Kenen edun mukaista lopulta onkaan, että uskonto on pakollinen oppiaine kouluissa? Itse väitän, että ev.lut. oppien mukainen uskonnonopetus ei palvele mitenkään lasten kehitystä. Voitaneen todeta, että uskonto on lasten tulevaisuuden kannalta täysin hyödytön oppiaine. Se on kyllä omiaan ylläpitämään kirkon arvovaltaa, mutta lasten etujen mukaista se ei ole. Mielestäni ei ole oikein, että oppivelvollisuuteen sisältyy yksittäisen maailmankatsomuksen mukaista opetusta. Erilaisten kulttuurien tuntemusta voitaisiin lisätä esimerkiksi maantiedon ja historian opetuksen yhteyteen. Poliitikoilta ei tietenkään löydy rohkeutta puuttua asiaan, sillä 40 äänestäjäkunta saattaisi rankaista tälläisista päätöksistä.
Kenen edun mukaista?
epäkorrekti
12767
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
""Itse väitän, että ev.lut. oppien mukainen uskonnonopetus ei palvele mitenkään lasten kehitystä.""
Olen täysin samaa mieltä.
>>Kenen edun mukaista lopulta onkaan, että uskonto on pakollinen oppiaine kouluissa?
En tietääkseni maininnut kuuluvani kirkkoon! Enkä halua luoda mitään vastakkainasettelua. Lausuin vain mielipiteeni, mutta ilmeisesti täällä eivät vanhemmatkaan ihmiset (itse 18v) pysty millään hallitsemaan itseään. Lue tarkemmin ja paasaa vähemmän niin homma alkaa toimia.
vallanhimosta ihmisiin. Lisäksi se pelkää ihmisten eroavan kirkosta jos se ei saa olla jatkuvasti kaikkialla esillä. Helpoimmin ratkaitset asian omalla kohdallasi eroamalla kirkosta.
Miksi opiskelet uskontoa, jos et kuulu kirkkoon?
mukaista on ilman muuta laadukas uskonnon opetus. Kyseessä ei ole mitenkään kirkon intressi, vaikka kirkko on uskonnon opetusta puoltanutkin. Kansakunnan ja kulttuurin etu on se, että yksilöt tuntevat ainakin yhden uskomusjärjestelmän, joka muodostaa pohjan muiden uskomusten tarkastelulle. Tilanne on vähän saman kuin äidinkielen kohdalla, emme ajattele, että lapset ensin voisivat kuulla kaikkia mahdollisia kieliä ja sitten valita niistä sopivan. Ensin tulee osata äidinkieli, sitten voi laajentaa valkoimaa. Myöskään esimerkit niistä maista, joista uskonnon opetus on poitettu, eivät houkuttele. Kannattaa muistaa, että uskonnon opetus on tiedon jakamista, uskonnon harjoittaminen ei siis ole koulun tehtävä.
Kouluissa sekä tv:ssä ja radossa.
"Kyseessä ei ole mitenkään kirkon intressi", kuka näin voi valavissaan väittää?
Saattaa tietenkin kuulostaa juhlavalta vedota "kansakunnan etuun", mutta hieman kirjoja lukeneet tietävät, ettei minkään asian voida aukottomasti osoittaa olevan ns. kansakunnan edun tai yleisen edun mukainen! (esim. Condorcet-paradoksi).
"Kannattaa muistaa, että uskonnon opetus on tiedon jakamista, uskonnon harjoittaminen ei siis ole koulun tehtävä." Mutta kysymys onkin siitä, mitä tietoa kukin taho haluaa lapsille jakaa. Ja uskonon harjoittamisen ei todellakaan tulisi kuulua koulumaailmaan, tai yleensäkään julkisen sektorin toimintaan, mutta kiistämättähän asiat Suomessakin näin ovat, valitettavasti.
oppilaalle oman tunnustuksensa mukaista opetusta. Täällä pääkaupunkiseudulla esim. on ainakin luterilaista, ortodoksista ja katolista kristillistä opetusta ja ei-kristitillisistä uskonnoista juutalaista, islamilaista ja buddhalaista uskonnonopetusta. Helluntailaiset puuhaavat omaa opetustaan ja ehkä jotkut muutkin ryhmät. Lisäksi on elämänkatsomustietoa uskonnottomille.
Jos kuuluu evlut kirkkoon, kuuluu tietysti myös evlut opetuksen piiriin. Eroa kirkosta, jos et halua uskonnonopetusta itsellesi/lapsillesi, äläkä mukise täällä palstoilla. Minusta oman uskonnonopetuksen saaminen koulussa on etuoikeus, mutta olenkin ortodoksi. Mitä ihmettä luterilaiset oikein haluavat?
Valitettavasti suurin osa täällä haluaa väkisin viedä keskustelut henkilökohtaiselle tasolle. Vaikka olisin mikä kiihkouskovainen, voisin kai vaatia, ettei lapsille järjestettäisi jonkin katsomuksen mukaista opetusta. Mielestäni lapset eivät tarvitse sellaista, ei lasten tarvitse miettiä jumalia sun muita elämänkatsomuksen kiemuroita, varsinkaan ala-asteella, jossa raamattu ja kertomukset jeesuksen elämästä esitetään samanlaisena faktatietona, kuin muutkin, paikkaansa pitävät asiat. Lapsi ei voi valita.
Mitenhän homma järjestyy vakaumuksen vapautta kunnioittavasti esim. kyläkoulussa, jossa on kaksi opettajaa ja kummatkin ainakin jokin verran uskonnollisia?
Uskonnonopetusta on todellakin lisättävä! Tämä EI TARKOITA sitä, että ev.lut.uskonlahko saa aivopesuna jakaa tietoa vain omasta asiastaan. Tämä tarkoittaa (pitää tarkoittaa) sitä, että opetusessa kerrotaan KAIKISTA uskonlahkoista samalla tavalla.
Asiallisesti, kiihkotta, kehumatta, mollaamatta jne.
On kerrottava kristisuskosta, islamilaisuudesta, jehovalaisuudesta, mormonismista jne. Samalla on kerrottava myös siitä, että ei ole mitenkään välttämätöntä uskoa mihinkään tai kuulua mihinkään kirkkoon tai lahkoon. Elämä on onnellista, ihanaa, tyädellistä jne. vaikka ei liitykään mihinkään uskonlahkoon.
Kuten on jo todettu, vanhemmat voivat päättää opiskeleeko lapsi ev.lut. uskontoa, vaiko ortodoksista tai elämänkatsomustietoa jne.
Itse olen ainakin kiitollinen siitä, että minulle aikoinaan opetettiin ev.lut.uskontoa. Nyt kun ajattelen, niin kyllä ärsyttäisi jos en olisi saanut oman uskontoni mukaista opetusta. Vanhempani kuuluvat kirkkoon, niin myös minä, joten miksi ei? Nimenomaan tämä on vanhempien valinta, mielestäni tällaisesta on turha kitistä. Minulle ainakin on opetettu myös muista uskonnoista oppitunneilla ja kerrottu myöskin se ettei juuri tähän uskontoon tai mihinkään muuhunkaan tarvitse uskoa.
Ja koulussahan opetetaan uskontoa, ei uskoa.