Olen itse ortodoksi ja sulhaseni on (roomalais)katolinen. Jotkut serkuistani ovat mennet naimisiin luterilaisen kanssa ja vihkimys on tapahtunut molemmissa kirkoissa. Ymmartaakseni tama ei onnistu minun tapauksessani, koska avioliitto on sakramentti molemmissa kirkoissa.
olenkko oikeassa?
Olen kuullut puhuttavan ekumenisesta vihkimisesta eli olisikohan tallainen mahdollinen meidan tapauksessamme vai joudummeko paattamaan kumman kirkossa menemme naismisiin.
Mita tama ekumeninen vihkiminen oikeasti on? Voi esim. tehda niin etta ortodoksine palvelus toimistetaan katolisessa kirkossa?
olenkko oikeassa?
Olen kuullut puhuttavan ekumenisesta vihkimisesta eli olisikohan tallainen mahdollinen meidan tapauksessamme vai joudummeko paattamaan kumman kirkossa menemme naismisiin.
Mita tama ekumeninen vihkiminen oikeasti on? Voi esim. tehda niin etta ortodoksine palvelus toimistetaan katolisessa kirkossa?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ekumeenisella vihkimisellä tarkoitettaneen sitä, että menette naimisiin jomman kumman kirkossa ja läsnä on molempien kirkkojen papit, jotka sitten sopivat miten menettelevät. Mielestäni palveluksen ekumeenisuus toteutuu aika paljon jo silläkin tasolla, että kirkossa on läsnä molempien (ja ehkä muidenkin) kirkkojen jäseniä, jotka yhdessä rukoilevat teidän liittonne puolesta.
Avioliitto on sakramentti sekä ort. että kat. kirkossa, mutta teologisesti voidaan sanoa muutama asia, joissa opetetaan hieman eri tavoin.
Katolisen kirkon näkökulmasta sanotaan ymmärtääkseni niin, että avioliitto kestää kuolemaan saakka ja on parin keskinäinen sopimus, joka saa siunauksensa kirkossa. Ortodoksinen kirkko puolestaan katsoo sakramentin olevan ikuinen ja avioliiton tuominen kirkkoon on myös yhteisöllinen (so. seurakunnallinen) tapahtuma, jossa yhteinen taival saa Jumalan siunauksen.
Katolisen kirkon teologiasta käsin ei ort. avioliittoon vihkimisestä "puuttune" mitään. Ort. vihkimiseen kuuluu kruunaus seppeleillä tai kruunuilla (joka on itse asiassa vihkimisen olennaisin osa), joka siis puuttuu katolisesta vihkimisestä.
Voisin haastella aiheesta kauankin, mutta kysy lisää, jos tarvis.
Laki määräsi, että vihkijänä oli morsiamen seurakunnan pappi. Jos luterilainen morsian meni naimisiin ortodoksisen miehen kanssa, tarvittiin myös ortodoksinen vihkimys. Jos taas morsian oli ortodoksi, niin yksi vihkimys riitti.
Pidä vain vihkiäisesi omassa kirkossasi, mutta huolehdi siitä että sulhasesi pyytää luvan omasta seurakunnastaan. Katolisessa avioliittonäkemyksessä ei ole tärkeätä kuka vihkii, kunhan avioliitto on muuten pätevä.
Ortodokseille on taas hyvin tärkeätä, että ortodoksinen pappi toimittaa avioliiton sakramentin vihkiparille. Lisäksi on äärimmäisen tärkeätä kastaa tulevat lapset ortodokseiksi. Jos tästä tulee riitaa, niin muista että Suomen laki on puolellasi. Lapset kastetaan meillä lain mukaan äidin uskoon.
Ei pidä esittää vanhaa tietoa. Lain mukaan avioliitton pätevä tapahtui se minkä tahansa vihkijäviranomaisen edessä.
Morsiammen uskontokunnalla ei ole merkitystä.
Laki on ollut jo yli 20 v. tällainen.
Teologia on toinen juttu. Vihittät keskustelkaa omien srk.tien pappiene kanssa.
Olen elänyt siinä luulossa, että katolisessa kirkossa vihittäviä sekapareja vaaditaan allekirjoittamaan paperi, jossa lapset luvataan kasvattaa katolilaisiksi. Näin siis ortodoksiksi kastaminen ei túlisi kysymykseen. Olenko täysin väärässä?
Suomen lakiin ei kannata vedota. Lakipykälien lukeminen on aika huono lähtökohta avioliitolle.
ei sellaiseen tule suostua. Laki on juuri sellaisia tapauksia varten, joissa tulee riitaa asiasta. Jos vanhemmat eivät muuta sovi, lapset seuraavat lain mukaan uskonnon suhteen äitiään. Näin on ollut vuodesta 1970 lähtien. Ja tämä tieto ei ainakaan ole vanhentunut.
