin.
Tällä foorumilla näyttää yleisesti mikä tahansa keskustelijalle tuntematon asia riittävän falsifioimaan evoluution.
Kreationismihan ei ole mikään luonnontieteellinen teoria, jota edes voitaisiin voisi arvioida - saati asettaa se kilpailemaan "tieteenä" evoluution kanssa.
Levontin:"Materialismi on lisäksi absoluuttista, sillä emme voi päästää jumalallista jalkaa oven väliin. "
Oulussa näin ja kuulin omin silmin Kirkkopäivillä kun Matti Leisola ja Lennart Saari tunnustautuivat rehdisti täysateisteiksi, mitä tulee heidän tieteenharjoitukseensa.* :D
Päättelin, että Jumalalta jalan tunku koeputkeen voisi olla moraalisesti kiero temppu ja he eivät odota sitä. ;)
(* lähes täydellinen moniosainen raporttini Kirkkopäiviltä löytyy googlella sfnet.keskustelu.evoluutio -ryhmästä)
Kreationistitit Leisolasta lähtien pitävät kovaa mekkalaa siitä miten evolutionismi laskee moraalia, vaikuttaa ihmisen moraaliin. Sosiologinen/yhteiskuntatieteellinen väite, joka on suorastaan kumottavissa havainnoilla, olen jo joskus osoittanutkin tähän päin.
MUTTA EN OLE NÄHNYT YHTÄÄN MITTAUSDATAA verratun
kreationistien toimesta. Esimerkiksi graafisesti kuvaajaksi valtiot tai osavaltiot jossa evoluutiotietoisuus -mielisyys vs. rikollisuus teiniraskaudet abortit olisi pantu korrelaatiograafiin.
Eikä se oo ihme, sehän kumoaisi koko heidän ideologiansa.. dataa ei löydy tukemaan.
Kreationistien Bible Beltin rikollisuus abortti ym tilastot on karmeaa luettavaa.. Moninkertaiset Suomeenkin nähden (kuten joku väestöliitosta paikallisessa Iisalmen sanomissakin raportoi USA vs Suomi).
Jos joku AiG:ssä tekee näitä tilastoja, niin minne ne menee, mustaan aukkoon? hyshys-moskiitot söi ne ?
Näinhän kävi Etelä-Afrikkaa koskevalle webbisivulle, kun lähteessä oli kreationisteille ensi silmäyksellä houkutteleva otsikko, sitten joku Aig:ssä älysi lukea alkup. artikkelin läpi jossa huomattiin että kreationismi oli vuosikymmenet ylläpitänyt Apartheidia, rasismia ja torjui evoluution.. .. ja olivat kaveeranneet joidenkin USA:n rebuplikaanien kanssakin.
AiG poisti sitten ton artikkelinsa bittiavaruuteen, sille kävi kuin Stalinin epäsuosioon joutuneille henkilöille ..does not exist, never existed..
E-Afrikan Apartheid perustui kristillisyyteen neljännesvuosisadan ja
evoluutio tuli vasta ANC:n valtaantulon myötä ?
Tähän liittyen (tosin darwinismin niskaan syyttävä) AiG:n artikkeli
oli vähän aikaa mutta hävittivät sen jopa arkistoista.
http://home.austarnet.com.au/stear/aig_and_racism_response.htm
...sillä tunnetusti Raamatun mukaan Nooan kolmesta pojasta syntyi koko maailman väestö. Sattui vain niin että Raamatun mukaan Nooa veti kännit, sammui munasillaan telttaansa ja yksi veljeksistä sattui aukaisemaan teltan oven ja näkemään isänsä munasillaan sammuneena. Kun muut veljet kertoivat tästä Nooalle, Raamatun mukaan hän kirosi poikansa ja tämän jälkeläiset orjiksi kahdelle muulle pojalleen ja heidän jälkeläisilleen.
Tietenkin Raamatun mukaan tästä kirotusta pojasta syntyivät musta-ihoiset. Miljoonat Amerikkaan viedyt orjat varmaan tykkäsivät erityisesti tästä kohdasta kun heille tyrkytettiin Raamattua.
Viisas ja filmaattinen ANT1EV0 voisi kyllä lopettaa "kopypeistin" ja kertoa meille että millä demarkaatiokriteerillä(kriteerillä jolla tiede erotetaan epätieteestä ja ei-tieteestä) päästää kreationismin läpi mutta hylkää evoluution.
