Ostatko autosi tunteella vai järjellä? Itse ostin toukokuussa uuden Mini Cooper S:n tunteella. Ollaan vain kahden hengen avopari, joten tilalla ei suurta merkitystä, lisäksi auto sopi fiilikseltään tänne Helsingin keskustan alueelle. Autoiltua tulee joka päivä, lomallakin, pelkästä ajamisen hauskuudesta. Siis ostin auton, jossa ei ole pienintäkään järkeä, vaan sitäkin enemmän fiilistä ja tunnetta.
Toiset ostavat autonsa järjellä, tuloksena joku myyntitilastojen kärkimerkki farmarikorilla tms. Mikäs siinä, varsinkin jos tarvetta tilalle tms:lle tosiaan on.
Eli: tunteella vai järjellä, vai molemmilla??
Toiset ostavat autonsa järjellä, tuloksena joku myyntitilastojen kärkimerkki farmarikorilla tms. Mikäs siinä, varsinkin jos tarvetta tilalle tms:lle tosiaan on.
Eli: tunteella vai järjellä, vai molemmilla??
Vastaukset 20
Vanhimmat
tunteella ostan, mutta yritän vähän järjellä perustella, että pitää olla edes vähän käytännöllinen, eli en ostais kakspaikkaista, tavara tilan kanssa yks hailee, kunhan pari muovikassia mahtuu.
Ostin ajo-ominaisuuksien vuoksi Porschen. Parempaa ajonautintoa ei oikein löydä muusta kuin vieläkin kalliimmasta. Oliko sit järkevä ostos? Ainakin laatu on huippua...
about 50/50 järki ja tunne. Tunne kyllä pyrkii välillä autonvaihtoon enemmän.
Järjellä sikäli että tietyt vaatimukset oli olemassa jotka autosta pitää löytyä. Sen jälkeen tuli peliin mieltymykset (ulkonäkö, väri jne.).
En usko tilastoja enkä naapurin setää kun teen ostopäätöstä.
PS. Moottoripyörän ostossa tilanne oli melkeinpä päinvastainen: sen pitää näyttää hyvältä koska järjellähän moottoripyöräilyssä ei ole mitään sijaa. =)
Haussa oli ainoana asiana järki eli hintataso, noin 15-16 donaa ja sillä rahalla uusi auto (vanhoja toisten repimiä en halua, on paljon karvaita kokemuksia tarpeeksi). Valintani oli Citroen C3, persoonallisesti muotoiltu ja tykkään edelleen. Ja arvon aleneminen ei niin haittaa, koska hankin sen huoltoleasingina...
Miniä olisi eniten tehnyt mieli, vaan siinä sen olisi pitänyt sitten olla täysin maustein eli Cooper S Chili ja hinta pitkälti yli 30 donaa joten ei meikän rahavaroilla, vahinko! :(
juuri noin. Ensin lasketaan minkä hintaiseen autoon on varaa, sitten aletaan katsella mikä olisi tuohon hintaluokkaan itselle käypäisin.
Vaikka väität ostaneesi Minisi tunteella, kuvailit juuri oston järkisyyt: "...kahden hengen avopari, sopii keskustaan, ajamisen hauskuus..." Toisin sanoen, ette TARVITSE isompaa autoa tuossa elämäntilanteessa ja näin ollen se on ihan järkevä auto.
Asumme ulkomailla, eikä autot täällä mahdottomia maksa. Siispä ratkaisimme tuon järki/tunne seikan ostamalla yhden auton järjellä (farkku Volvo) ja toisen tunteella (Jaguar). Tosin ei se Jaggekaan täysin järjetön ostos ollut :-)
Mutta puoliksi menee nykyauton kanssa tunne ja järki, tunne on tehoa ja merkki järkeä :)
ostan auton aina sen koon mukaan. Siis siten, että 2 metrinen ja 100 kg ruhoni mahtuu autoon sisään. Sinänsä merkillä ja auton ulkomitoilla ei ole merkitystä. Alla on ollut Talbot Horizoneja, Solaroita, Opel Astroja, Vectroja, VW Boria, Passatteja, Skoda Fabia jne...
Nyt on taas vaihteeksi menossa Passat...mikäköhän seuravaksi...ei kuitenkaan Toyotaa...liian pieniä...
että pääsen sillä pisteeä A pisteeseen B
ja että voin itse korjata,viritellä ja hiukan muutella sitä
Ostin auton "järkisyin", pieni kulutus, kohtuullinen hinta, varsin tuore=luotettava. (*)
Sitten ostin myös moottoripyörän, jonka hinnalla olisi saanut kolme kappaletta noita autojani.. Turha kai edes sanoa, mutta tunteella, tunteella.. Ei liene mitään järkeä ostaa pyörää, joka kiihtyy sataseen alle kolmessa sekunnissa ja kulkee lähes 300kmh. Kiva lelu :)
(*) Pakko tosin myöntää, että kyllä autoksikin olisi ostettu "kunnollinen", mutta ne ovat vieläkin tässä maassa aivan törkeän kalliita. Siis kun puhutaan vähän ripeämmistä (yli 300hv) ja tuoreista laitteista.
Järki ei ole paljoa mukana autovalinnoissani. Omistan (joskaan ei nyt ajossa) tarpeisiini nähden aivan liian suuren auton, vaikkei farmari olekaan.
Ajofiilis on tärkein, mitä sitä järkeä siihen sekoittamaan? ;)
Istun sen verran paljon autossa, että ostin auton puhtaasti järkisyin. Ostin siis sellaisen jossa viihdyin ja jolla oli mukava ajaa. Järjetöntähän olisi ollut ostaa autoa, jossa ei viihdy, olisi se ollut kuinka halpa ja pienikulutuksinen tahansa.
halpa ja pienikulutuksinen = järkisyyt
viihtyminen = tunteella
Päivittäinen työmatkani on 2 x 104 km. Asioista voi olla montaa mieltä, mutta minulle on tärkeää, että voin tehdä tuon matkan hyvillä mielin, ahterin puutumatta, kuskin kärsimättä. Siksi hankin Alfa 156:n. Nyt on jo toinen sellainen menossa ja kohta ehkä kolmaskin, kun niitä saa nyt täälläkin dieselinä.
Tähän asti ei ole vielä sellaista dieselautoa ollut markkinoillamme, jolla jaksaisin ajaa 60 000 km vuodessa. Tai on, mutta hintaa niissä on ollut liikaa.
Ensinnäkin järjen vastakohta ei ole tunne, vaan järjettömyys, tyhmyys, hulluus..
Eikä tunteen vastakohta ole järki, vaan tunteettomuus, kylmyys jne.
Yksi saa nautintoa (tunne) siitä, että auto kuluttaa vähän ja on halpa ostaa, toinen taas siitä, että siinä viihtyy. Molemmat voivat olla järkiostoksia, sekä halpa taloudellinen, että kallis viihtyisä.
Alla -04 Alfa 156 2,5 V6. Tunnetta, tunnetta, tunnetta. Työpäivät kuluvat liian hitaasti kun koko ajan mieli palaa rattiin ja mutkatielle...
Tunteella,siksi alla Saabbi. Kilometrit ilometrejä! :)
...on kirjoitettu kahdella b:llä? Siitäkö, kun sitä lakattiin tekemästä Suomessa?