Syntinsä tuntevalle

Autuas se, jonka pahat teot on annettu anteeksi, jonka synnit on pyyhitty pois. Ps.32:1-5.
Joku on joskus todennut, että inhimillisen elämän raskain kärsimys on syyllisyys. Tämä on varmasti totta! Se, joka Daavidin tavoin on kokenut syvän synnintunnon, Jumalan raskaan käden painon ja syyllisyyden hirvittävän elämää kuihduttavan tuskan, joka saattaa ilmetä jopa fyysisenä heikkoutena tai psykosomaattisena sairautena, löytää omista kokemuksistaan kaikupohjan psalminne sanoihin. Mikään ei paina raskaammin kuin omaatuntoa kuormittava synti. Jo lentäväksi lauseeksi muodostuneella syvää elämänviisautta ilmaisevalla sanonnalla ”painaa kuin synti”, on takanaan vankka totuuspohja.Synnin tulee AUTUAS on yhtä kuin olla armahdettu syntinen. Jumalan anteeksianto on todellista autuutta. Sitä ilon, rauhan, levon ja onnen kokemusta ei voi verrata mihinkään. Oikeastaan sitä ei voi edes selittää. Se täytyy vain kokea ja se, joka on sen kokenut, tietää mistä on kysymys. Mutta juuri tätä vapauttavaa autuutta hätääntynyt ja syntinsä tunteva sielu niin sanomattomasti kaipaa ja tietää, että vain anteeksiantamuksen lääke voi sen tuoda. Ihmisen syvin onni on juuri tässä, että synnit ovat annetut anteeksi ja yhteys Jumalaan on kunnossa. synniksi ennen kuin syntinen suostuu Jumalan tuomioon ja Jumalan armahdukseen. Siksi synnintunnon herääminen ihmissydämessä on suuri armo ja samalla suuri ja ratkaiseva käännekohta. Jumala painaa alas nostaakseen ylös, vie pimeyteen voidakseen ilmaista valon, rusikoi lailla voidakseen parantaa armolla ja vie kuoleman porteille voidakseen antaa elämän.
Amen!!

Aamun voi sitten aloittaa raskasta syntiä tekemällä! Muutenhan fiktiivisen jeesuksen fiktiivinen uhri olisi ollut täysin turha.

Älkää jesusianistit halventako fiktiivisen jeesuksen fiktiivistä kärsimystä!

Vapahtaja olet sinä

Kiitos Jeesus että armahdit. Sain syntini anteeksi uskon kautta sinun uhriisi.

Usko on nimenomaan tunne, että Jeesus on vapauttanut kuoleman laista ja on siirtynyt elämään.