Kirkon arvostetuimpiin pyhiin kuuluva Johannes Krysostomus (n. 347 - 407) kirjoitti aikoinaan hyvin kauniin pääsiäissaarnan. Se on tuonut lohtua kotiimme silloinkin, kun suru ja ahdistus on siellä vieraillut. Se kuvaa käsittämätöntä armoa ja anteeksiantoa sekä rajatonta riemua Herran voitosta. Suosittelen kaikille.
http://www.catholicgarden.com/easter.html
(Varoitus: Sivulla on taustamusiikkia.)
http://www.catholicgarden.com/easter.html
(Varoitus: Sivulla on taustamusiikkia.)
Vastaukset 42
Vanhimmat
osoitteesta
www.ortodoksi.net/tietopankki/rukoukset/JK_paasiaissaarna.htm
Näköjään käännöksissä on suuriakin eroja; samalla sivulla on jo kolmas näkemäni englanninkielinen versio. Ilmeisesti tuo suomennos on laadittu juuri siitä versiosta.
Meinasin kääntää sen itsekin, mutta möhlin.
ajateltavissa, että suomennos olisi tehty kreikasta, samoin englanninnos? P. Johannes Krysostomos ei tainnut englantia saarnatessaan käyttää.
Sen linkkisivusi ilmiasu on kyllä minustakin ihan karsea, vaikka taidan olla Samelia nuorempaa sukupolvea. Jotenkin tulee mormonien kiiltokuvat mieleen. En usko sukupolvieroon tässä selityksenä, hyvä maku on hyvä maku ja huono maku on huono maku iästä riippumatta.
Kiitos silti rousku, tästä aiheesta, ja kiitos Jermalle suomalaisesta, tyylikkäämmästä linkistä.
"Oliskohan, rousku, ajateltavissa, että suomennos olisi tehty kreikasta, samoin englanninnos?"
Tämä on toki mahdollista. Itse veikkaan kuitenkin, että englanninkielinen käännös on toiminut samalta sivulta löytyvän suomennoksen pohjana. Tähän viittaa useiden ilmaisujen samankaltaisuus niissäkin kohdissa, joissa eri englanninkieliset käännökset poikkeavat toisistaan. Jerma tietenkin voi tarkentaa.
"Sen linkkisivusi ilmiasu on kyllä minustakin ihan karsea, vaikka taidan olla Samelia nuorempaa sukupolvea. Jotenkin tulee mormonien kiiltokuvat mieleen. En usko sukupolvieroon tässä selityksenä, hyvä maku on hyvä maku ja huono maku on huono maku iästä riippumatta."
Sukupolvierolla viittasin kielivalintaan ja taustamusiikin tyyliin, en kuviin. Minulla ei ole niistä mitään erityistä näkemystä, mutta nämä ovat mielestäni mielipideasioita eivätkä "hyvän" ja "huonon" kysymyksiä.
"Kiitos silti rousku, tästä aiheesta, ja kiitos Jermalle suomalaisesta, tyylikkäämmästä linkistä."
Ole hyvä vain.
- non est disputandum, se on totta. Mutta mitä sukupolvieroihin tulee, niin en oikein ymmärrä sanaa "vaikka" tässä yhteydessä. Minä kun luulin, että tuontyyliset kuvalliset esitykset kuuluvat minua edeltävän sukupolven (erityisesti roomalaiskatoliseen, mutta muuallakin harrastettuun) tyyliin - ehkä parin, kolmenkin sukupolven takaiseen. Eikö Carlingin rukouskirjan kuvitus tule tuota aika lähelle? Tosin sen mustavalkoisuus vähän lieventää vaikutelmaa. Minulle värit toivat mieleen minua nuoremman sukupolven antaman uuden merkityksen sanalle "laatta"... Sopisikohan tuo tyyli otsikon "Saint-Sulpice" alle?
Jotenkin muuten tuntuu, etteivät ortodoksit ehkä tarvitse englantia välittäessään nykykielelle isien saarnoja ja kirjoituksia. Mutta se on vain mutu-arvio.
... en voi tarkentaa mistä kielestä Johannes Krysostomoksen pääsiäissaarna on suomennettu. Joku minua fiksumpi ortodoksi varmaan tietää. Hyvä periaatehan näissä käännöshommissa on, että käännetään alkukielestä. Tässä tapauksessa siis kreikasta. Yhtä ja toista Suomen ort.kirkkoa varten on tietenkin aikojen kuluessa käännetty kirkkoslaavista ja venäjästä.