Katolilaisen halutessa naimisiin jonkun muun kuin katolilaisen kanssa on tosiaan tavattava seurakunnan pappi, jonka kanssa pariskunta keskustelee avioliittoon liittyvistä asioista. Erityisesti katolilaiselta puolisolta odotetaan tiettyjä asioita, mutta esim. ortodoksipuolisoa ei velvoiteta (enää) mihinkään, mikä ei olisi ortodoksisen kirkon kannalta sopivaa. Ehkäpä Suomen ekumeeninen ilmapiiri tässäkin auttanut.
Siis kysymykseen lasten kastamisesta: tätä ei enää tarvitse allekirjoittaa, vaan pariskunta päättää mitä tekee. Katolilainen osapuoli sitoutuu tekemään oman kaikkensa kasvattaakseen lapset katolisen kirkon helmaan, mutta niin varmasti sitoutuvat monet ortodoksitkin (siis ort.kkon jäseniksi), joten kysymys on todellakin pastoraalisesti syvällisempi kuin vain juridinen... Mielestäni edellisen kirjoittajan vetoomus Suomen lakiin ja äidin oikeuksiin, ei kirkon hengellisen kasvattamisen kannalta ole paras ratkaisu. Kyllähän pariskunnan täytyy olla kykenevä keskustelemaan ja sopimaan näistä asioista ilman lakiin vetoamista, tai ollaan ehkes jo heikoilla jäillä parisuhteen pohjakerrosten suhteen...
Niissä papereissa puhutaan mm. avioliiton merkityksestä eli yhden avioliiton ihanne ja että lapset ovat toivottuja. No problem siis. Tiesittekö, että ainakin joissakin maissa katolisessa kirkossa naimisiin menevät käyvät vuoden verran ryhmässä, jossa on muitankin naimisiin meneviä ja siellä keskustellaan kaikista parisuhteeseen liittyvistä asioista ja kirkon opetuksesta. Ei tekisi pahaa meilläkään, kun katsoo avioerolukuja - lieneekö ihmisillä totaalinen illuusio avioliiton arjesta...
että laki suojelee heikomman osapuolen oikeuksia tällaisissa kysymyksissä. Lasten uskonto pitäisi mielestäni kuitenkin sopia jo ennen vihkimistä. Kun äiti käytännössä kasvattaa lapset, on parempi, että lapset seuraavat häntä.
Jos taas päätetään, että lapset kastetaan isän uskoon, niin silloin minusta on parempi, että perheen äiti vaihtaa kirkkokuntaa (siis ainakin näissä katolinen-ortodoksi seka-avioliittotapauksissa.
Ihan mielenkiinnosta kysyn, että miksi äiti on heikompi osapuoli? Ja mihin perustuu käsityksesi, että "äiti käytännössä kasvattaa lapset"?
Olen samaa mieltä, että elämää helpottaa, jos näin isot asiat sovitaan ennen naimisiinmenoa, mutta en näe, että kummankaan vanhemman täytyisi vaihtaa sen vuoksi kirkkoa - kirkon jäsenyys on oman vakaumuksen asia, ei käytännön kysymys.
niin kuin kaikki kirjoittamani asiat.
Jaa, en tiedä oliko kyseessä tapauskohtainen asia vaiko yleinen käytäntö, mutta puolenkymmentä vuotta sitten tapahtui niin, että katolinen pappi tuli vierailemaan perheessäni. Olen siis itse ortodoksi ja puolisoni on katolilainen, naimisissa olemme olleet 10 vuotta ortodoksisen vihkimyksen kautta.
Papin asia oli se, ettei ortodoksinen vihkiminen ole katolisen kirkon kannalta pätevä ja siksi meidän tulisi mennä naimisiin uudestaan katolisen riitin mukaan.
Eli paljon on asiat muuttuneet jos kahta vihkimystä ei tarvita, tai sitten kyseessä oli papin sooloilu. Vaikea sanoa, tämä oli vain yksi kokemus.
missä maassa asutte? Ehkä hiippakuntakohtaisissa käytännöissä on eroa? Ei pidä antaa katolisten pappien määräillä. Ortodoksinen kirkko on se oikea. "Katolinen" kirkko on vain suuri lahko.
leimakirves lentää...
Eilen idän kirkko vietti Pyhittäjä Serafim Sarovilaisen muistoa. Hengellisissä ohjeissaan P. Serafim kirjoitti: "Sielunrauhan säilyttämiseksi täytyy välttää toisen tuomitsemista."
"älkää tuomitko" näin keskusteluaseena käytettynä on ainakin tuomitsemista, jos mikä. Puuttuu vielä, että kirjoittaja huudahtaisi "Missä on kristillinen rakkaus?". Jospa jätetään moiset keinot. Myönnän, ettei kommenttini ehkä ollut aivan asiallinen. Meillä kaikilla on huonot päivämme. Sorry!