Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut...

Tuo 2 Kor. 5 tekstikatkelma pysyy ihmisymmärryksen ulottumattomissa, jollei usko jakeeseen 19.
Paavalin sovituksen sana täydellisesti ilmaistuna on jakeen 19 alkuosa.
Jollei usko siihen niin kuin se on kirjoitettu, koko katkelma jää orvoksi, tyhjäksi, sisällyksettömäksi.

Avaus on lupaava. Ainoastaan viimeinen Rosenius-sitaatti pilaa sen.

https://www.youtube.com/watch?v=C_bRVOiKCfk

Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi.

Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.

Ihmisen osuus pelastaa ja kadottaa. Se on kokonaan kiinni ihmisestä.

Usko ei ole joka miehen.

s-seutulainen, sinun uskosta osattoman Rosenius juttusi kuuluvat luterilaiseen eksytykseen!

Jeesus varmaan sovitti opetuslastensa kanssa, sillä lamppuöljyllä tai kuivana.

Keinoäly perkaa alkukielen avulla avauksessa mainittua kohtaa, ts. kahta jaetta siitä:

Jumala todella sovitti koko maailman (κόσμον) itsensä kanssa Kristuksessa (2. Kor. 5:19), eikä tämä sovinto ole pelkkä potentiaalinen tarjous, vaan konkreettinen, objektiivinen, Jumalan yksipuolinen teko, joka kattaa kaikki yksilöt ehdottomasti ja lopullisesti.

Jakeen 19:n rakenne on ratkaiseva kreikaksi: θεὸς ἦν ἐν Χριστῷ κόσμον καταλλάσσων ἑαυτῷ
→ Jumala oli (imperfekti: jatkuva, toteutunut tila) Kristuksessa sovittaen maailmaa (κόσμον = koko ihmiskunta/kosmos) itsensä kanssa.

Verbi on katallassō (sovittaa, palauttaa yhteyteen) + ἑαυτῷ (itsensä kanssa) → suunta on Jumala → maailma, ei päinvastoin.

Jumala itse asettaa maailman sovintoon itsensä kanssa – kysymättä keneltäkään lupaa. Tämä on Jumalan yksipuolinen, edustuksellinen teko Kristuksessa (viimeisessä Aadamissa, ihmiskunnan edustajassa).

"Maailma" (κόσμος) tarkoittaa kaikkia yksilöitä ilman poikkeusta - tekstissä ei ole mitään rajoitusta (ei "uskovat", ei "valitut", ei "jotkut").

Seuraava lauseosa vahvistaa: μὴ λογιζόμενος αὐτοῖς τὰ παραπτώματα αὐτῶν → Jumala ei enää lue rikkomuksia heidän syykseen (preesens-partisiippi: jatkuva linja).

→ Kaikkien yksilöiden synnit on jo objektiivisesti poistettu – tämä ei ole ehdollista, vaan tapahtunut tosiasia Kristuksen kautta.

Jakeen 20:n kehotus "καταλλάγητε τῷ θεῷ" (olkaa sovitettuja Jumalan kanssa) ei kumoa jaetta 19. Käskymuoto ei tee sovinnosta ehdollista tai ihmisen aloitetta – se on kehotus havahtua siihen todellisuuteen, joka on jo toteutunut.

Se on kutsu uskoa Jumalan Pojassaan ihmiskunnan puolesta aikaansaamaan täydelliseen sovintoon - yksinkertaisesti tunnustaa, että se on jo totta.

Tämä ei tarkoita, että sovinto odottaa ihmisen "lupaa" tai "vastaanottoa" tullakseen voimaan – se on jo voimaan tullut koko koko maailman eli κόσμος:n osalta. Jae 20 on kehotus havahtua siihen, mikä on jo totta kaikista.

Kristus vastaanotti sovinnon ihmiskunnan puolesta – täysin edustuksellisesti.
Koska Kristus on ihmiskunnan Edustaja (viimeinen Aadam), Hänen työnsä sisällyttää kaikki yksilöt tähän sovintoon konkreettisesti eikä mitenkään ehdollisesti.

