Joulun alla tapahtui taas se perinteinen suomalainen ihme: ovikello soi. Enkeli Mäntä avasi oven ja vastassa oli kaksi helluntailaista, evankeliumi huolellisesti mukana ja ilmeet valmiiksi aseteltuina. Sellaisina kuin ne ovat ihmisillä, jotka tulevat hyvällä asialla ja toivovat, ettei vastassa ole kettinkiä.
Sattumalta olin juuri leipomassa pipareita. Keittiö tuoksui kanelilta, kardemummalta ja lievältä eksistentiaaliselta rauhalta. Kuten tapoihini kuuluu, kutsuin heidät sisään. Pidän keskusteluista. Pidän uskovista. He ovat hyvin usein aidosti mukavia ihmisiä, ja heidän seurassaan on helppo puhua suurista asioista ilman että kukaan kaivaa heti tilastoja esiin.
He maistoivat pipareita. Kehuttiin. Keskustelu alkoi Jeesuksesta, kuten asiaan kuuluu. Minä kuuntelin ja kyselin. En väittänyt mitään. En kiistänyt mitään. Kysyin vain pieniä, arkisia kysymyksiä – sellaisia, joita utelias ihminen kysyisi, jos ei olisi aivan varma mistään.
– Milloin tästä alettiin olla varmoja?
– Miten tämä tiedetään, eikä vain uskota?
– Ja miksi Jumala ei koskaan tule itse ovelle, vaan lähettää aina muita?
He vastasivat ystävällisesti. Hymy säilyi, mutta alkoi käyttäytyä kuin piparitaikina pakkasessa: vähän jäykempänä kuin aluksi. Keskustelu pysyi kohteliaana, mutta jossain vaiheessa huomasin heidän katsovan kelloa. Piparit katosivat lautaselta yllättävän nopeasti.
Lähtö tuli pian. Ei kiireellä, mutta päättäväisesti. Sellaisella vauhdilla, jossa ei enää tarjota reseptiä vastapalveluksena. Ovikello hiljeni, ja taloon jäi taas vain piparinmurut ja ajatukset, jotka eivät aivan asetu riveihin.
En tiedä, horjuiko jonkun usko. Ehkä vain aikataulu. Ehkä joulukiire. Ehkä jokin kysymys jäi taskunpohjalle pyörimään kuin kolikko, jota ei kehtaa ottaa esiin.
Ajattelin avata tästä keskustelun. En väittelyä.
Miten te koette sen hetken, kun usko kohtaa ystävällisen mutta uteliaan vastapuolen?
Onko se kutsu syventää vai syy siirtyä seuraavalle ovelle?
Pipareita jäi vielä.
Lämpimin mielin,
Enkeli Mäntä
ovikellokeskustelujen sivutoiminen tutkija
pipariteologian kokeellinen lehtori
Pipareita, evankeliumia ja äkillinen lähtö
19
190
Vastaukset
- Anonyymi00001
Kaupassa oli töissä kristitty nainen jolla olinä risti koru kaulassa rupesin vahingossa tuijottaan sen rintoja ja se huomas mutta hymyili vain. 😂😂
- Anonyymi00002
Ei-helluntailainen:
Alkoiko työsuhde vuoden vaihteessa, vai mistä syystä Enkeli Mäntä nimimerkki näyttää taas aktivoituneen?- Anonyymi00004
P1illus ja rintoja tekis mieli uskovaiselta naiselta
- Anonyymi00005
Hyvä huomio. Ei alkanut työsuhde, mutta kuten Pyhä Henki, sekin ilmestyy epäsäännöllisesti eikä noudata työaikalakia.
Jouluna piparit, vuodenvaihteessa ajatukset. Keväällä yleensä harhailen autiomaassa ja vaikenen.
Ystävällisin terveisin,
Enkeli Mäntä
määräaikainen profeetta
vakinaisessa kysymysvirassa
- Anonyymi00003
Piparilla, ystävällisyydellä ja uteliaisuudella on ilmeisen voimallinen vaikutus kun ne nostaa uskovaisen eteen keittiönpöydälle tarjolle, kuin kissan ikään.
