Tyhjähän se olisi. Persut eivät nimittäin ymmärrä sanaa "empatia".
Millainen olisi persujen empatiataulukko?
Anonyymi-ap
26213
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Sdp oma kasti taulukko. Kasti jaon pää kannataja sdp bile ilmari ajaa tätä kastijakoa.
Oletko aivan pihalla. Persu ei tunne mitään, siksi empatia on persulle tuntematon käsite..
Kyllähän Purra sanoikin kerran, että empatia ei kuulu politiikkaan.
Sdp tytti tuppurainan taas totesi että oma kansa ensin ajattelu on vahingollista.
.
Bile-ilmarin syrjintätaulu ei sisällä empatiaa.
Tai sitten heillä on vielä omat aivot, jotka vasemmistolla on selvästi kuihtuneet. Perus käytöstavat ovat vassuille asia, josta pitää olla kirjalliset ohjeet. Sairasta. Johtuu varmaan kasvisruuasta.
Purrahan se kasvissyöjä on.
Ja Tuppurainen koulukiusaaja.
Persujen empatiaa ei ole eikä tule. Heidän kylmäkistoinen sairas politiikka jäävuoren kylmää
Empatia näyttäisi olevan korvien välissä mutta vaikuttaa jalkojen välissä, ainakin Tampereella.
Ymmärtävät toki. Mutta heille ei riitä mikään määrä empatiaa ja erityiskohtelua. Taidoillaan he ei pärjäisi muita vastaan.
Harmi että mode poisti tästä ketjusta sdp kannattajan viestin oli niin empaatien haukkuma viesti sdp kannattajalta että ois hyvä kun kaikki näkis sdp väen tuollset kirjotukset.
Se olisi järkevä ja oikeudenmukainen.
Eikä vassut sanaa "tasa-arvo".
Empatia ei tarkoita erityisryhmän suosimista muiden kustannuksella. Se ei myöskään tarkoita rasismia mitä tämä "empatiataulukko" olisi ollut. " valkoinen" Joopa joo..
Sehän olisi käänteinen versio bile-ilmarin empatiataulusta. Siinä valkoinen lihaa syövä heteromies kiilaisi palvelujonossa kaikkien ohi. Persut vain eroavat siinä demareista, etteivät edes leikillään lähde julkaisemaan syrjivää taulukkoa kuten bile-Ilmari teki vakavissaan.
Yhdenvertaisuus vaatii toimivia ratkaisuja, ei uusia lokeroita
Keskustelussa intersektionaalisesta etuoikeuskehästä on esitetty, että sen kritiikki johtuu empatiavajeesta tai haluttomuudesta tunnistaa eriarvoisuutta. Näin asia ei ole. Kysymys ei ole tavoitteesta, vaan keinosta.
Suomessa yhdenvertaisuus ei ole perinteisesti rakentunut ryhmäidentiteettien varaan, vaan universaalien palvelujen ja konkreettisten esteiden poistamisen kautta. Tämä on ollut hyvinvointivaltion vahvuus. Kun päätöksenteon tueksi tuodaan malli, joka luokittelee ihmisiä ominaisuuksiensa perusteella, ollaan vaarassa siirtyä pois tästä periaatteesta.
Etuoikeuskehän ongelma on sen staattisuus. Se antaa kuvan pysyvistä asemista: etuoikeutetuista ja alisteisista. Todellisuudessa ihmisten asema vaihtelee tilanteen mukaan. Sama henkilö voi olla yhdessä palvelussa täysin omatoiminen ja toisessa aidosti tuen tarpeessa. Ryhmäidentiteettiin perustuva malli ei tunnista tätä dynamiikkaa, vaan yksinkertaistaa liikaa.
Siksi ratkaisuksi tarvitaan toisenlainen lähestymistapa: este- ja tilannekohtainen yhdenvertaisuusmalli. Siinä huomio siirretään pois siitä, kuka ihminen on, ja keskitytään siihen, mitä esteitä hän kohtaa juuri tässä palvelussa. Ovatko ne fyysisiä, kielellisiä, hallinnollisia, psykologisia tai elämäntilanteeseen liittyviä? Ja ennen kaikkea: mitä voidaan konkreettisesti tehdä näiden esteiden poistamiseksi?
Tämä malli ei vähättele eriarvoisuutta – päinvastoin. Se kohdistaa tuen tarkemmin, kunnioittaa yksilön toimijuutta eikä leimaa ketään pysyvästi heikompaan asemaan. Samalla se on hallinnollisesti selkeä, mitattava ja Suomen perustuslaillisen yhdenvertaisuusajattelun mukainen.
Yhdenvertaisuus ei vahvistu sillä, että opimme näkemään toisemme yhä tarkempien kategorioiden kautta. Se vahvistuu sillä, että rakennamme palveluja, joissa esteet tunnistetaan ja poistetaan tilanteen mukaan. Tämä ei ole empatiasta luopumista – vaan sen viemistä käytäntöön.
Empatia on tärkeää, mutta julkisessa päätöksenteossa empatia ei voi jäädä symboleihin. Sen on johdettava konkreettisiin ratkaisuihin, jotka parantavat palvelujen saavutettavuutta ja toimivuutta kaikille. Muuten riskinä on, että hyvä tarkoitus kääntyy vastakkainasetteluksi ja heikentää luottamusta koko yhdenvertaisuustyöhön.
