Paavo Väyrynen

Väyrysestä voidaan henkilönä olla montaa mieltä, mutta varmuudella Suomen nykyinen tila olisi paljon parempi jos Väyrysestä olisi aikoinaan tullut presidentti ja jos muutenkin olisi noudatettu hänen ajamaansa suuntaa politiikassa.

Saara Huhtasaari:
"Tunnustan suoraan: en vaivautunut kuuntelemaan Alexander Stubbin uudenvuodenpuhetta reaaliajassa. Kun sitten törmäsin Ilta-Sanomien artikkeliin, jossa puhe oli tiivistetty parin minuutin videoksi ja kehonkielen asiantuntija Sami Sallinen sitä analysoi, päätin katsoa sen läpi.

Kehonkielen analyysi ei ole mitään eksaktia tiedettä, vaikka se nojaakin psykologisiin ja fysiologisiin havaintoihin. Sallinen kehui puheen olleen selkeä kokonaisuus, rauhallinen ja vakuuttava jopa niin luonnollinen, että se ei vaikuttanut teleprompterin lukemiselta. Itse olen täysin päinvastaista mieltä. Vaikka Stubbin ääni oli tasainen ja rauhallinen, esiintyminen oli selvästi teleprompterin vangitsema: silmät lukittuna tekstiin, rytmi ja tauot mekaanisesti sidottuja prompterin rullausnopeuteen. Tuloksena oli jäykkä, monotoninen ja väkinäinen suoritus, joka ei välittänyt aitoa läsnäoloa tai tunnetta. Suora lähetys ei pelastanut tilannetta, vaan päinvastoin, se korosti lukemisen keinotekoisuutta.

Sitten itse sisällöstä. Stubb osoitti jälleen kerran syyllistävää sormea Venäjään ja vakuutti tekevänsä “kaiken mahdollisen” Ukrainan suvereniteetin turvaamiseksi. Miten tämä aggressiivinen retoriikka palvelee Suomen etua tai diplomatiaa itänaapurin kanssa? Rauha Ukrainassa on nyt lähempänä kuin vuosikausiin ja se johtuu Donald Trumpin realistisesta painostuksesta, ei Stubbin eikä muiden eurooppalaisten sodanlietsojien ansiosta. Trumpin hallinto on ajanut neuvotteluja eteenpäin, kun taas Euroopan johtajat ovat kaataneet miljardeja veronmaksajien rahoja loputtomaan konfliktiin.

Stubb valitti myös Yhdysvaltain ja Euroopan suhteiden murroksesta ja toivoi “etäisyyttä” jenkeistä. Todellisuus on päinvastainen: varapresidentti JD Vance on suoraan sanonut, että Eurooppa ei jaa enää samoja arvoja Yhdysvaltain kanssa, erityisesti sananvapauden rajoittamisen vuoksi. Vance kritisoi Münchenin turvallisuuskonferenssissa Euroopan “komissaareja” puheen tukahduttamisesta ja totesi, että manner on vetäytymässä perustavanlaatuisista vapauksistaan. Stubb taas haluaa vahvistaa kansainvälisiä instituutioita, mikä käytännössä tarkoittaa kansallisen itsemääräämisoikeuden siirtämistä Brysselin byrokraateille.

Ja tietenkin ilmastonmuutos piti mainita, tuo aikamme suuri ilmastohuijaus. Kyseessä on luonnollinen ilmastonvaihtelu, jota mikään veronkorotus tai sääntely ei pysäytä. Kaikki tämä hysteria on pelkkää kontrollikeinoa ja rahastusautomaattia: pelotellaan kansaa, kerätään verot ja jaetaan ne “vihreille” hankkeille. On aika herätä ja tämä jatkuva syyllistäminen ja pelottelu pitää lopettaa.

Paradoksaalisesti Stubb siirtyi sitten huoleen Suomen talouskasvusta. Eikö hän ole huomannut, että kasvua ei ole ollut kahteenkymmeneen vuoteen? Syyllinen ei ole Venäjän “hyökkäyssota”, vaan ennen kaikkea miljardeja Ukrainaan ja EU:lle lapioidut varat, jotka ovat kurjistaneet suomalaista arkea. Silti mantra “maailman onnellisimmasta kansasta” toistui ikään kuin se peittäisi työttömyyden, velkaantumisen ja ostovoiman romahduksen. Ja rasismikin piti mainita, vaikka Suomessa rasismia havaitaan lähinnä kantasuomalaisia kohtaan.

Stubbin puhe oli täynnä latteita fraaseja, tyhjiä lupauksia ja vanhoja kliseitä, ei konkreettisia ratkaisuja, ei rohkeutta kutsua asioita oikeilla nimillään. Se oli tyypillistä eliitin puhetta: kaunista kuorrutusta, mutta sisältö ontto."