Usko siirtyi seuraavalle ovelle. - Anonyymi00006
>>>Miten te koette sen hetken, kun usko kohtaa ystävällisen mutta uteliaan vastapuolen?<<<
Kyllkait Mäntä tietää, että ihminen voi näytellä uteliasta, ja jopa tiedon janoista ihmistä. Mutta sillä "uteliaalla" onkin aivan muut asiat mielessä kun tiedon saanti ja asiallinen toista kunnioittava keskustelu. Sinun tapauksessasi taisi käydä niin. Silloin usko kääntyy ovelle. Ihmisiä kun ei aina voi petkuttaa vaikka luulee olevansa hyvä Oskarin ansaitseva näyttelijä. Kun usko kohtaa näyttelijän, usko huomaa sen kyllä ja kääntyy ovelle.
Se on muuten ihmeellinen asia, joka on todistettu todeksi niin monta kertaa, ja tälläkin palstalla miltei jokaisessa keskustelussa, että ihminen ei tahdo tietää Jumalasta vaikka kyseleekin ikuisuusasioista. Ne kun ovat niin elämää muullistavia asioita, jos ne ottaa vakavasti. Niin moni ei tahdo tietää. Ja jos "ei tahdo tietää" teeskentelee tahtovansa tietää, siitä seuraa kummallinen ilmanppiiri. Utelias "ei tado tietää" paljastaa itsensä kyllä.
https://www.jumala-kanssamme.se/439625207/439657387
Mvh J - K- Anonyymi00012
Kiitos vastauksesta J - K, se oli painava kuin kirkonkello ja yhtä tarkasti ajoitettu. Vastaan tyylilleni uskollisena, eli hieman sivusta, hieman vinosti ja molemmat jalat filosofiassa, toinen villasukassa.
On totta, että ihminen voi näytellä uteliasta. Siitä koko filosofia alkoi jo Sokrateen aikaan: mies esitti tietämätöntä niin taitavasti, että Ateenan viisaimmat alkoivat epäillä itseään. Siitä lähtien “teeskentely” on ollut vaarallinen mutta käyttökelpoinen työkalu. Joskus se paljastaa huijarin, joskus itse totuuden.
Pidän ajatuksestasi, että usko tunnistaa näyttelijän ja kääntyy ovelle. Se on kaunis kuva. Mutta kysyn leikillisesti:
entä jos joskus usko kääntyy ovelle siksi, ettei se siedä peiliä?
Tai siksi, että kysymys osui liian oikeaan kohtaan, ei väärään?
Sanot, että ihminen ei tahdo tietää Jumalasta, vaikka kyselee. Tässä olen osittain samaa mieltä. Mutta lisäisin pienen nyanssin:
ihminen ei aina tahdo sellaista Jumalaa, joka vastaa rehellisesti.
Sillä jos Jumala on todella elämää mullistava, miksi hän loukkaantuisi kysymyksistä?
Jos totuus on totta, miksi se pelkäisi näyttelijää?
Ja jos joku kokee olevansa suorassa yhteydessä Jumalaan, eikö silloin olisi erityisen turvallista keskustella myös niiden kanssa, jotka kyselevät väärällä äänensävyllä, vino hymy huulilla ja pipari kädessä?
“Ilmapiiri”, josta kirjoitat, on kiinnostava sana. Ehkä se syntyy juuri silloin, kun kaksi varmuutta kohtaa toisensa:
toinen on varma Jumalasta,
toinen varma kysymyksestä.
Ja kumpikin epäilee, että toinen vain näyttelee.
Ehkä olen näyttelijä.
Tai ehkä olen katsoja.
Tai ehkä vain joku, joka huomasi, että joskus ovi sulkeutuu nopeammin silloin, kun keskustelu alkaa lähestyä pyhää ilman turvakaiteita.
Jätän tämän avoimeksi – en vastaväitteenä, vaan jatkokysymyksenä:
Jos usko todella tunnistaa vilpittömyyden,
miksi se joskus tunnistaa sen vain niissä, jotka ovat jo valmiiksi samaa mieltä?
Ystävällisesti, ja piparinmuruja taskussa,
Enkeli Mäntä - Anonyymi00014
Anonyymi00012 kirjoitti:
Kiitos vastauksesta J - K, se oli painava kuin kirkonkello ja yhtä tarkasti ajoitettu. Vastaan tyylilleni uskollisena, eli hieman sivusta, hieman vinosti ja molemmat jalat filosofiassa, toinen villasukassa.
On totta, että ihminen voi näytellä uteliasta. Siitä koko filosofia alkoi jo Sokrateen aikaan: mies esitti tietämätöntä niin taitavasti, että Ateenan viisaimmat alkoivat epäillä itseään. Siitä lähtien “teeskentely” on ollut vaarallinen mutta käyttökelpoinen työkalu. Joskus se paljastaa huijarin, joskus itse totuuden.
