Aian sitä kuulee kun joku sanoo leikillään toiselle että sä olet hullu. Kaikki tekee älyttömiä asioita eikä ne joudu hoitoon sen takia. Milloin sitten todella ollaan hullujua? Sitten kun rikotaan lakia? Tai satutetaan itseään tai muita? Luultavasti. Jos joku puhuu itsekseen ääneen, joku voi pitää sitä hulluna. Se johtuu puhtaasti siitä että hän ei tee sitä itse, joten se on hänen mielestään hullua. Mikä sitten on normaalia? ei sellasta olekaan. Kun joku tekee jotain, mikä hänen mielestään on täysin normaalia, se on jonkun toisen mielestä epänormaalia. Hullu ja normaali on vaikeita käsitteitä. Ne on hyvin paljon sidoksissa ihmisen ypäristöön, ajatusmaailmaan, tapoihin ja kulttuuriin.
"Tunnen oloni aika normaaliksi. Istun tunnilla ja näytän samalta kuin muutkin. Kukaan ei tiedä että olen hullu."
Ensivaikutelman pohjalta tehdään yleensä helposti vääriä johtopäätöksiä. Sitten sitä hävetään rumia ajatuksia. Ei kukaan saisi tuomita ilman syytä. syytön kunnes toisin todistetaan ja sitä rataa. Mutta ihmismieli on niin ahdas. Se vieroksuu kaikkea uutta ja erilaista koska se ei ymmärrä niitä ja se pelkää. Primitiivinen vaisto ohjaa aggressiiviseen hyökkäykseen. Syö,tai tule syödyksi ja sitä rataa.
Ihmiset salaa toisiltaa pienetkin epäilyttävät tekonsa. Niin paljon pelätään muiden ajattelevan erikoisista taipumuksista negatiivisesti.(enkä nyt tarkoita mitään jakomielitautisia tai muita joilla on mielenterveysongelmia) Muiden hyväksyntä on tärkeää, sillä jos sitä ei saa, joutuu ulos yhteisöstä. Yksin. Eikä sitä halua kukaan. (paitsi erakot)
Mutta ei ihmisistä koskaan tiedä. Sinä ja ystäväsi olette ehkä olleet ystäviä vaikka 20 vuotta mutta silti hän aina silloin tällöin edelleen yllättää sinut täysin. Ihminen kehittyy ja muuttuu ajan kuluessa. Myös itsestään oppii vuosien varrella paljon uutta. Koskaan ei pidä ottaa mitään itsestäänselvyytenä. Kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää..
Miksi ihmiset eivät koskaan ole onnellisia? Vaikka olisi asiat kuinka hyvin tahansa, jotain puuttuu, jotain pitäisi saada...miksi ei voi olla tyytyväinen siihen mitä on? Kaikilla ei ole sitäkään vähää...
mikä kiire lapsilla on aikuistua? Vapauttako sitä kaivataan niin suuresti? Ei se ole mitään ruusuilla tanssimista. Rahaa ei vyöryä sisään ovista ja ikkunoista. Joka päivä saa murehtiä että kuinka pitkään rahat riittävät. Saako tuotua ruokaa pöytään, laskut maksettua ajallaan. Get real!
Eivät ihmiset nykyään ole niin erikoisia kuin kuvittelevat olevansa. Sitä ajattelee olevansa friikki jos joku niin on haukkunut. Sitä ajattelee olevansa erikoinen kun ei pukeudu samalla tavalla kuin muut. Ei se ole niin erikoista, sillä massamuoti-tavikset ovat kieltämättä valtaryhmä, mutta me "erilaiset"kin olemme jo yksi iso ryhmä. Kaikkea löytyy jo. Ihmisetkin ovat nykyään niin suvaitsevaisia että on enää vaikea säväyttää edes oma isoäitiään.
"Tunnen oloni aika normaaliksi. Istun tunnilla ja näytän samalta kuin muutkin. Kukaan ei tiedä että olen hullu."
