sokea koira

marin

minulla on seropi-uros 11v. Se on melkein sokea, eikä asialle voi tehdä mitään(käyty eläinlääkärissä). Se tulee suht'koht' hyvin toimeen sekä sisällä että ulkona pihalla. Kun ollaan lenkillä tarkkailen sitä. Pärjää hyvin. Sillä on kaverina cockeri-narttu 3v. En missään nimessä aijo lopettaa sitä, haluaisin vaa tietää vähän muiden kokemuksista sokeista / melkein sokeista koirista. Ehkä saada pieniä vinkkejä.

11

870

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • kummallista

      En sulle mitään vinkkiä varmaan osaa antaa, mutta kaverin cockeri tuli sokeaksi vanhemmiten. Ei siitä mitään haittaa ollut. Eli ihan hyvän vanhuden 14vuotiaaksi saakka.

      huonekalujen paikkaa nyt ei kannata kylläkään muutella. Koira oppii tietyt reitit..

      • hatamm

        sakemannini sokeutui jo kahdeksan vuotiaana. Sillä ole ollut silmävaivoja jo ennemminkin ja saanut niihin erilaisia lääkkeitä moneen otteeseen. Mutta sen näön heikkenemistä ei kukaan osannut epäillä ennen, kun eräänä aamuna lähtiessäni sen kanssa pihalle, käveli koira ulko-ovesta päästyään suoraan pysäköityä autoa päin. Tajusin heti, että nyt oli tosi kyseessä. Seurattuani sitten koiran käyttäytymistä, huomasin sen olevan täysin muistin ja hajuaistien varassa. Kummallisinta oli että heittämäni kepinkin se löysi aika helposti, vaikka ei todellakaan nähnyt sitä.
        Siihen aikaan eläinlääkäri olisi lopettanut sen heti. Nykyäänhän on käsitys muuttunut. Sokea koira pystyy elämään ja kulkemaan muilla avuillaan. Haju ja kuulo on niillä ihan eri luokkaa kuin ihmisellä, joten kytkettynä oleva koira pärjää varmaan oikein hyvin.


    • MariSari

      Meidän ensimmäinen laumavartija sokeutui noin kaksi vuotiaana. Koiran silmät olivat täysin terveet ja sokeus johtui aivoista. Alkuun ajattelimme pitää koiran koska se tuntui pärjäävän tutuissa paikoissa hyvin. Mutta koska sokeus johtui aivoista (patologin lausunto obduktio) koiralla alkoi ilmetä muitakin ongelmia. Loppuvaiheessa mies joutui lähes kantamaan sen lenkille ja se ei enää uskaltanut likkua edes kotona ilman tukea, minua tai miestä. Oli todella raskasta lopettaa rakas ystävä ja miettiä miksi se oli sairastunut. Kaikki te joilla on lapsia, ymmärrätte sen itsesyytösten määrän. No, ruumiinavauksessa sitten paljastui todellinen syy, periytyvä aivohäiriö. Mutta jos sokeus on silmistä johtuvaa eikä siihen liity muita vaivoja, voi koiran kanssa viettää lähes normaalia elämää. Itseasiassa lääkäri, joka koiran tutki sanoikin, että ei tarvitse lopettaa ellei muita ongelmia ole. Oma kokemukseni on siltä lyhyltä ajalta jolloin koira oli vielä "normaali" sokea koira, oli se, että kunhan tavarat pysyivät paikollaan, koira pärjäsi kotona. Vieraissa paikoissa se kulki kuono kiinni polvitaipeessa ja sitä joutui hieman auttamaan, mutta hyvin meni. Vapaaksi en enää päästänyt, koska koira selvästi huolestui siitä. Ilmeisesti remmi oli hyvä yhteys minuun ja toi turvaa. Eli elimmme yhdessä alle metrin etäisyydellä ja iltaisin se laitettiin nukkumaan kuin lapsi, vietiin omalle paikalla ja toivotettiin hyvää yötä.

      • reeta_83

        Oliko kyseessä sarplaninac?

        Meillä 17-vuotiaaksi elänyt pappakoira menetti näköään hiljalleen 10-vuotiaasta alkaen, sen jälkeen se ei enää uskaltanut kiivetä yläkertaan rappusia ja huonekalujen paikanvaihdokset huomasi juuri siinä että koiralla oli paljon ihmettelemistä ja kauan meni ennenkuin oppi huonekalujen uudet paikat.