Onko kyseinen demarkaatiokriteeri tieteellisyyden vaatimusten mukainen?
Jos tälläistä ei löydy,niin luomisopille ei voida sanoa muuta kuin
arivederchi,
goodbye,
sayonara
heipsunkeiksun
kippis ja kulaus tämä aloitus oli elämäsi munaus.
Mielestäni peltonen ja TJT selittävät asian varsin hyvin.
Luomisteoria ja evoteoria yrittävät molemmat selittää ainutkertaista historiallista tapahtumaa, josta ei kuitenkaan voida koskaan saada 100% varmuutta. Moni asia vaan tuntuu puoltavan enemmän suunnittelua LUOnnontakana, kuin pelkkää sattumaa, varsinkin kun nyt tiedetään ne syyt minkätakia elämää ei synny itsestään.
evoluutioteoria ei pysty empiiristen tosiseikkojen pohjalta tarkalleen selittämään, miten kehitys on mahdollista ilman minkäänlaista ohjausta ja tarkoitusta. Se ei myöskään pysty selittämään, miten aine ja energia ilmaantuivat tyhjästä tai miten geneettinen informaatio syntyi kuolleesta aineesta ja lisääntyi itsestään nykyiseen käsittämättömään määräänsä.
Termien määrittelyn, teorioihin liittyvien yksityiskohtien ja käytäntöjen tarkastelun perusteella voidaan todeta, että tieteelliset kriteerit täyttävä luomisteoria on olemassa ja että se kestää hyvin vertailun evolutionistisen teorian kanssa. Sen ennustettavuus, sisäinen johdonmukaisuus ja falsifioitavuus eivät ole evoluutioteoriaa vähäisempiä. Se pystyy johdonmukaisesti selittämään vähintään yhtä paljon ilmiöitä kuin evoluutioteorian sanotaan selittävän. Toisaalta on ehkä hyvä muistaa, että myös luomiskäsityksen pohjalta on laadittu hieman toisistaan poikkeavia teorioita.
Evolutionismi ei ole johdonmukainen
* edellyttäessään erilaisia määrittelyjä kulloisenkin tarpeen mukaan
* termodynamiikkaan, fylogeniaan, evoluutiomekanismeihin ja erilaisiin sivuteorioihin liittyvissä kysymyksissä
Evolutionismi ei hyväksy kaikkia havaintoja
* fossiilikerrostumissa
* geologiassa
* genetiikassa
* molekyylibiologiassa
* termodynamiikassa
* kymmenissä ajoitusmenetelmissä (sekä radiometrisissä että geofysikaalisissa)
* matemaattisisissa todennäköisyyksissä
Evolutionismi ei ole saanut aikaan mitään hyödyllistä, kuten
* uusia hyödykkeitä tieteelliselle tiedolle tai teknologialle
* uusia lääketeollisia hyödykkeitä - se on itse asiassa haitannut tutkimusta mm. harhaisilla
* (sittemmin kumotuilla) väitteillä surkastuneista elimistä positiivista yhteisöllistä hyötyä. Evoluutioperusteisten yhteiskuntatieteiden sovellutukset ovat päin vastoin saaneet aikaan rasismia ja totalitaaristen hallitusten suorittamia hirmutekoja.
Minkä tahansa teorian uskottavuus riippuu siitä, osoittautuvatko sen esittämät väittämät empiiristen todisteiden valossa oikeiksi tai vääriksi. Todisteiden väärentämisiä, uudelleen määrittelyjä, uudelleen tulkintoja, kieltämistä tai valehtelua ei tarvita, jos teoria lepää vahvalla pohjalla. Houkutus syyllistyä tällaiseen on silloin, kun on puute objektiivisista todisteista[esim.lukion biologia,luontodokumentit]. Teoria ei myöskään ole välttämättä oikea pelkästään siksi, monet pitävät sitä totena.