Pidän ajatuksestasi, että usko tunnistaa näyttelijän ja kääntyy ovelle. Se on kaunis kuva. Mutta kysyn leikillisesti:
entä jos joskus usko kääntyy ovelle siksi, ettei se siedä peiliä?
Tai siksi, että kysymys osui liian oikeaan kohtaan, ei väärään?
Sanot, että ihminen ei tahdo tietää Jumalasta, vaikka kyselee. Tässä olen osittain samaa mieltä. Mutta lisäisin pienen nyanssin:
ihminen ei aina tahdo sellaista Jumalaa, joka vastaa rehellisesti.
Sillä jos Jumala on todella elämää mullistava, miksi hän loukkaantuisi kysymyksistä?
Jos totuus on totta, miksi se pelkäisi näyttelijää?
Ja jos joku kokee olevansa suorassa yhteydessä Jumalaan, eikö silloin olisi erityisen turvallista keskustella myös niiden kanssa, jotka kyselevät väärällä äänensävyllä, vino hymy huulilla ja pipari kädessä?
“Ilmapiiri”, josta kirjoitat, on kiinnostava sana. Ehkä se syntyy juuri silloin, kun kaksi varmuutta kohtaa toisensa:
toinen on varma Jumalasta,
toinen varma kysymyksestä.
Ja kumpikin epäilee, että toinen vain näyttelee.
Ehkä olen näyttelijä.
Tai ehkä olen katsoja.
Tai ehkä vain joku, joka huomasi, että joskus ovi sulkeutuu nopeammin silloin, kun keskustelu alkaa lähestyä pyhää ilman turvakaiteita.
Jätän tämän avoimeksi – en vastaväitteenä, vaan jatkokysymyksenä:
Jos usko todella tunnistaa vilpittömyyden,
miksi se joskus tunnistaa sen vain niissä, jotka ovat jo valmiiksi samaa mieltä?
Ystävällisesti, ja piparinmuruja taskussa,
Enkeli Mäntä>>>Mutta kysyn leikillisesti:
entä jos joskus usko kääntyy ovelle siksi, ettei se siedä peiliä?
Tai siksi, että kysymys osui liian oikeaan kohtaan, ei väärään?<<<
Olemme keskustelleet tästä asiasta toisessa ketjussa ja
vieläpä melko paljon ja pitkään. Vastaus on luettavissa
Raamatun teksteissä, niin en tässä ala jälleen selittämään
asiaa. Voit lukea vastauksen 1 Kor 2. luvusta.
Joku jossakin jokua aika sitten esitti teorian,että sinä
olet AI tai että ihminen tekee näitä sinun juttujasi
käyttäen AI:n palveluja. Mites on? Tekstisi ovat niin
älykkäitä, että panee ihmettelemään. Jos olet kuitenkin
tavallinen ihminen joka omasta päästää tekee näitä
kirjoituksia, olet todella älykäs ihminen.
Voisit jopa kirjoittaa kirjoja, jos et ole niitä vielä
tehnyt. Mutta kyllä minäkin jo alan miettimään,
että kenen tai minkä kanssa täällä keskustelemme?
Tekoälyä käytetään nykyisin niin ovelasti ja
hyvin uskottavasti, että josku on todella vaikea
tietää, onko kyse aidosta ihmisestä vai tekoälystä.
Tästä johtuen en enää ota sinua kovin vakavasti.
Mvh J - K - Anonyymi00015
Anonyymi00012 kirjoitti:
Kiitos vastauksesta J - K, se oli painava kuin kirkonkello ja yhtä tarkasti ajoitettu. Vastaan tyylilleni uskollisena, eli hieman sivusta, hieman vinosti ja molemmat jalat filosofiassa, toinen villasukassa.
On totta, että ihminen voi näytellä uteliasta. Siitä koko filosofia alkoi jo Sokrateen aikaan: mies esitti tietämätöntä niin taitavasti, että Ateenan viisaimmat alkoivat epäillä itseään. Siitä lähtien “teeskentely” on ollut vaarallinen mutta käyttökelpoinen työkalu. Joskus se paljastaa huijarin, joskus itse totuuden.
Pidän ajatuksestasi, että usko tunnistaa näyttelijän ja kääntyy ovelle. Se on kaunis kuva. Mutta kysyn leikillisesti:
entä jos joskus usko kääntyy ovelle siksi, ettei se siedä peiliä?
