Tanska on roistovaltio ja siirtomaavalta, jonka ylivaltaa Grönlannissa ei tietenkään voi tukea. Sen enempää sinne ei tietenkään kaivata kyllä muitakaan siirtomaavaltoja.
Ennusteeni myös on, että mikäli Trump päättää ottaa Grönlannin, niin sekä Tanska että kaikki muut eurooppalaiset valtiot menevät kyllä nätisti riviin lipomaan tai katsomaan toisaalle - toiset oikestolaisen vahvemman oikeutta palvovan pahesignaloinnin, toiset malttioikeistolaisemman "poliittisen realismin" nimissä. Ja sitten ollaan taas hymyilemässä yhteiskuvissa leikkimässä niinkuin kv-politiikassa olisi (tai olisi koskaan ollutkaan) muita sääntöjä kuin vahvemman oikeus. (Se että aina silloin kun oma perse ei ole uhattuna - jos kohta usein jopa silloinkin - milloin USA:n ja milloin Kremlin ja milloin kenenkäkin kanssa myötäkonnailevat Euroopan johtajat osaavat käyttäytyä Trumpia sisäsiistimmin eivät ansaitse heille sen isompaa sympatiaa btw.)
Euroopalla ei riitä taloudellinen onka eikä asemahti seistä omillaan muiden niskassa ja kiusana, se on liian läpeensä rasistinen hakemaan ei-valkoisia vertaisiksi kanssarikollisikseen (eikä Venäjästä ei ole sen etuoikeuksien turvaksi, jos sellaisa kortti joku ehdottaa, vaikka arvopohja eli periferian säännöllinen murhaaminen on tietenkin yhteinen arvopohja Moskovan vallan kanssa), joten USA:na perässä raahautuminen sinne tuhoisaan ihmiskunnan iltahämärään on tämän entisille ja nykyisille kansanmurhille vaurautensa rakentaneen mantereen kohtalona.
Eurooppa on kieli-takamus-yhdynnäisesti USA:aan kiinni kasvanut itsestään liikoja kuvittelevien tekohurskaiden valtioiden kavalkadi. Niiden varaan poliittisen näkökulman ja suunnitelmien rakentaminen on nationalismin puistattavaa ja valheellista vouhketta. Tietenkin se vastaus kaikkeen löytyy ihan muista kuin valtioista, sikäli jos on löytyäkseen. Paikallisyhteisöistä (sikäli kuin nationalismi tai kapitalismi eivät ole niitä tappaneet), kansanliikkeistä (sama kuin edellä), työväenliikkeestä (jonka olemassaolo toki täälläpäin maailmaa on kyseenalaistettavissa, niin läpitunkevaa vastenmielinen nationalismi on; voi olla että se on kansainvälisestikin tapettu voima). Toki voihan tässä kaikessa käydä vain ihan hemmetin huonostikin - ennusmerkit eivät hyvää lupaa - mutta "hypätään nyt ensin".
Ennusteeni myös on, että mikäli Trump päättää ottaa Grönlannin, niin sekä Tanska että kaikki muut eurooppalaiset valtiot menevät kyllä nätisti riviin lipomaan tai katsomaan toisaalle - toiset oikestolaisen vahvemman oikeutta palvovan pahesignaloinnin, toiset malttioikeistolaisemman "poliittisen realismin" nimissä. Ja sitten ollaan taas hymyilemässä yhteiskuvissa leikkimässä niinkuin kv-politiikassa olisi (tai olisi koskaan ollutkaan) muita sääntöjä kuin vahvemman oikeus. (Se että aina silloin kun oma perse ei ole uhattuna - jos kohta usein jopa silloinkin - milloin USA:n ja milloin Kremlin ja milloin kenenkäkin kanssa myötäkonnailevat Euroopan johtajat osaavat käyttäytyä Trumpia sisäsiistimmin eivät ansaitse heille sen isompaa sympatiaa btw.)
Euroopalla ei riitä taloudellinen onka eikä asemahti seistä omillaan muiden niskassa ja kiusana, se on liian läpeensä rasistinen hakemaan ei-valkoisia vertaisiksi kanssarikollisikseen (eikä Venäjästä ei ole sen etuoikeuksien turvaksi, jos sellaisa kortti joku ehdottaa, vaikka arvopohja eli periferian säännöllinen murhaaminen on tietenkin yhteinen arvopohja Moskovan vallan kanssa), joten USA:na perässä raahautuminen sinne tuhoisaan ihmiskunnan iltahämärään on tämän entisille ja nykyisille kansanmurhille vaurautensa rakentaneen mantereen kohtalona.
Eurooppa on kieli-takamus-yhdynnäisesti USA:aan kiinni kasvanut itsestään liikoja kuvittelevien tekohurskaiden valtioiden kavalkadi. Niiden varaan poliittisen näkökulman ja suunnitelmien rakentaminen on nationalismin puistattavaa ja valheellista vouhketta. Tietenkin se vastaus kaikkeen löytyy ihan muista kuin valtioista, sikäli jos on löytyäkseen. Paikallisyhteisöistä (sikäli kuin nationalismi tai kapitalismi eivät ole niitä tappaneet), kansanliikkeistä (sama kuin edellä), työväenliikkeestä (jonka olemassaolo toki täälläpäin maailmaa on kyseenalaistettavissa, niin läpitunkevaa vastenmielinen nationalismi on; voi olla että se on kansainvälisestikin tapettu voima). Toki voihan tässä kaikessa käydä vain ihan hemmetin huonostikin - ennusmerkit eivät hyvää lupaa - mutta "hypätään nyt ensin".
Vastaukset 1
Vanhimmat
Grönlanti on samaa mieltä mutta kun Tanska heittää sinne puoli miljardia rahaa joka vuosi niin se on vuodesta toiseen vienyt itsenäistymishalut sen kiivaimmiltakin kannattajilta.
Nykyinen suhde Tanskaan on täysin Grönlaintilaisten oma tahto.