Jotkut puhuvat kaikista pahaa

Benjamin Freedman syyttää kirjassaan heimoveljiään kasaarialkuperänsä tahallisesta salaamisesta, jotta nämä saisivat kristityt uskomaan, että heidän alkuperäinen kotimaansa olisi Palestiina, vaikka se todellisuudessa onkin jossain Keski-Aasiassa.

Benjamin Freedman kääntyi heimoveljiään vastaan ja käytti suuren osan omaisuudestaan tiedottamiseen juutalaisten kasaarialkuperästä. Hän ei hyväksynyt, että kasaarit käyttivät itsestään nimitystä "juutalainen", vaan
nimitti heitä "niin sanotuiksi juutalaisiksi" ("self-styled jews"). Freedman piti Israelin perustamista kaikkien pahana kansainvälisenä rikoksena, sillä hän pelkäsi sen saattavan johtaa jopa kolmanteen maailmansotaan.

Kasaarit olivat turkkilais-mongolidinen kansa, joka oli sukua hunneille.

Kasaarit olivat kovasti mieltyneitä sotimiseen ja sen seurauksena Aasian muut kansat ajoivat kasaarit länteen.

Kasaarit valtasivat ajanlaskumme ensimmäisinä vuosisatoina suuren alueen Mustanmeren ja Kaspian meren pohjoispuolelta eli Etelä-Venäjältä. Sinne he perustivat suurvallan alistettuaan alueen 25 maanviljelystä harrastavaa kansaa.

Valtakunta oli mahtavimmillaan 700- ja 800-luvuilla, jolloin se oli kiistatta Euroopan mahtavin valtio. Noin 1000 jkr. venäläiset voittivat kasaarit, jolloin osa kasaariylimystöstä pakeni Eurooppaan lähinnä Unkariin ja Espanjaan.

Mutta varsinainen monimiljoonainen kansa jäi paikalleen ja tästä muodostui Itä-Euroopan ja Etelä-Venäjän kasaariväestö, joka käsitti 1900-luvun alussa noin yksitoista miljoonaa ihmistä.

Juutalaisen tietosanakirjan mukaan kasaarit olivat ryöstelyyn taipuvainen ja hyvin kostonhimoinen kansa. Juutalainen tietosanakirja mainitsee ns. itäjuutalaisten (ashke-natsi) polveutuvan kasaareista. (Itäjuutalaiset valloittivat Palestiinan)