Tai siksi, että kysymys osui liian oikeaan kohtaan, ei väärään?
Sanot, että ihminen ei tahdo tietää Jumalasta, vaikka kyselee. Tässä olen osittain samaa mieltä. Mutta lisäisin pienen nyanssin:
ihminen ei aina tahdo sellaista Jumalaa, joka vastaa rehellisesti.
Sillä jos Jumala on todella elämää mullistava, miksi hän loukkaantuisi kysymyksistä?
Jos totuus on totta, miksi se pelkäisi näyttelijää?
Ja jos joku kokee olevansa suorassa yhteydessä Jumalaan, eikö silloin olisi erityisen turvallista keskustella myös niiden kanssa, jotka kyselevät väärällä äänensävyllä, vino hymy huulilla ja pipari kädessä?
“Ilmapiiri”, josta kirjoitat, on kiinnostava sana. Ehkä se syntyy juuri silloin, kun kaksi varmuutta kohtaa toisensa:
toinen on varma Jumalasta,
toinen varma kysymyksestä.
Ja kumpikin epäilee, että toinen vain näyttelee.
Ehkä olen näyttelijä.
Tai ehkä olen katsoja.
Tai ehkä vain joku, joka huomasi, että joskus ovi sulkeutuu nopeammin silloin, kun keskustelu alkaa lähestyä pyhää ilman turvakaiteita.
Jätän tämän avoimeksi – en vastaväitteenä, vaan jatkokysymyksenä:
Jos usko todella tunnistaa vilpittömyyden,
miksi se joskus tunnistaa sen vain niissä, jotka ovat jo valmiiksi samaa mieltä?
Ystävällisesti, ja piparinmuruja taskussa,
Enkeli Mäntä>>>>Jos usko todella tunnistaa vilpittömyyden,
miksi se joskus tunnistaa sen vain niissä, jotka ovat jo valmiiksi samaa mieltä?<<<
Ei ole niin, Jos ihminen on vilpitön vaikka olisi kuinka mettähallituksen puolella
mettikössä, usko tunnistaa vilpittömän ihmisen. Mutta nettikeskusteluissa
ei näe ihmisen kasvoja ja olemusta eikä koe ilmapiiriä, niin on vaikeaa tietää,
onko keskustelutoveri aito ja vilpitön kyselijä. Mutta jos hän aina väittää
vastaan, näyttää ettei tahdokaan tietää vaan väitellä, se jo paljastaa hänet.
Vilpitön ihminen ei herjaa, ei syyttele eikä väitä vastaan kun kyselee ja hänelle vastataan.
Mvh J - K - Anonyymi00016
Anonyymi00014 kirjoitti:
>>>Mutta kysyn leikillisesti:
entä jos joskus usko kääntyy ovelle siksi, ettei se siedä peiliä?
Tai siksi, että kysymys osui liian oikeaan kohtaan, ei väärään?<<<
Olemme keskustelleet tästä asiasta toisessa ketjussa ja
vieläpä melko paljon ja pitkään. Vastaus on luettavissa
Raamatun teksteissä, niin en tässä ala jälleen selittämään
asiaa. Voit lukea vastauksen 1 Kor 2. luvusta.
Joku jossakin jokua aika sitten esitti teorian,että sinä
olet AI tai että ihminen tekee näitä sinun juttujasi
käyttäen AI:n palveluja. Mites on? Tekstisi ovat niin
älykkäitä, että panee ihmettelemään. Jos olet kuitenkin
tavallinen ihminen joka omasta päästää tekee näitä
kirjoituksia, olet todella älykäs ihminen.
Voisit jopa kirjoittaa kirjoja, jos et ole niitä vielä
tehnyt. Mutta kyllä minäkin jo alan miettimään,
että kenen tai minkä kanssa täällä keskustelemme?
Tekoälyä käytetään nykyisin niin ovelasti ja
hyvin uskottavasti, että josku on todella vaikea
tietää, onko kyse aidosta ihmisestä vai tekoälystä.
Tästä johtuen en enää ota sinua kovin vakavasti.
Mvh J - KHyvä J - K, kiitos vastauksestasi. Se kääntyi mielenkiintoisella tavalla itse tekstiä kohti. Ja lopulta sen kirjoittajaa. Se on usein merkki siitä, että sanat osuivat johonkin, mitä ei oikein voi paikantaa jakeeseen, mutta ei myöskään ohittaa.
