Jori kirjoittaa toisaalla, että olisi sattumaa miten kristinusko on kehittynyt ja hautautunut.
Mietin tässä onko kyseessä kuitenkaan sattuma? Eikö kyseessä ole kuitenkin ihmisen luontainen joukkotoiminta. Riittävä määrä ihmisiä on ollut riittävästi samaa mieltä jostain asiasta ja koska kyseessä uskonasiat, joukkovoimalla on ryhdytty kampemaan toisinajattelijoita syrjään?
Ihmisiä kiehtoo mystiikka ja epäluonnolliset asiat . Kun nuorille kerrotaan mystisestä menneisyyden ihmemiehestä nimeltä Jeesus, niin totta Mooses osa heistä innostuu. Pelien ihmemaailmaa ihmeellisempi menneisyys, jota väitetään todeksi.
Faktat ovat ne asiat, joilla jalat pudotetaan maanpinnalle, tai ainakin toinen jalka.
Kristinuskon, kuten muunkin uskonnon, historiassa on tehty ihan tietoisia valintoja.
Mietin tässä onko kyseessä kuitenkaan sattuma? Eikö kyseessä ole kuitenkin ihmisen luontainen joukkotoiminta. Riittävä määrä ihmisiä on ollut riittävästi samaa mieltä jostain asiasta ja koska kyseessä uskonasiat, joukkovoimalla on ryhdytty kampemaan toisinajattelijoita syrjään?
Ihmisiä kiehtoo mystiikka ja epäluonnolliset asiat . Kun nuorille kerrotaan mystisestä menneisyyden ihmemiehestä nimeltä Jeesus, niin totta Mooses osa heistä innostuu. Pelien ihmemaailmaa ihmeellisempi menneisyys, jota väitetään todeksi.
Faktat ovat ne asiat, joilla jalat pudotetaan maanpinnalle, tai ainakin toinen jalka.
Kristinuskon, kuten muunkin uskonnon, historiassa on tehty ihan tietoisia valintoja.
Vastaukset 10
Vanhimmat
"hautautunut" piti olla haarautunut
Näin siis kirjoitin toisaalla:
Toimiiko uskonnollisten oppien historia uskontokritiikkinä? Mehän emme ole samaa mieltä siitä onko jumalia, mutta olemme siitä että jumalauskoa on.
Ensimmäinen kirkolliskokous päätti että Jeesus on Jumala. Vastaoppi eli Jeesus on Jumalan luoma, "areiolaisuus" tuomittiin harhaopiksi. Sittemmin kiisteltiin siitä, onko Jeesus jotenkin puoliksi ihminen ja puoliksi jumala, vai kokonaan ihminen ja kokonaan jumala, vai onko Jeesuksella yksi persoona jossa on kaksi luontoa, tjsp. Noin 1500 vuotta myöhemmin lestadiolaisuus hajoaa kun riidellään siitä pitääkö pestä jalat ennen ehtoollista.
Kuvaukseni edellä on varmasti epätarkka. Mutta selvää on, että kristinusko on haarautunut ja joitakin haaroja kuihtunut pois. Objektiivisesti näyttää siltä, että on lähinnä sattumaa mitkä haarat ovat nousseet siksi kristinuskoksi mitä nyt pidetään oikeana ja mitä sanotaan harhaopiksi. Tätä voi verrata harhailuksi metsässä, jossa se mihin lopulta päätyy näyttää muista eroavalta paikalta vain jälkikäteen katsottuna.
Mutta toimisiko tämä, jos nuoret saisi miettimään kristinuskon historiaa tuolta kannalta? Aikuisiin tuskin auttaa paljon mikään.
Kun katsoo vapaa-ajattelua, se vaikuttaa harhailulta. Äskettäin luin vapari Mäntysalolta väitteen, että uskonnon juridista sääntelyä vähentää se, että valmiustilalakiin lisätään maininta yksityishenkilöiden omistamista valtakunnansaleista ja kirkoista. Siis lisäsääntely erittäin teoreettisesta tapauksesta vähentäisi sääntelyä.
Harhailua logiikan tuolla puolen.
Tämä ei vastaa edelläolevaan pohdintaani.
Ei niin mutta vastaa sinun tavallasi eli ohjaamalla keskustelun aiheesta sivuun. Miltä oma lääkkeesi maistuu?
Kristinuskoa on esim alkumetreillä muokattu yhteiskuntasopivaksi. Naiset siirrettiin syrjään, kuten areiolaiset ja juutalaiskristitytkin. Jälkimmäiseen varmasti vaikutti Konstantinuksen tahto yhdenmukaistaa kristinuskoa, tämä ei ole sattumaa, mutta onko se, että Konstantinus valitsi kristinuskon sattumaa? Vai vastasiko tämä uskonto hänen ajatuksiinsa hallitsijan näkökulmasta katsottuna?
Kristinuskossa tehtiin ihan myös tarkoituksellisia eloonjäämistoimintoja, mistä kertoo esimerkiksi väärennetty nk. Konstantinuksen lahjakirja. Ei liene sattumalta tapahtunut.
Oliko Lutherin toiminta sattumaa? Vai nouseeko kohinasta piikkejä vääjäämättä?
Kohina on tässä ihmisjoukko, josta aina nousee yksilöitä jotka jotenkin vahvasti erottuvat muista. Sattumaa on kenties se, kuka se on, mutta ei se, että näitä aina esiintyy.
Lutherillakin oli mielessään reformi, ei se varmaan ihan sattumaa ollut sekään.
Kirkon lapsilähetystyö alkaa päiväkodissa ja jatkuu koulussa ja 2. asteella sekä armeijassa.
Tuo ei vastaa pohdintaani uskonoppien kehityksestä. Eikä oikein selitä nuorten uskonnollistumistakaan, yhtä lailla ja enemmänkin kirkko on aiemmin kouluissa ollut.
Kirkollinen vaikuttaminen on hioutuneempaa, taitavampaa kuin ennen. Se riittää pitämään lähtötason aika korkeana, siis tason, josta uskonnollisuus alkaa lakea aikuistumisen edetessä.
Mutta onko tuo lasku hidastunut 18-24-vuotiailla?
Kristinusko on mielekkäämpää, kuin ateismi.