Geenien samankaltaisuus ei yleisestä uskomuksesta huolimatta vahvista (makro)evoluutiota, koska se voidaan yhtä hyvin ymmärtää eliöiden rakennevaatimuksista käsin. Anatomisissa vertailuissa ja paleontologisissa tutkimuksissa saatu tieto puolestaan on hyvin subjektiivista ja manipuloitavissa olevaa, joten sen todistusarvo on hyvin kyseenalainen. Myöskään ekologia tai eliöiden tarpeet eivät itsessään tue evoluutiivisia uskomuksia ilman niihin liitettyjä subjektiivisia päätelmiä.
ainoa ns.evoteorian "etu" on että se on puhtaasti naturalistinen teoria. Eli se ei tarvitse mitään ulkopuolista tekijää selittäämään, elämän syntyä ja kehittymistä nykyiseen biodiversiteettiinsä. Mutta mielestäni tämä näinnäinen etu, on myös sen heikkous, koska informaatiolla(myös biologisella) on aina älykäät syyt, jonka alkuperää ei pystytä selittämään pelkästään luonnossa vallitsevien fysiikan ja kemian lainalaisuuksilla. Atomin sisäisiin ominaisuuksiin ei ole kirjoitettu ohjeita miten sen täytyy rakentaa esim. silmä tai jonkun muun monimutkaisesti muiden elimienkanssa yhteen toimivan elimen.
LUOnnonlait ovat välttämättömät elämän ylläpitämiseen, mutta eivät itsessään pysty sitä luomaan. Luonnonlaitkin ovat niin hienosäädettyjä, pienelläkin muutoksella joissakin vakioissa, olisi katastrofaalinen vaikutus universumimme/tähtijärjestelmien/elämämme kannalta. Ihmistä ei voisi olla olemassa, jos ei olisi nykyisiä lakeja, joita luonto noudattaa. Ateistit sanovat tätä hienosäätöä antrooppiseksi periaatteeksi, mikä ei itsessään selitä mitään, on vain savuverhona, jonka siivellä ohitetaan kiusallinen ongelma.
Jonkun on täytynyt vastustaa maailmassa olevaa entropiaa lisämäällä soluun sen sisältämän informaation, joka taas rakentuu aminohappojen oikeasta järjestyksestä. oikea järjestys tuottaa sille merkitykset ja rakennus ohjeet oikeanlaisille proteiineille. On eriasia tehdä CD-levy, kuin levylle musiikki.
Reinikainen joka oli rakentanut ateistisen maailman kuvansa tiedelehdistä ja ohjelmista sanoi, että hänen on kuoltava ennen kuin hänestä voisi tulla kristitty -> Pekasta tuli ensin kreationisti, myöhemmin kääntyi kristityksi. Leisola on myöskin entinen evolutionisti.
M Biologian professori Dean H. Kenyon opetti kehitysbiologiaa San Franciscon yliopistossa ja oli omien sanojensa mukaan vannoutunut uusdarvinisti. Hän oli mm. julkaissut kirjan, jossa selitettiin, miten elottomasta aineesta tulee elollista.
"Minun oli kuitenkin yhä vaikeampaa tarjota opiskelijoille havaintoihin perustuvia esimerkkejä elollisen aineen kehityksestä eläväksi aineeksi. "
Niinpä Kenyon alkoi tarkemmin pohtia asiaa. Hän totesi olevan välttämätöntä tarkastella sitä myös toiselta näkökannalta. Kun hän sitten alkoi esittää vaihtoehtoisia näkemyksiä, seurauksena oli kova ryöpytys laitoksen johdon taholta ja häntä kiellettiin luennoillaan puhumasta näistä näkemyksistä. Vaikka hän lopulta sai siihen muodollisen luvan, käytännössä ei silti ollut helppoa puhua niistä.
M.Behe myöskin entinen evolutionisti, katolilainen, katolilaisuus hyväksyy evoteorian, Behellä ei sinänsä ole ongelmia teorian kannattamisessa, pitää vain sitä mahdottomana.
siinä nyt jotain, en tiedä niistä vastineista. tuntuu olevan näin kesällä muutakin tekemistä.
"Moni asia vaan tuntuu puoltavan enemmän suunnittelua LUOnnontakana, kuin pelkkää sattumaa,"
Vakava virhe no. 1. Evoluutioteoria ei nojaa pelkkään sattumaan.
"varsinkin kun nyt tiedetään ne syyt minkätakia elämää ei synny itsestään."
Mihin viittaat?
"evoluutioteoria ei pysty empiiristen tosiseikkojen pohjalta tarkalleen selittämään, miten kehitys on mahdollista ilman minkäänlaista ohjausta ja tarkoitusta."