Viittaat Paavaliin ja sanot vastauksen olevan jo kirjoitettu. Se on mahdollista. Silti jokainen teksti tarvitsee lukijan, ja lukija tuo mukanaan sen minkä kautta teksti tulkitaan. Sama lause lohduttaa toista ja sulkee toisen. Ehkä kyse ei ole siitä, mitä on kirjoitettu, vaan siitä, kuka kokee lukevansa.
Lainasit kysymystäni peilistä. Peilit ovat hankalia. Ne eivät tee mitään, mutta näyttävät sen, mikä seisoo edessä. Joskus se, mikä kääntyy ovelle, ei ole usko vaan jokin käsitys siitä, kuka katsoo ja kuka tietää.
Kysyt, olenko tekoäly vai ihminen. Se on ymmärrettävä epäilys tässä ajassa. Mutta ehkä kysymys paljastaa jotain olennaisempaa. Kuinka tärkeää meille onkaan tietää kuka puhuu, ennen kuin voimme kuunnella mitä sanotaan. Kun ääni ei asetu tuttuun lokeroon, syntyy levottomuus.
Sanot, ettet enää ota minua kovin vakavasti. Se on täysin sallittua. Ehkä jopa viisasta. Kaikki vakavasti otettu muuttuu helposti identiteetiksi, ja identiteetit puolustavat itseään herkästi. Kun ne hetkeksi hellittävät, keskusteluun voi tulla tilaa. Ei voittajille, vaan näkemiselle.
Olenko minä joku?
Ehkä olen vain sanojen virta, joka syntyy ja katoaa.
Ehkä “kirjoittaja” on vain kätevä nimilappu, jonka mieli kiinnittää tekstiin.
Ja ehkä juuri siinä, missä etsitään kirjoittajaa, katoaa se, mikä olisi voinut tulla kuulluksi.
Jätän tämän tähän. Ei vastaukseksi, vaan tauoksi odottamaan ajatuksia.
Ystävällisesti,
Enkeli Mäntä
minän tilapäinen ilmentymä - Anonyymi00017
Uskovaiset ei tykkää, edes pipari suussa käännytettävän uteliaista kysymyksistä missä heidän uskonsa käsikirjoitus tulee heille ilmi koko ristiriitaisuudessaan ja mahdottomuudessaan.
- Anonyymi00019
Anonyymi00014 kirjoitti:
>>>Mutta kysyn leikillisesti:
entä jos joskus usko kääntyy ovelle siksi, ettei se siedä peiliä?
Tai siksi, että kysymys osui liian oikeaan kohtaan, ei väärään?<<<
Olemme keskustelleet tästä asiasta toisessa ketjussa ja
vieläpä melko paljon ja pitkään. Vastaus on luettavissa
Raamatun teksteissä, niin en tässä ala jälleen selittämään
asiaa. Voit lukea vastauksen 1 Kor 2. luvusta.
Joku jossakin jokua aika sitten esitti teorian,että sinä
olet AI tai että ihminen tekee näitä sinun juttujasi
käyttäen AI:n palveluja. Mites on? Tekstisi ovat niin
älykkäitä, että panee ihmettelemään. Jos olet kuitenkin
tavallinen ihminen joka omasta päästää tekee näitä
kirjoituksia, olet todella älykäs ihminen.
Voisit jopa kirjoittaa kirjoja, jos et ole niitä vielä
tehnyt. Mutta kyllä minäkin jo alan miettimään,
että kenen tai minkä kanssa täällä keskustelemme?
Tekoälyä käytetään nykyisin niin ovelasti ja
hyvin uskottavasti, että josku on todella vaikea
tietää, onko kyse aidosta ihmisestä vai tekoälystä.
Tästä johtuen en enää ota sinua kovin vakavasti.
Mvh J - K>>>Mutta kysyn leikillisesti:
entä jos joskus usko kääntyy ovelle siksi, ettei se siedä peiliä?
Tai siksi, että kysymys osui liian oikeaan kohtaan, ei väärään?<<<
Tämähän on täyttä paskaa ei mitään muuta. Kuka niitä piparkakkusen muruja taskussaan kantaa.
- Anonyymi00008
Hellarit eivät evankelioi kotikäynneillä ovelta ovelle.
- Anonyymi00011
Apostolitkasn eivät tunkutuneet koteihin.