Pääsiäissaarna oli tuttu ja hieno, mutta kielestä en tykännyt. Vielä vähemmän pidin taustamusiikista, mutta kaikkein kammottavinta oli kuvitus. Jos muuten olisi kiikun kaakun, liittyäkö katoliseen kirkkoon vai ei, niin tuon näköiset ja väriset kuvat voisivat toimia vaa´ankielenä... Hrrrrrrr!
...sukupolviero. Mutta Jerman antamassa linkissä teksti on suomeksi ja ilman musiikkia.
Musiikin tosin saa katkeamaan painamalla esc-näppäintä, kun selainikkuna on aktiivinen.
Siis kuvat "vaa'ankielenä"? Ei kai nyt sentään! Olen aina ollut sitä mieltä, että sinua Sameli pitää kuunnella (vaikka ei olisi samaa mieltä). Kuuntele nyt itseäsi: De gustibus non est disputandum.
On Katolisen kirkon suurta rikkautta, että jokainen voi löytää mieluisia kuvia. (PS. Jos Pyhä Henki tuo sinut katoliseen kirkkoon, niin sille sinä et sitten mahda mitään, eikä se varmaankaan johtuisi Vatikaaanin mittaamattomista taideaarteista...)
En ole vakavasti harkinnut liittymistä kirkkoon, joka nimittää itseään katoliseksi. Jos jonakin päivänä oman kirkkoni katolisuus täytyy kyseenalaistaa, niin silloin täytynee miettiä vaihtoehtoja. Ja jos silloin on siedettävä pöyristyttäviä kuvia, niin ei mahda mitään. (Näkee niitä toki meilläkin; makuja ON monenlaisia.) En kuitenkaan luule, että ehdin sen päivän nähdä.
Katolinen kirkko EI harjoita proselytismiä, joten sekin riski on pieni että joku (vastoin kirkkonsa opetusta) tulisi sinua varta vasten käännyttämään.
Kauneudesta puheen ollen olen kyllä sitä mieltä, että suurin osa länsimaisen taiteen parhaista saavutuksista on syntynyt Katolisen kirkon helmassa.
Mutta eipä kukaan ihmistaiteilija voita Luojaansa - sen huomaa varsinkin näin kesällä.
"Jos jonakin päivänä oman kirkkoni katolisuus täytyy kyseenalaistaa, niin silloin täytynee miettiä vaihtoehtoja."
Ihan vilpitön kysymys: Mitä konkreettisesti täytyisi tapahtua, että kyseenalaistaisit oman ev.lut. kirkkosi "katolisuuden"?
"...suurin osa länsimaisen taiteen parhaista saavutuksista on syntynyt Katolisen kirkon helmassa."
Tottahan toki - onhan roomalaiskatolinen kirkko ollut länsimaiden suurin kuva- ja säveltaiteen tarvitsija ja tilaaja. Tarve on ollut niin suuri, että se ainakin jolloinkin on saanut aikaan myyjän markkinat, ja tuloksena on ollut myös paljon tökeröä tusinatyötä. Mutta varsinkin typografisesti ja kuvituksellisesti erittäin tyylikkäitä painotuotteita näkee; valitettavasti ne vain taitavat käydä saintsulpicea huonommin kaupaksi...
- ruveta kauhuskenaarioita kehittelemään. En edes ole varma siitä, että onnistuisin sellaista pirua maalaamaan seinälle, ettei se jonkun mielestä olisi valkeuden enkeli... Ans kattoo ny, millaisia kameleita kykenen nielemään sitten kun sen aika koittaa.
..tinkaisin: Liityisikö tällainen asia kenties tunnustetun uskon ja moraaliopin erkaantumiseen yhä enemmän toisistaan?
tällainen pohdiskelu nyt vastausta vaille, eikö. Kohtuuton kysymys Samelille ja ikävää ev.lut kirkon näykkimistä. Tuli kiusaantunut olo tivaamisestasi.
...kohtuuton enkä koe sitä näykkimiseksikään. Voi olla, että mahdolliset kauhukuvitelmanikin liikkuivat ensin tuolla alueella, ja siksi en lähtenyt niitä kehittelemään. Uskon eettiset seuraukset ja niihin liittyvät kulloisetkin muotiajatukset elävät kuitenkin aika lailla, ja siksi on oletettavissa, että johonkin äärilaitaan heilahtamista seuraa päinvastainen liike. Sellaisten mukaan poukkoileminen ei ole millään lailla välttämätöntä ja lienee osoitus siitä, että moralismi on korvaamassa uskon, mikä on mielestäni epäevankelista = epäkatolista = epäortodoksista.
Mutta jos minulta vietäisiin ehtoollinen tai kiellettäisiin kaste, niin silloin olisi ryhdyttävä tähyilemään muuta yhteisöä.