Aika hyvin pystyy kuitenkin. Henkilökohtainen epäusko ei ole argumentti.
"Se ei myöskään pysty selittämään, miten aine ja energia ilmaantuivat tyhjästä"
Huoh. Evoluutioteoria EI KÄSITTELE MAAILMANKAIKKEUDEN SYNTYÄ.
"tai miten geneettinen informaatio syntyi kuolleesta aineesta ja lisääntyi itsestään nykyiseen käsittämättömään määräänsä."
Geneettinen informaatio on "kuollutta" ainetta, aminohappoja, eli A, C, G ja T nukleotideja. "Kuollut" ja "elävä" ei ole mustavalkoinen dikotomia, vaan eräänlainen jatkumo. Elämä on ei-elävän aineen emergentti ominaisuus. Informaation lisääntymisen mekanismeja tiedetään myös, eikä sille ole havaittu mitään esteitä.
"Termien määrittelyn, teorioihin liittyvien yksityiskohtien ja käytäntöjen tarkastelun perusteella voidaan todeta, että tieteelliset kriteerit täyttävä luomisteoria on olemassa"
Missä?
"Sen ennustettavuus, sisäinen johdonmukaisuus ja falsifioitavuus eivät ole evoluutioteoriaa vähäisempiä."
No esitä se sitten.
"Se pystyy johdonmukaisesti selittämään vähintään yhtä paljon ilmiöitä kuin evoluutioteorian sanotaan selittävän."
Alapahan selittämään sitten.
"Evolutionismi ei ole johdonmukainen
* edellyttäessään erilaisia määrittelyjä kulloisenkin tarpeen mukaan
* termodynamiikkaan, fylogeniaan, evoluutiomekanismeihin ja erilaisiin sivuteorioihin liittyvissä kysymyksissä"
Väärin. Tietämättömyytesi termodynamiikasta, fylogeniasta ja "sivuteorioista" ei ole argumentti.
"Evolutionismi ei hyväksy kaikkia havaintoja
* fossiilikerrostumissa
* geologiassa
* genetiikassa
* molekyylibiologiassa
* termodynamiikassa
* kymmenissä ajoitusmenetelmissä (sekä radiometrisissä että geofysikaalisissa)
* matemaattisisissa todennäköisyyksissä"
Väärin. Tietämättömyytesi noista asioista ei edelleenkään ole argumentti.
Evolutionismi ei ole saanut aikaan mitään hyödyllistä, kuten
"* uusia hyödykkeitä tieteelliselle tiedolle tai teknologialle
* uusia lääketeollisia hyödykkeitä - se on itse asiassa haitannut tutkimusta mm. harhaisilla
* (sittemmin kumotuilla) väitteillä surkastuneista elimistä positiivista yhteisöllistä hyötyä. Evoluutioperusteisten yhteiskuntatieteiden sovellutukset ovat päin vastoin saaneet aikaan rasismia ja totalitaaristen hallitusten suorittamia hirmutekoja."
Uskomatonta, täysin todellisuuden vastaista bullshittiä. Lying makes baby Jesus cry. :( Et varmaan edes usko rokotteisiin, germ theory of diseaseen tai HIV -> AIDS -teoriaan ja HIV-lääkkeisiin?
PS: Hitler oli kreationisti, eikä Stalinkaan oikein pitänyt darwinismista.
koulu aivopesee ajattelemaan, ja mitä korkeammallekoulutettuja niin sitä harhaisempia
ajatuksia. Evoluutio hyvänä asiana kun se on selviytymistaistelua ja ihmiset raadollisesti oppivat toisiaan vastaan suhtautumaan selvitymis- taistelua eikä osataa auttaa toisia jne. Opetellaan ajattelemaan ns. luonnollisesti vrt raadollisesti eläimellisesti ja käyttäydytään valheeellisesti korkea moraalisesti ja vielä käytetään ihan vain oman edun takia väärinkäytetään. Tyhmä näitä osaa erottaa kun on tyhmä kuten elukka jonka voi opettaa kuinka sekopääksi.
Tiede kuvaa vain sitä, miten maailma toimii, ei sitä miten ihmisen pitäisi käyttäytyä.
... tietämättömyyttä/valeita ja kiihkoa. Eipä kannata tuollaisen kanssa keskustella.