Ensivaikutelman pohjalta tehdään yleensä helposti vääriä johtopäätöksiä. Sitten sitä hävetään rumia ajatuksia. Ei kukaan saisi tuomita ilman syytä. syytön kunnes toisin todistetaan ja sitä rataa. Mutta ihmismieli on niin ahdas. Se vieroksuu kaikkea uutta ja erilaista koska se ei ymmärrä niitä ja se pelkää. Primitiivinen vaisto ohjaa aggressiiviseen hyökkäykseen. Syö,tai tule syödyksi ja sitä rataa.
Ihmiset salaa toisiltaa pienetkin epäilyttävät tekonsa. Niin paljon pelätään muiden ajattelevan erikoisista taipumuksista negatiivisesti.(enkä nyt tarkoita mitään jakomielitautisia tai muita joilla on mielenterveysongelmia) Muiden hyväksyntä on tärkeää, sillä jos sitä ei saa, joutuu ulos yhteisöstä. Yksin. Eikä sitä halua kukaan. (paitsi erakot)
Mutta ei ihmisistä koskaan tiedä. Sinä ja ystäväsi olette ehkä olleet ystäviä vaikka 20 vuotta mutta silti hän aina silloin tällöin edelleen yllättää sinut täysin. Ihminen kehittyy ja muuttuu ajan kuluessa. Myös itsestään oppii vuosien varrella paljon uutta. Koskaan ei pidä ottaa mitään itsestäänselvyytenä. Kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää..
Miksi ihmiset eivät koskaan ole onnellisia? Vaikka olisi asiat kuinka hyvin tahansa, jotain puuttuu, jotain pitäisi saada...miksi ei voi olla tyytyväinen siihen mitä on? Kaikilla ei ole sitäkään vähää...
mikä kiire lapsilla on aikuistua? Vapauttako sitä kaivataan niin suuresti? Ei se ole mitään ruusuilla tanssimista. Rahaa ei vyöryä sisään ovista ja ikkunoista. Joka päivä saa murehtiä että kuinka pitkään rahat riittävät. Saako tuotua ruokaa pöytään, laskut maksettua ajallaan. Get real!
Eivät ihmiset nykyään ole niin erikoisia kuin kuvittelevat olevansa. Sitä ajattelee olevansa friikki jos joku niin on haukkunut. Sitä ajattelee olevansa erikoinen kun ei pukeudu samalla tavalla kuin muut. Ei se ole niin erikoista, sillä massamuoti-tavikset ovat kieltämättä valtaryhmä, mutta me "erilaiset"kin olemme jo yksi iso ryhmä. Kaikkea löytyy jo. Ihmisetkin ovat nykyään niin suvaitsevaisia että on enää vaikea säväyttää edes oma isoäitiään.
Vastaukset 3
Vanhimmat
erittäin hyvä. Kiitos että toit nämä asiat
näin selkeästi esille; näin minäkin näen asiat
mutten osaisi niitä kirjoittaa.
Vielä: Voiko hullu tietää olevansa hullu?
>Vielä: Voiko hullu tietää olevansa hullu?<
- ei, koska on hullu..............?
no mä olen miettiny näitä asioita pitkään. on helpompaa kirjottaa ne ylös kun pukea sanoiks.kuten aina ajatukset.
ehkä. jotkut varmasti huomaavat että kaikki ei ole kohdallaan ja yleensä silloin myös lähipiiri panee sen merkille. mutta joissain tapauksissa ei välttämättä. voi hyvinkin olla että ei pidä itseään hulluna, mutta muut pitää.
yleensä kuitenkin vaikka joku voi sanoa hulluksi, se ei pidä paikkaansa. hullu on aika rankka syytös. sillon kun oikeesti ei ole kaikki kohdallaan, sillon on oikeesti hoidon tarpeessa.
mutta sitten on meitä hassuja ihmisiä jotka tekee hölmöjä asioita ja nauttii elämästään ja joilla ei ole niinkään mielenterveysongelmia vaikka siitä joskus vähän pilaileekin. loppujen lopuks sehän on aika vakava asia.
mutta pysyn kannassani. normaalia ei ole olemassakaan.