      • *MariSari*
        reeta_83 kirjoitti:

        Oliko kyseessä sarplaninac?

        Meillä 17-vuotiaaksi elänyt pappakoira menetti näköään hiljalleen 10-vuotiaasta alkaen, sen jälkeen se ei enää uskaltanut kiivetä yläkertaan rappusia ja huonekalujen paikanvaihdokset huomasi juuri siinä että koiralla oli paljon ihmettelemistä ja kauan meni ennenkuin oppi huonekalujen uudet paikat.

        sarplaninac. Ja sairaushan on seroidilipofuskinoosi. Kirjoitinkohan oikein, kun siitä on niin pitkä aika?
        Rodussa on viimeisen 15 vuoden aikana Suomessa mennyt noin viisi koiraa, muutama on avattu ja varmistettu niinkuin meidänkin. Samaa sairautta tavataan muillakin roduilla ja ihmisillä se tunnetaan nimellä ICL. Muistaakseni joka 70. suomalainen kantaa geeniä perimässään ja kun kaksi kantajaa osuu yhteen, tulos on aina 25% kuolema jälkeläiselle. Niin ihmisillä kuin eläimillälkin.


      • reeta_83
        *MariSari* kirjoitti:

        sarplaninac. Ja sairaushan on seroidilipofuskinoosi. Kirjoitinkohan oikein, kun siitä on niin pitkä aika?
        Rodussa on viimeisen 15 vuoden aikana Suomessa mennyt noin viisi koiraa, muutama on avattu ja varmistettu niinkuin meidänkin. Samaa sairautta tavataan muillakin roduilla ja ihmisillä se tunnetaan nimellä ICL. Muistaakseni joka 70. suomalainen kantaa geeniä perimässään ja kun kaksi kantajaa osuu yhteen, tulos on aina 25% kuolema jälkeläiselle. Niin ihmisillä kuin eläimillälkin.

        Joka tuosta samasta sairaudesta kertoi. Kun sairaus todettiin niin Alle 4-vuotiaita sarppeja ei saa käyttää jalostukseen ja varmat kantajat ja niiden pennut asetetaan jalostuskieltoon.


      • marin
        reeta_83 kirjoitti:

        Oliko kyseessä sarplaninac?

        Meillä 17-vuotiaaksi elänyt pappakoira menetti näköään hiljalleen 10-vuotiaasta alkaen, sen jälkeen se ei enää uskaltanut kiivetä yläkertaan rappusia ja huonekalujen paikanvaihdokset huomasi juuri siinä että koiralla oli paljon ihmettelemistä ja kauan meni ennenkuin oppi huonekalujen uudet paikat.

        siis kyseessä on (elää vielä) koira jonka emo oli monirotuinen (isoisoäiti beagle)paljon pystykorvaa myös mukana. Isästsä ei tietoa, mutta ehkä collie.Pärjää yksin ulkona pihalla kaverinsa kanssa ja löytää paikat kotona. Enkä aijo siirrellä huonekaluja. Mutta esim. namin antaminen on vaikeata. Molemmat koirat seisovat vierekkäin ja tämä sokea pelkää menettävänsä namin eikä näe missä mun käsi on, joten haukkaa nopeast ja siinä käy välillä niin että se vahingossa puree minua. Ei mitään vakavaa tietenkään mutta se sattuu vähän. toisaalata taas se ajaa onnistuneesti naapurin kissan puuhun.


      • marin
        marin kirjoitti:

        siis kyseessä on (elää vielä) koira jonka emo oli monirotuinen (isoisoäiti beagle)paljon pystykorvaa myös mukana. Isästsä ei tietoa, mutta ehkä collie.Pärjää yksin ulkona pihalla kaverinsa kanssa ja löytää paikat kotona. Enkä aijo siirrellä huonekaluja. Mutta esim. namin antaminen on vaikeata. Molemmat koirat seisovat vierekkäin ja tämä sokea pelkää menettävänsä namin eikä näe missä mun käsi on, joten haukkaa nopeast ja siinä käy välillä niin että se vahingossa puree minua. Ei mitään vakavaa tietenkään mutta se sattuu vähän. toisaalata taas se ajaa onnistuneesti naapurin kissan puuhun.

        kyseesä ei ole se vaikeaniminen sairaus, vaa eläinlääkärimme on puhunut "pannus"-nimisestä sairaudesta. Alussa se hoidettiin kortisooni ruiskeilla suoraan silminn, nyt tätmä hoito ei enää auta.Kyseinen koira tuntuu kuitenki nauttivan elämästään ja se on tärkein asia.