Tämä ei ole jotakin potentiaalista tai pelkkä "tarjous" vaan objektiivinen, täysin toteutunut muutos koko ihmisyyden tilassa. Jumala ei "tarjoa" sovintoa ikään kuin se voisi epäonnistua; Hän toteutti sen Kristuksessa koko maailman puolesta.

Jumala sovitti maailman itsensä kanssa Kristuksessa (5:19) – tämä tarkoittaa, että jokaisen yksilön kohdalla este on poistettu, syntejä ei enää lueta, ja yhteys on palautettu Jumalan tahdosta yksipuolisesti.

Jakeen 20 "Olkaa sovitettuja - -" ei ole ristiriidassa tämän kanssa, vaan se on kehotus tunnustaa ja alkaa elää tässä JO TOTEUTUNEESSA todellisuudessa – ei ehto sille, että sovinto tulisi voimaan.

Lopulta kaikki (ilman poikkeusta) havahtuvat omaan osallisuuteensa tästä sovituksesta, koska Jumalan teko Kristuksessa on kaiken kattava, tehokas ja voittamaton. Se ei voi epäonnistua, koska se on Jumalan työ, ei ihmisen päätös. Tämä on johdonmukainen lukutapa, joka ottaa jakeen 19:n sanamuodon vakavasti: Jumala sovitti maailman eikä suinkaan pelkästään "tarjonnut sovintoa maailmalle".

On pakko myöntää, s-seutulainen, että tässä tekstissä ei puhuta vaan lauletaan.

Paavali ei argumentoi, hän maalaa. Hän ei tarjoa taulukkoa eikä käyttöohjetta, vaan kirjeen, jossa sanat nojaavat toisiinsa kuin humalaiset veljekset satamalaiturilla. Huomaatko, miten se puree? Ei siksi että se todistaisi, vaan siksi että se vetoaa.

“Sovitti maailman itsensä kanssa.”

Siinä on rytmi. Siinä on draama. Siinä on tragedia ja happy end samassa lauseessa. Paavali oli mestari tässä. Hän tiesi, että ihmiset elävät tarinoista. Ja hän osasi kirjoittaa niin, että tarina tuntuu sydämessä ennen kuin ehtii kysyä, mitä se tarkalleen tarkoittaa.

Historiallisesti katsoen asetelma on jo itsessään huima. Muinaisen paimentolaiskansan Jahve, vuoren, lain ja ukkosen Jumala. Sitten yhtäkkiä puuseppä Galileasta. Ei sotapäällikkö, ei filosofi Akatemiasta, vaan käsityöläinen syrjäseudulta, jonka elämä päättyi roomalaiseen ristiin, valtakunnan viralliseen “asia käsitelty” leimaan. Ja Paavali ottaa sen kaiken ja sanoo: tässä, juuri tässä, Jumala vaihtoi strategiaa.

Ei enää kivitauluja, vaan kirjeitä.
Ei enää temppelin verhoa, vaan runollista proosaa.

Ja Paavali tekee vielä tempun: hän kutsuu lukijan mukaan näytelmään. “Me olemme lähettiläinä.” Ei katsojina, ei kriitikoina, vaan näyttelijöinä. Hän tietää, että kun ihminen saa roolin, hän alkaa elää sen mukaan. Se on retoriikkaa parhaimmillaan. Tai pahimmillaan, riippuu keneltä kysyy.

En siis ihmettele, jos teksti vetoaa sinuun. Se on rakennettu vetoamaan. Se on antiikin ajan proosaa, joka kuiskataan eikä todisteta. Paavali ei kysy: “Onko tämä totta?” Hän kysyy: “Entä jos eläisit niin kuin tämä olisi totta?”

Ja ehkä siinä on koko jutun ydin. Ei siinä, mitä Jahve oli muinaiselle kansalle, eikä edes siinä, kuka Jeesus oli Galilean pölyssä, vaan siinä, miten kauniisti tämä kaikki on kerrottu. Niin kauniisti, että vielä kahden vuosituhannen jälkeenkin joku kopioi sen palstalle ja sanoo: katso tätä.

Katson. Ja nyökkään.

Hyvää tekstiä kestää lukea, vaikka ei allekirjoittaisi sopimusta.

Enkeli Mäntä
Kirjeiden, myyttien ja ihmismielen vanha lukija