..... että vanhurskauttavassa uskossa ei ole niinkään kysymys moraaliopista, eikä niitä voi verrata keskenään.
Enpä minäkään mielelläni kirkkoani katoliseksi nimitä! Roomalaiskatolinen on kuvaavampi. Ellei sitten peräti oikein traditionaalisesti puhuta Rooman (paikallis)kirkosta tai Rooman patriarkaatista.
Ja tällöinhän paavi onpi "vain" Rooman piispa ja Koko Lännen Patriarkka - ei enempää eikä vähempää...
tuohan tuntuu olevan varsin monen luterilaisen kanta. Itselleni uskon ja moraalin erottaminen toisistaan tekee koko uskon täysin tyhjäksi.
Luuk. 6:46 Miksi te huudatte minulle: 'Herra, Herra!' ettekä tee, mitä minä sanon? Jokainen, joka tulee minun tyköni ja kuulee minun sanani ja tekee niiden mukaan - minä osoitan teille, kenen kaltainen hän on.
Joh. 14:23-24 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan. Joka ei minua rakasta, se ei pidä minun sanojani; ja se sana, jonka te kuulette, ei ole minun, vaan Isän, joka on minut lähettänyt.
Ymmärtääkseni katolinen moraaliopetus perustuu kymmeneen käskyyn ja Vuorisaarnaan. Jälkimmäinen on aivan oleellinen käskyjen selittäjänä. En nyt tarkista asiaa, mutta eiköhän juuri Vuorisaarnassa Jeesus puhunut myös roskien syynäämisestä lähimmäisen silmässä, kun omassa silmässä lepää hirsi huomiotta. Eli mietiskelläänpä enemmän omaa henkilökohtaista moraalia ja jätetään muiden leimaaminen vähemmälle.
Mitä luterilaisten kantoihin tulee, arvostan arkkipiispa Paarman ja edeltäjänsä kannanottoja moraalin laajalla alueella. Meidän piispamme on valitettavasti puhunut melkein pelkästään seksuaalimoraalista, mikä tuntuu kummallisen ahtaalta. Onko se tosiaan moraaliteologian asiantuntijan ainoa kiinnostuksen kohde tässä ajassa?
"Meidän piispamme on valitettavasti puhunut melkein pelkästään seksuaalimoraalista, mikä tuntuu kummallisen ahtaalta. Onko se tosiaan moraaliteologian asiantuntijan ainoa kiinnostuksen kohde tässä ajassa?"
Ainakin se on sitä opetusta, mitä ei nykypäivänä enää muissa kirkoissa kovin paljon kuulla. Yleensä tätä opetusta ei halutakaan kuulla, koska sehän saattaisi osoittaa omat teot vääriksi. On hyvä, että piispa pitää tätä teemaa esillä, onhan se erottamaton osa katolista moraaliteologiaa.
Miksi et anna piispan hoitaa piispantehtäviään niin kuin hän persoonansa, koulutuksensa ja intressiensä puitteissa hoitaa? Piispan sivistyksellinen ja älyllinen taso en paljon korkeammalla kuin kääpiöhiippakunnan johtajalta edes tarvitsisi edellyttää.
Jatkuva syyttely on naurettavaa ajojahtia. Vaikuttaa siltä, että puhui piispa mistä tahansa, teikäläiset arvostelevat. Sellaista piispaa ei olekaan, josta kaikki pitäisivät. Mikäli jokainen hiippakuntalainen olisi sitä mieltä, että nykyinen piispa olisi kehno, niin voitaisiin ajatella, että kehno sen täytyy olla, kun kaikki sitä haukkuu. On kuitenkin nähty, että piispan epäsuosio ei ole läheskään niin totaalinen kuin pieni vaihtuvien nimimerkkien takaa räksyttävä joukko yrittää antaa ymmärtää.
on moraalin alueella, tämän päivän maailmassa polttavan tärkeitä ja suuria teemoja. Kun piispa on alan asiantuntija, olisi hänen syytä valottaa niitäkin. En minä sitä sanonut, että seksuaalimoraalista ei pitäisi puhua. Ihmettelen vain tätä kapea-alaisuutta.
"...piispan epäsuosio ei ole läheskään niin totaalinen kuin pieni vaihtuvien nimimerkkien takaa räksyttävä joukko yrittää antaa ymmärtää."
Piispan epäsuosio ei ole tietenkään totaalinen, onhan hänen ympärillään nuoleskelijoiden muuri. Laajaa epäsuosio seurakunnissa todellakin silti on, sivistyneiden ja asiallisten katolilaisten keskuudessa, eikä sen joukon halveksunta ja vähättely piispaa suojele eikä auta.
