Tulivuori Rock

Status Quo ja Tulivuorirock on yksi suomalaisen festivaalihistorian legendaarisimmista – ja samalla kohtalokkaimmista – luvuista. Se oli tapahtuma, joka oli samalla festivaalin huipentuma ja sen alkuperäisen tarinan loppu.

Tässä on tiivistettynä se, mitä tapahtui, kun maailmanluokan boogiejuna pysähtyi Etelä-Pohjanmaalle:

1. Ajankohta: Heinäkuu 1986
Status Quo esiintyi Tulivuorirockissa 26. heinäkuuta 1986.

Mittakaava: Bändi oli tuohon aikaan valtavan suosittu; he olivat vain vuotta aiemmin avanneet historiallisen Live Aid -konsertin Lontoossa. Oli täysin absurdia ja uskomatonta, että heidät saatiin esiintymään Lappajärven Halkosaareen.

Lippu korkealla: Järjestäjät (Lappajärven Veikot ja puuhamies Matti Lampi) pelasivat upporikasta ja rutiköyhää. Bändin palkkio oli aikakauteen nähden tähtitieteellinen.

2. Settilista – Klassikot soivat
Musiikillisesti keikka oli täyttä rautaa. Yleisö sai juuri sitä mitä tilasi: suoraviivaista boogieta ja hitit. Illan aikana kuultiin mm.:

Whatever You Want

Rockin' All Over the World

Caroline

In The Army Now (oli juuri nousemassa jättihitiksi)

Down Down

Roll Over Lay Down

3. Legendaariset tarinat kulisseista
Tämä nimenomainen viikonloppu on synnyttänyt lukuisia tarinoita, jotka elävät yhä:

"Missä me ollaan?": Bändin jäsenten kerrotaan olleen hämmentyneitä saapuessaan keskelle eteläpohjalaista maaseutua. Francis Rossin ja Rick Parfittin on kerrottu ihmetelleen ikkunoista näkyvää metsää ja järveä, mutta keikalla he syttyivät yleisön energiasta.

Rahat mättäällä: Yksi kuuluisimmista tarinoista liittyy festivaalijohtaja Matti Lampeen. Kiireen ja stressin (ja ehkä juhlahumun) keskellä hän oli unohtanut festivaalin kassalippaan – jossa oli valtava summa käteistä – ulos maahan/kiven päälle. Kuin ihmeen kaupalla rahat löytyivät aamulla koskemattomina samasta paikasta.

Taloudellinen katastrofi: Vaikka väkeä oli paljon (arviot liikkuvat 10 000 katsojan tienoilla), se ei riittänyt kattamaan jättimäisiä kuluja. Status Quon keikka ajoi festivaalin pahoihin velkoihin. Alkuperäinen Tulivuorirock ei toipunut tästä taloudellisesti ja hiipui parin vuoden sisällä.

Status Quon keikka 1986 oli Tulivuorirockin "Grand Finale". Se oli hetki, jolloin Lappajärvi oli yhden illan ajan rock-maailman keskipiste. Monelle paikalliselle ja vieraalle se on jäänyt mieleen elämän parhaana keikkana: kesäyö, järvimaisema ja Rockin' All Over the World raikaamassa Halkosaaressa.

Niin notta samana vuonna tauno osti polle lava-auton.
Oli kyllä ylpiänä tankkaamassa sitä nississä maneesin eressä.

Lavalla oli notta 4 koria lasipullo kaljaa.
Laitettihin päähän uuret hankkija lippalakit ja helsingist tilatut flanellipairat.

Rokista ei taunon kans ymmärretty yhtähän mitään notta oltihin humppa miehiä .

Ei me päästy eres halkosaarehen asti tauno orotteli vapaalippuja tapahtumahan liian kauan notta superpesis

Muistan 86 tulivuorirockin, taisi siellä olla se dingo humppalavalla ja siellähän oli nuoria neitoja notta kyllä niitä väjyttiin, tulostakin tuli.

On siitä aikaa... huh huh

Eniten oli porukkaa vonna 1975 ja toiseksi eniten 1974

Paska festari.

Vuonna 85 olin paikalla ja pääesiintyjä oli Lords of The new church. Oli myös Dingo popda yö smack mm. Ja sellainen jäi mielee nimen puolesta kuin nicepappi eli naispappi. Jengi oli aivan saakelin kännissä eikä siellä mitään anniskelua ollut eikä Pohjanmaalta keskaria saanut kaupoista. Oi miksi

Bändit ainakin täyttä kuraa. Sopii malaisille.

Ketään ei kiinnosta joku Status quo army now biisit.
Kaikki armeijan käyneet ovat saamattomia luusereita.

Valitettavasti tulivuorirokkikin loi sitä käsitystä, että kulttuuriharrasteet olisivat tärkeämpiä kuin työnteko.