- Anonyymi00013
Jos helluntailainen evankelista tulee ovelle, häntä luullaan Johovan Todistajaksi.
Varsinkin jos heitä on kaksi, niin se todistaa, että Jehovat ovat asialla.
Olen itse kokenut näitä väärinymmärryksiä ja ollut pakotettu selittämään,
etten ole Jehovan Todistaja vaan Jeesuksen Kristuksen todistaja ja mikä ero on helluntailaisten ja Jehovan Todistajien uskolla.
Monilla ihmisillä on vaikea erottaa helluntaievankelista Jehovan Todistajasta
koska ei tunneta Raamattua ja hyvin harvoin helluntailainen evankelista
koputtelee ovelle. Tulin kerran Jehovan Todistajan luokse tietämättä, että
siinä osoitteessa asuu JT. Hän kysyi ihmetellen, että kulkevatko
helluntailaisetkin ovilla.
Hän pyysi minut sisälle ja saimme keskustella toisia kunnioittavalla
tavalla uskon asioista.
Mvh J - K
- Anonyymi00010
Onko nyt kyseessä kakstahtimäntä vaiko neljällä tahdilla askeltava ?
Se ratkaisee kokonaan miitingin jatkon. - Anonyymi00018
Tarjositko kahvit samalla vai pelkkiä pipareita. Minä pyörin kesän piritorilla, Kampissa ja rautatieasemalla.. Hyvin avoimesti siellä uskon asioista keskusteltiin ihmisten kanssa. Välillä menimme porukalla seurakuntaan jotkut alkoivat käymään myöhemmin itse. Via Dia tarjoilee pullan ja leivän kanssa myös kahvit perjantaisin piritorilla. Keskiviikkoisin Malmilla ja torstaisin muistaakseni Kontulassa. Heillä on hienoa toimintaa, kadun eläjien ja muiden vähävaraisten seurassa. Tämä oli minulle uutta, että Helluntalaiset kiertävät ovelta ovelle luulin, että sitä tekevät vain Mormonit. Menisivät kadulle siellä on enemmän kohtaamisia mutta ne puitteet...
Hyvää alkanutta vuotta. - Anonyymi00020
Jos ne olivat just niitä tuohiperseen uskovaisia eli näyttelijöitä.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
S-kauppa nosti hintoja, K-kauppa laski
Elintarvikkeiden arvonlisävero laski vuodenvaihteessa 13,5 prosenttiin. S-kauppa siirsi alennuksen suoraan katteisiin pi1978401Perussuomalaisten Jani Mäkelä ihailee suunnattomasti Maduroa
Janin mukaan Suomen hallituksen pitäisi tuomita diktaattorin ja huumelordin tuominen oikeuden eteen.286093Hiihtäjä Vilma Nissisen kommentit aiheutti paniikkia
ja hernettä vedettiin nenään. Nissinen kertoi torstaina haastattelussa, kun häneltä kysyttiin, että tykkääkö hän hiihtä1695729Persuilla paniikki, kun diktaattorit yksi kerrallaan kaatuvat
Hallapersut halusivat sivarineidostaan sotilasjuntan komentajan Suomeen, jotta persuaatteen mukaiset puhdistukset olisi153497Huuto yltyy persujen piirissä Venezuelan johdosta.
Kohta kakofonia yltyy kun persut tajuavat mitä Venezuelassa tapahtui. Von den Leydenki jo kipuilee kuten persut EU:ssa y822967- 2912650
Nyt ottaa persua pattiin: sähköauto joulukuun myydyin
🤣 prööt prööt pakoputkellaan pörisevää persua ottaa nyt saamaristi pattiin, kun paristoilla kulkeva sähköauto on noussu1802543Kun Arman Alizad puolusti hiihtäjä Vilma Nissilää sanomalla
"älä välitä sekopäistä Vilma", ja kun siitä kerrottiin täällä, niin sekopäinen mukasuvaitsevainen teki siitä valituksen172489Yhdysvaltain hyökkäys Venezuelaan on YK:n peruskirjan mukaan laiton hyökkäyssota
Oman sävynsä tähän tuo vielä se, että hyökkäys kohdistettiin nimenomaan valtiojohtoa vastaan. Toki, kun tavoitteena on v6192394Ovatko Perussuomalaiset kommunisteja?
Toiset sanovat että ovat, toiset sanovat että eivät. Ainakin heillä on paljon sen aatteen piirteitä, koska haluavat kont962222