      • MariSari
        reeta_83 kirjoitti:

        Joka tuosta samasta sairaudesta kertoi. Kun sairaus todettiin niin Alle 4-vuotiaita sarppeja ei saa käyttää jalostukseen ja varmat kantajat ja niiden pennut asetetaan jalostuskieltoon.

        kun viimeisin sairas koira todettiin, muutetiin jalostussuosituksia niin, että ei alle 4-vuotiaita jalostukseen. Tietääkseni tämän tapauksen jälkeen ei ole sairastunut muita koiria. Tosin pentujakaan ei ole ollut paljoa, vain muutama vuodessa.


    • Rana=)

      oli suomenpystykorva uros, sokeutui siinä 10 vuotiaana. Kotona pystyi liikkumaan kunnolla, kun ei huonekaluja siirrelty, ulkona meni isäntänsä ja emäntänsä opastuksella. Koira lopetettiin siinä 15 vuoden ikäisenä, kun kuuroutui ja takajalat petti (näin kertoivat).

    • jessica

      Meillä oli sokea valjakko koira,se toimi johtajana mainiosti jos sillä oli tuttu partneri. Osasi kaikk i gee,haa käskyt. Mutta luotti partneriinsa,että tämä ennustaa lievemmät mutkat ja huonot alustat. Mutta koira jouduttiin kuitenkin lopettamaan sokeuden takia kun partneri ei jaksanut johtoa juosta. Sokea kun ei osannut vieraan koiran kanssa johdossa juosta.Ja oli vähän liian vanha oppimaan.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mitään järkeä?

      Että ollaan erillään? Kummankin pää on kovilla.
      Ikävä
      120
      1767
    2. Noniin rakas

      Annetaanko pikkuhiljaa jo olla, niin ehkä säilyy vienot hymyt kohdatessa. En edelleenkään halua sulle tai kenellekään mi
      Ikävä
      99
      1578
    3. Lasten hyväksikäyttö netissä - Joka 3. nuori on saanut seksuaalisen yhteydenoton pedofiililtä

      Järkyttävää! Lapsiin kohdistuva seksuaalinen hyväksikäyttö verkossa on yhä pahempi ongelma. Ulkolinja: Lasten hyväksikäy
      Maailman menoa
      48
      1099
    4. Kumpi vetoaa enemmän sinuun

      Kaivatun ulkonäkö vai persoonallisuus? Ulkonäössä kasvot vai vartalo? Mikä luonteessa viehättää eniten? Mikä ulkonäössä?
      Ikävä
      43
      974
    5. Multa sulle

      Pyörit 24/7 mielessä, kuljet mun mukana, mielessä kyselen sun mielipiteitä, vitsailen sulle, olen sydän auki, aitona. M
      Ikävä
      29
      929
    6. Nainen, olen tutkinut sinua paljon

      Salaisuutesi ei ole minulle salaisuus. Ehkä teimme jonkinlaista vaihtokauppaa kun tutkisimme toisiamme. Meillä oli kumm
      Ikävä
      50
      856
    7. Mies, eihän sulla ole vaimoa tai naisystävää?

      Minusta tuntuu jotenkin, että olisit eronnut joskus, vaikka en edes tiedä onko se totta. Jos oletkin oikeasti edelleen s
      Ikävä
      44
      812
    8. Olet myös vähän ärsyttävä

      Tuntuu, että olet tahallaan nuin vaikeasti tavoiteltava. En tiedä kauanko jaksan tätä näin.
      Ikävä
      37
      780
    9. Okei nyt mä ymmärrän

      Olet siis noin rakastunut, se selittää. Onneksesi tunne on molemminpuolinen 😘
      Ikävä
      56
      778
    10. Onko sulla empatiakykyä?

      Etkö tajua yhtään miltä tämä tuntuu minusta? Minä ainakin yritän ymmärtää miltä sinusta voisi tuntua. En usko, että olet
      Ikävä
      37
      760
    Aihe