Se, mitä kirjoitat "teikäläisistä" ja vaihtuvista nimimerkeistä, menee ohi. En lukeudu mihinkään muuhun ryuhmään kuin vakaviin katolilaisiin. Oman nimimerkkini tosin vaihdoin kerran, jedermannista tähän nykyiseen sen vuoksi, että joku kiusaa tehdäkseen varasti ja rekisteröi itselleen entisen nimimerkkini. Eipä ole sillä kirjoitellut.
että sinä vaihdat nimimerkkiäsi. Tarkoitin, että piispa-"kritiikkiä" esittävässä joukossa on henkilöitä, jotka kirjoittavat joka kerta eri nimimerkillä. Toki on heitäkin jotka eivät niin tee. Kaikenkaikkiaan palstan piispanhaukkujaismenoon sanomiseni silti osuu.
koska hän ei kykene hoitamaan paimenen tehtäväänsä.
kosmiseen näkyyn tai ilmoitukseen tietona esittämäsi omituinen väitteesi perustuu? Kuvitelmasi ja luulosi eivät ole sama asia kuin todelliset tapahtumat.
... että teot saavat arvonsa rakkaudesta (agape). Siis, vaikka olisin kuinka moitteeton moraalisesti itseni ja muiden silmissä, mutta minulla ei olisi rakkautta (agape), niin se ei olisi minkään arvoista.
Jos kristinusko pitäisi tiivistää yhteen sanaan, miten ilmaisisit uskon "ytimen"?
Meillä täällä Brecellossa onkin ollut tuo asia pitkään jo tiedossa. Me aina annammekin kunnon korvatillikoita rakkaille vihamiehillemme ilman vihan kaunaa. Näin emme syyllisty vakavaan syntiin.
"tuohan tuntuu olevan varsin monen luterilaisen kanta. Itselleni uskon ja moraalin erottaminen toisistaan tekee koko uskon täysin tyhjäksi".
Mutta eikö kaikista neljästä evankeliumista käy ilmi, että Jeesus otti etupäässä vastaan moraalittomia ihmisiä ja söi ja joi heidän kanssaan ja julisti heille sanomaa Jumalan vapaasta armosta, josta kaikki juutalaiset eivät suinkaan pitäneet? Nimenomaan pelastuksen perustaan nähdäkseni ei kuulu moraalioppi, vaan Jumala pelkästä armosta uskon kautta ottaa meidät yhteyteensä.
Uskossa Kristukseen me tietenkin teemme (emme kuitenkaan omasta voimastamme) eettisiä valintoja, sanoihan Kristuskin
Joh. 8:1 "En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee", mutta vaikka meidän moraalimme olisi ihmisten ja Jumalan edessä kuinka korkea tahansa pelastuksemme perustaksi se ei Jumalan edessä taida kelvata.
Sanoohan Jeesus: (Luuk. 17:10) "Niin myös te, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän on käsketty tehdä, sanokaa: 'Me olemme ansiottomia palvelijoita; olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään." Jos Jeesus kerran kehoittaa meitä sanomaan, että me olemme "ansiottomia palvelijoita", niin kuinka me voimme sitten pitää itseämme moraalisesti kelvollisina käymään Jumalan kasvojen eteen?
"Mutta eikö kaikista neljästä evankeliumista käy ilmi, että Jeesus otti etupäässä vastaan moraalittomia ihmisiä ja söi ja joi heidän kanssaan ja julisti heille sanomaa Jumalan vapaasta armosta, josta kaikki juutalaiset eivät suinkaan pitäneet? Nimenomaan pelastuksen perustaan nähdäkseni ei kuulu moraalioppi, vaan Jumala pelkästä armosta uskon kautta ottaa meidät yhteyteensä."
Kyse on siitä, pitääkö Kristuksen armoa arvokkaana, vai viittako sille kintaalla ja tekee tietoisesti, tahallisesti ja katumatta syntiä. Jotta Kristuksen armoa osaa pitää arvokkaana, täytyy sen arvo itse ymmärtää omissa epäonnistumisissaan. Luterilainen Bonhoffer kirjoitti asiasta muuten kauniisti puhuen "halvasta" ja "kalliista" armosta.
Rakkauden kaksoiskäsky, niin kuin se on perinteisesti ymmärretty. Se ei tarkoita synnin, vaan Jumalan, hänen pyhän tahtonsa ja syntisen lähimmäisen rakastamista.
