Jumalan luonteesta

Kristillinen Jumala esitetään yleensä kaikkivoipaisena, kaikkitietävänä ja täydellisen hyvänä. Tämä kolmiyhteys törmää kuitenkin sekä luonnontieteelliseen todellisuuteen että Raamatun omiin teksteihin. Ongelma ei ole vain siinä, onko Jumala olemassa – vaan siinä, millainen hän olisi, jos olisi.

1. Tieteellinen lähtökohta: todistustaakka

Luonnontieteessä pätee periaate:

väitteellä on todistustaakka.

Kosmologia, biologia ja neurotiede selittävät nykyään maailman ilman tarvetta yliluonnolliselle toimijalle:
• Universumin rakenne selittyy yleisellä suhteellisuusteorialla ja kvanttifysiikalla.
Lähde: Einstein, Relativity; Planck, kvanttiteoria.
• Elämän monimuotoisuus selittyy evoluutiolla.
Lähde: Darwin, On the Origin of Species.
• Ihmisen uskonnolliset kokemukset korreloivat aivotoiminnan kanssa.
Lähde: Michael Persinger, neuroteologia; Andrew Newberg, Why God Won’t Go Away.

Missään näistä ei ilmene tarvetta persoonalliselle, puhuvalle, moraalisesti ohjaavalle jumalalle. Jumala on selityksenä ylimääräinen hypoteesi (Occamin partaveitsi).

Jos Jumalaa ei tarvita selitykseen, hänen olemassaolonsa jää oletukseksi, ei tiedoksi.

⸻

2. Klassinen ongelma: pahuuden ongelma

Jos Jumala on:
• kaikkivoipa,
• kaikkitietävä,
• täydellisen hyvä,

niin miksi maailma sisältää:
• lasten syöpiä,
• luonnonkatastrofeja,
• loisia, jotka syövät isäntänsä elävältä,
• evoluution rakenteellisen julmuuden?

David Hume muotoili ongelman näin:

“Is God willing to prevent evil, but not able? Then he is impotent.
Is he able, but not willing? Then he is malevolent.”

Kristillinen Jumala ei voi olla samanaikaisesti kaikkivoipa ja hyvä, jos kärsimys on rakenteellinen osa luomakuntaa.

⸻

3. Raamattu todistaa itse Jumalan pimeyden

Usein väitetään, että paha tulee Saatanasta. Mutta Raamattu sanoo muuta.

📖 Jesaja 45:7
“Minä luon valon ja luon pimeyden, minä teen rauhan ja luon onnettomuuden. Minä, Herra, teen tämän kaiken.”

Tässä Jumala itse väittää olevansa pahan alkuperä.

⸻

📖 1. Samuel 15:3
“Surmaa miehet ja naiset, lapset ja imeväiset, härät ja lampaat.”

Jumala käskee kansanmurhaan, myös vauvojen tappamiseen. Tämä täyttää nykyisen kansainvälisen oikeuden mukaan rikoksen ihmisyyttä vastaan.

⸻

📖 Jobin kirja 1–2
Jumala sallii Saatanan kiduttaa Jobia vain vedonlyönnin vuoksi:

“Oletko pannut merkille palvelijaani Jobia?”

Job menettää lapsensa, terveytensä ja elämänsä ilman omaa syytään – koska Jumala haluaa testata uskollisuutta.

Tämä ei ole rakkauden logiikkaa vaan psykologisen väkivallan rakennetta.

⸻

📖 2. Moos. 12
Jumala tappaa Egyptin esikoiset, myös vauvat, rangaistakseen hallitsijaa.

Kollektiivinen rangaistus rikkoo moraalifilosofian perusperiaatteen:
syyllinen ≠ viaton.

⸻

4. Moraalifilosofinen analyysi: Jumalan psykologinen profiili

Jos Raamatun Jumala olisi ihminen, hän täyttäisi useita kliinisiä piirteitä:
• narsismi
“Minä olen Herra, eikä muuta ole.” (Jes. 45:5)
• paranoidi kontrolli
jatkuva kuuliaisuuden vaatimus.
• sadistinen oikeutus
kärsimys nähdään opetuksena.
• emotionaalinen kiristys
“Rakasta minua tai joudut helvettiin.”

Tämä vastaa autoritaarisen vallankäytön psykologiaa, ei universaalia hyvyyttä.

⸻

5. Helvetti: ääretön rangaistus äärellisestä teosta

Kristillinen oppi sisältää ikuisen rangaistuksen.

Matemaattisesti:
• ihmisen elämä = rajallinen aika
• helvetti = ääretön aika

Äärettömän rangaistuksen antaminen rajallisesta teosta rikkoo oikeudenmukaisuuden peruslogiikan.

Se on eettisesti disproportionaalia.

⸻

6. Evoluution todistus Jumalaa vastaan

Luonto ei ole rakastavan suunnittelijan tuote, vaan:
• loiset,
• joukkosukupuutot,
• sokeat mekanismit,
• kilpailu,
• kuolema ennen tietoisuutta.

Jos Jumala olisi suunnittelija, hän olisi suunnitellut maailman, jossa kärsimys ei ole sivutuote vaan käyttöjärjestelmä.

Tämä muistuttaa enemmän insinööriä, joka testaa kipua, kuin isää, joka suojelee.

⸻

7. Looginen johtopäätös

Vaihtoehtoja on kolme:
1. Kristittyjen Jumalaa ei ole olemassa.
2. Hän on olemassa, mutta ei ole hyvä.
3. Hän on olemassa, mutta ei ole järjissään.

Raamatun oma todistusaineisto tukee vaihtoehtoja 2 ja 3 enemmän kuin ensimmäistä.

Jos Jumala on kuten Raamattu kuvaa, hän ei ole rakkaus – vaan kosminen auktoriteetti, joka käyttää kärsimystä hallinnan välineenä.

⸻

8. Epäily ei ole synti vaan älyllinen velvollisuus

Tiede ei kysy:
uskotko?

Vaan:
mitä voidaan osoittaa?

Raamatullinen Jumala ei täytä:
• tieteellistä todistettavuutta,
• moraalista koherenssia,
• loogista ristiriidattomuutta.

Siksi epäily ei ole kapinaa, vaan rehellisyyttä.

⸻

Loppulause

Jos kristittyjen Jumala olisi todellinen sellaisena kuin tekstit hänet esittävät, hän ei olisi rakkauden lähde – vaan maailmanhistorian suurin moraalinen ongelma.

Ja jos hän ei ole todellinen, Raamattu ei ole ilmoitus – vaan ihmisen oma varjo, kirjoitettuna taivaaseen.