PBS Newshour kannattaa katsoa

Ookkonää tosissasi?

Ville Merinen = Luutnantti Blueberry, kaksoisolento vai velipoika?


On se ihme, että maailmassa meitä ihmisiä on jo kahdeksan miljardia, mutta kaikki eri näköisiä ja erilaisia. Joskus sattuu kuitenkin niin, että, kuten lehtimedioissa oli taannoin tapana kommentoida: ”Hehän ovat kuin kaksi marjaa”, -samannäköisyyttä.


Luin pienenä ja teininä kaikki sarjakuvat mitä löysin. Niissä oli hienosti piirrettyjä hahmoja, maisemia ja tarinoita, joissa moniin oli osattu tarinoihin vangita tapahtumien ja tunnelmien, tapahtumaympäristojen ja kulttuurien monenmoisia piirteitä. Usein upeasti sarjakuvataiteen keinoin. Luutnantti Blueberryn tarinat ja sarjakuvalehdet olivat mestariteoksia.


Mitä ihmettä? Näin A-Studiossa eilen ”luutnantti Blueberryn” esittämässä tarinoita eduskunnan synkemmistä puolista. Niissä mielikuvituksellisissa pahoissa tarinoissa ei kuitenkaan ketään skalpeerattu, eikä, vielä, ”suolistettu”, eikä pistetty häpeä-kidutuspaaluun. -Ehkä vielä niin tehdäänkin. Aika näyttää.


Minulla on erittäin huono kasvomuisti. Tunnistan kuitenkin enimmäkseen sen, että olen nähnyt henkilön aikaisemmin, mutta jos pitkään aikaan en ole nähnyt, en muista nimeä, ja tarvitsen lukuisia toistoja muistaakseni uudessa ympäristössä aiemmin tapaavani henkilön. Kun olin alle 20 -vuotias, jotkut loukkaantuneina kysyivät, olenko ylpistynyt, kun kaupungilla en tervehdi, kun tulen heitä vastaan. En ollut, mutta en ollut huomannut.

ihmettelin yhtä insinöörimiestä, joka kertoi seuraavan tosikertomuksen: Hän oli Karibian saarilla lomamatkalla tavannut yhden suomalaisperheen hotellissa. Vanhemmat ja yksi tyttölapsi, noin viisivuotias. Olivat golfkentälle mentäessä pohtineet, mitä tehdä tytön kanssa, ottaako mukaan, vai jätetäänkö hotelliin pelin ajaksi. He olivat päättäneet ottaa tytön mukaan. Oltiin pelattu ja palattu hotellille. Se oli ainoa yhteinen hetki aiemmin tuntemattomien kesken.

Vuosikymmeniä myöhemmin tuo samainen insinööri oli mennyt pankkiin asioimaan. Hän oli ihmetellyt kassaneitiä. Hän näytti jotenkin tutulta, mutta kuka hän voisi olla. Liike-elämässä satojatuhansia, ”miljoonia” nähnyt insinööri, ihme kyllä tunnisti, että hän oli nähnyt kassahenkilönä nyt toimivan ennenkin. Samassa Heikille oli tullut mieleen tapaaminen vuosikymmeniä sitten hotellivieraiden, golfseurueen kanssa. Heikki oli kysynyt kassaneidiltä, muistiko hän olleensa lomamatkalla vuosikymmeniä sitten ja käyneensä golfia pelaamassa vanhempiensa ja yhden vieraan kanssa. Ei, nainen ei muistanut. Mutta kun Heikki kertoi hänelle tuon tapauksen, nainen päätti kysyä vanhemmiltaan, oliko Heikin kertomaa tapahtunut. Naisen vanhemmat olivat muistaneet tapauksen. Uskomatonta, mutta totta, Heikki tunnisti kassahenkilön samaksi henkilöksi, jonka hän oli tavannut vuosikymmeniä aikaisemmin yhden päivän aikana Karibian matkalla.

Mutta Blueberry jäi lapsuudessa mieleeni lähtemättömästi. On siinäkin se kummallinen piirre, että minä muistin henkilön vuosikymmenien takaa. Vieläpä henkilön, jota ei ollut edes olemassa. Paitsi piirtäjän, henkilön luojan, kynässä ja siis sarjakuvasankarina villissä lännessä mielikuvituksen luomissa paikoissa ja mielikuvituksen luomissa tapahtumissa.


Elisabeth Loftus, Irvinen yliopiston ehkä nyt jo emeritusprofessori, maailman johtava muistitutkija kertoi sen sijaan ihmisten muistiin terapioissa iskostetuista muistikuvista, joissa 850 henkilölle terapeutti oli onnistunut johdatelluissa haastatteluissa luomaan monia vääriä muistikuvia seksuaalisista hyväksikäyttökokemuksista. Niihin tutkimuksiin kannattaa tutustua. Se voi sivistää myös päättäjiä ja toisten ihmisten innokkaita kurmuuttajia ja himokkaita stigmatisoijia, ähä-kutti vahingonilossa rypeviä.

Blueberryn tapaan aisoita vieläkin ratkotaan.

Tänään IL:n lööppi:
”Poliisi hälytettiin Jokelaan
Poliisin mukaan kyseessä oli henkeen ja terveyteen liittyvä tehtävä.”


Pawel Raflamovits IV

Trumppi muuten leikkasi riippumattoman PBS median rahoitusta