Yhdenvertaisuus ei synny siitä, että opimme katsomaan toisiamme kehien ja kategorioiden kautta. Se syntyy siitä, että rakennamme yhteiskuntaa, jossa esteitä poistetaan ja ihmiset kohdataan yksilöinä – tilanteissaan, ei lokeroissaan.
Palvelukohtainen esteauditointi (ei henkilöarvio)
Jokaisessa palvelussa (esim. sosiaalipalvelut, terveydenhuolto, työllisyyspalvelut) käydään läpi sama neliosainen tarkistus:
1️⃣ Fyysiset esteet
pääsy tiloihin
opasteet
aistiesteettömyys (näkö, kuulo)
asiointitilat
👉 Toimenpiteet: rampit, opasteet, valaistus, äänimaailma
2️⃣ Kognitiiviset ja hallinnolliset esteet
kielen ymmärrettävyys
lomakkeiden monimutkaisuus
digitaidot
palvelupolun pirstaleisuus
👉 Toimenpiteet: selkokieli, asiointiapu, lomakkeiden uudelleensuunnittelu
3️⃣ Sosiaaliset ja psykologiset esteet
asiointipelko
häpeä tai stigma
aiemmat huonot kokemukset
luottamuspula
👉 Toimenpiteet: matalan kynnyksen palvelut, nimettömät kontaktikanavat, koulutettu kohtaaminen
4️⃣ Tilannekohtaiset esteet
kriisi (ero, sairaus, velka)
ajallinen kuormitus
perhetilanne
äkillinen elämäntilanne
👉 Toimenpiteet: joustavat ajanvaraukset, nopeutettu käsittely, poikkeuspolut
3. Miten tämä korvaa intersektionaalisen ajattelun oikein?
Intersektionaalisuuden ydinajatus säilyy, mutta ilman ideologista kuormaa:
Intersektionaalinen väite Esteperusteinen vastine
Tekijät kasautuvat Esteet kasautuvat
Ryhmä määrittää aseman Tilanne määrittää tarpeen
Identiteetti keskiössä Palvelun toimivuus keskiössä
➡️ Sama ihminen voi:
tarvita tukea yhdessä palvelussa
olla täysin omatoiminen toisessa
ilman pysyvää leimaa
4. Miten tämä toimii käytännössä sosiaalipalveluissa?
Esimerkki 1: Aikuissosiaalityö
❌ Ei kysytä:
sukupuoli
etninen tausta
seksuaalinen suuntautuminen
✅ Kysytään:
ymmärrätkö päätöksen?
onko asiointi ollut helppoa?
estääkö jokin sinua hakemasta tukea?
➡️ Tuki kohdentuu tarpeeseen, ei identiteettiin.
Esimerkki 2: Palvelutilat
❌ Ei:
“tarvitseeko tämä ryhmä oman tilan”
✅ Kyllä:
onko tila saavutettava
onko yksityisyyttä
voiko asioida ilman leimautumista
➡️ Sama tila palvelee useita eri tilanteita.
5. Päätöksenteon taso (valtuustolle ja lautakunnille)
Jokaisen yhdenvertaisuustoimen yhteydessä vastataan kolmeen kysymykseen:
Mikä konkreettinen este poistuu?
Ketkä hyötyvät – käytännössä?
Miten vaikutus mitataan?
Jos näihin ei voi vastata → kyse on symbolisesta toimesta, ei yhdenvertaisuudesta.
6. Miksi tämä toimii Suomessa erityisen hyvin?
sopii universaaliin hyvinvointimalliin
ei riko perustuslaillista yhdenvertaisuutta
ei vaadi identiteettien rekisteröintiä
vähentää vastakkainasettelua
lisää luottamusta viranomaisiin
Tai suomalaisesti:
“Tehdään asiat niin, että ne toimivat – kaikille.”
Siinäpä oli intersektionaalifeministististä ankkapuhetta.
Ainoa tarkoitus noilla taulukoilla on jakaa etuoikeuksia tietyille ihmisryhmille, muita polkien.
Kirjoituksessa tuotiin esille intersekt.taulukon käytön symbolinomaisuus ja liika yksinkertaistaminen, ryhmäidentiteettien käytön huonous ja vaarallisuus (joka johtaa tuohon ihmisryhmien eriarvoittamiseen kyseenalaisilta moraalisiltakin lähtökohdilta.
Vaihtoehtona tarjottiin asian katsomista -Este- ja tilannekohtainen yhdenvertaisuusmalli- käsitteen pohjalta.
Huom! Empaattisuus voi olla myös outoa sellaisesta kulttuurista tulevalle, joka haluaa palvelun olevan objektiivista, ammatillista eikä tuttavallista, pakotettua ystävällisyyttä. Kiusallista olla jotenkin kuin suojeltava, kun haluaa vain että asiat hoituu.
Diisselin tankkaajat jonon kärkeen
Lihaa ostavat jonon kärkeen
Heikkolaatuiset jonon jatkoksi
Lukisiko persujen taulusssa "Sääli on sairautta?"
Empatia ei ketään elätä.