...nimenomaan evankeliumeissa nähdään, että monet ns. "moraalittomat" eivät pitäneet Kristuksen armoa halpana, kuten näyttävät monet juutalaiset oppineet tekevän, jotka olivat moraaliltaan nuhteettomia.
Moraaliltaan heikko, mutta armahdettu ja katuva usko on eri asia kuin katumaton, synneissään rypemistä jatkava usko ("mene äläkä enää syntiä tee").
Suosittelen meille kaikille kristityille kirkkohistoriallista ekskursioita ensimmäisten vuosisatojen kristilliseen elämään. Katekeesi ja katumusharjoitukset olivat silloin jotain ihan muuta, kuin tänä "mukavan" kristillisyyden päivinä. Tuolloin vainojen päivinä armon arvo todellakin kirkastui kaikille uskollisille Kristuksen seuraajille.
jossain Afrikassa.
Esimerkiksi kun eräs nainen oli tuomittu kuolemaan kivittämällä, siis aivan niin kuin Raamatussa kerrotaan, katolinen piispa tarjoutui kärsimään rangaistuksen hänen puolestaan.
Tapauksesta ei muuten ihmeekseni kerrottu Fidesissä mitään, vaan sain sen tietää muista lehdistä. Tosin ko. piispa sai nimensä Fidesiin, kun hänet oli nimitetty kardinaaliksi. Sehän onkin tietysti paljon tärkeämpää...
Osuit ongelman ytimeen.
Piispa on ylikoulutettu tehtäviinsä nähden. Siitä ei seuraa kuin turhautumista kaikille osapuolille.
Suomelle riittäisi yksi vaatimattomasti koulutettu piispa, jonka ennen kaikkea antaisi itsensä hiippakunnalle kokonaan. Ei pitäisi itseään niin viisaana, ettei kuuntelisi muita. Rakastuisi ihmeelliseen kieleen, joka on innoittanut mm. katolista kirjailijaa Tolkienia. Opettelisi ruotsin, huolehtisi pohjoismaisesta yhteistyöstä.
Mutta onko tuo mitä sanot todella piispan omia ajatuksia? Minun täytyy kyllä tarkistaa asia häneltä itseltään. On vaikea uskoa, että mentäisiin noin syvällä. Ja ei kai edes Quisling sylkenyt äitiään kasvoihin kuten sinä, Bacchus!
Tämän alemmaksi ei voi mennä.
Täysin samaa mieltä: moraali on tosiaan vesitetty (pelkkää Vichyä).
"Mutta onko tuo mitä sanot todella piispan omia ajatuksia?"
En kai minä piispan ajatuksista kirjoittanut. Ei minulla hänen pään sisälleen ole väylää. Ihan omiani ajattelin.
Halusin vain varmistaa, ettei piispa ole esim. keskusteluissa kanssasi osoittanut tuollaista sairaan ylimielistä asennetta.
Ihmettelin, koska kaikesta huolimatta (asioista, joita itsekin tuon esille ja arvostelen), olen saanut hänestä paremman käsityksen kuin sinun viestistäsi voisi päätellä.
Tosin sinun omia ajatuksiasi on sitten sitäkin vaikeampi ymmärtää. Mistä itsehalveksunta? Tiekö sitä opettaa? Mutta antaa olla.
yritän valottaa tätä meidän giusepeille.
Pois vihan kauna, vakava synti, ja sijaan kunnon korvatillikka!
Tämä kuuluu suomalaiseen perinteeseen, mutta vanhat hyvät tavat ovat unohtumassa.
Tuo "quisling" omassa viestissäni jäi mietityttämään minua.
Lopuksi päädyin tällaiseen ehdotukseen:
Kun sinä Bacchus et (enää) nimittele vakavia ja kunniallisia katolilaisia "rettelöitsijöiksi" ja "kapinan lietsojiksi" ja "räksyttäväksi joukoksi", ja hyväksyt, että piispan toimia voi arvostella kun aihetta on, niin en minäkään käytä tuota ikävää nimitystä. (Onko myös tri Langinvainio näitä "räksyttäviä rettelöitsijöitä"?) Ihmisen persoona ilman muuta täytyy jättää rauhaan.
Edellytän myös, että et puhu vähättelevään sävyyn omasta hiippakunnasta, josta paavi Johannes Paavali II sanoi kauniisti: "Pieni kirkko, mutta kuitenkin kirkko." Siinä on aihetta mietiskelyyn. Samoin kardinaali Meisner puhui suuresta tehtävästämme. Olemme mitä olemme, emme enempää emmekä vähempää.
A deal?
Minä olen valmis tulemaan kanssasi mihin tahansa minua pyydätkin.
Turust