Rikkaus on taitolaji.

Synnyin köyhään perheeseen kai. Tai ainakin niin luulin. Isäni lähti kun olin 5 vuotias enkä kuullut mitään isästäni 37 vuoteen. Jouduin lastenkotiin koska äiti ryyppäsi koko ajan kun olin 8 vuotias. Asuin lastenkodissa 18 v saakka. Ei mulla ollut nuorena paljon rahaa vaikka sain töitä kyllä helposti mutta en tienannut paljon, yritin säästää kyllä mutta ei se aina onnistunut. En kuitenkaan ottanut lainaa mistään vaan pärjäsin kyllä jotenkuten.

Sitten kun tapasin isäni ekan kerran 37 vuoteen niin se oli rikastunut ja sain siltä paljon rahaa. Sillä ollut oma firma kuulemma 30 vuotta. Se pahoitteli että oli lähtenyt ja ei tiennyt että asuin lastenkodissa ja muutenkaan ei tiennyt minusta mitään. Se antoi minulle käteistä ekalla tapaamisella 1500 euroa ja sitten se soitti kerran että tule käymään ja antoi minulle 60000 euroa käteen. Myöhemmin sain siltä paljon rahaa lisää.

Aloitus on huono provoiluyritys. Ei jatkoon.

Köyhän pirivassarin huonoa sarkasmia.

Syntyminen rikkaaseen perheeseen ei juuri auta mitään, jos ei itse pysty huolehtimaan taloudestaan. Vanha sanonta; Ei ne perinnöt pitkälle kanna! Tämä pitää hyvin paikkansa.

Kaverini Dille peri lottovoiton luokkaa olevan suuren perinnön, johon kuului osakkeiden, rahan ja rahastosijoitusten lisäksi kokonainen kerrostalo, sekä lomakiinteistö Keski-Suomesta. Vaan mitä teki Dille, hän hävitti tuon perinnön muutamassa kuukaudessa suurelta osin.

Rahat hupenivat tileiltä hetkessä tyhmiin kauppoihin ja rahapeleihin. Dille kuvitteli saavansa suuren veikkausvoiton ja pelasi suurilla summilla, 10000€ saattoi mennä yhteen kierrokseen, kun hän tavoitteli miljoonapottia. Oli pakko myydä se kerrostalo ja vuokralaiset saivat häädön jo aiemmin, kun hän ei osannut hoitaa vuokrausta kunnolla. Kerrostalo meni ihan pilkkahintaan, kun aloitetut remontit olivat kesken, kun Dille ei tiennyt remontoimisesta mitään, remonttifirma kusi Dilleä iirikseen. Ostaja vielä iltalypsynä vaati kauppahinnan alennusta, johon Dille tietysti suostui.

Osakkeet Dille myi lopulta jobbarille roimaan alihintaan ja jobbari kuittasi osakkeiden hinnan ensimmäisillä osingoilla. Tätä rataa se perintö Dilleltä hupeni ja omaisuuden myynneistä jäivät verot maksamatta, joten Dille oli mahtavissa veroveloissa, oli loppukin myytävä. Dille asuu nyt vuokralla ja kaikki peritty omaisuus on mennyt!

Olen auttanut Dilleä parhaani mukaan, yritin jopa saada purettua sen kerrostalon kaupan, koska se oli niin alihintaan tehty, mutta ei sitä saanut purettua, kun Dille oli oikeustoimikelpoinen kauppaa tehdessään. Kävimme Dillen tilejäkin läpi ammattiauttajien kanssa, jos hän olisi lainannut sitä rahaa joillekin, että niitä saisi sitä kautta takaisin, mutta siinä yhteydessä selvisi, että suuri osa rahoista oli mennyt Veikkaukselle, eikä niitä saanut takaisin. Sain hommattua Dillelle yleisen edunvalvojan, mutta prosessi oli liian hidas ja hän ehti hävittämään lopunkin omaisuuden.

Rikkaaksi tulee ahneudella, keplottelulla ja muiden riistämisellä.

olisi kiva jättää omaisuus lepäämään muuttumattomana, mutta kun pitää ylläpitää sen, niin tehtävä on vaikea

materiaalinen omaisuus sekin vanhenee luonnossa vuodenaikojen saatossa, mutta kuitenkin säilyy jonkinlaisena vuosienkin päähän

kaupungista löytyy paljon muiden omaisuuksien metsästäjää, jotka eivät anna pääomille rauhaa

JA LISÄÄ VÄESTÖÄ, VÄHEMMÄN YKSILÖ OMISTAA
onko tosiaan pääoma suhteessa väestön lukumäärään?
ei kannata omistaa vain mitään
kysytään, että tarvitaanko todellakin omistusta?
onko sillä hyötyä itselleen ja muille

samassa yleisesti voidaan epäillä omistuksen tarvetta ja siirtyä sosialismiin

KUNHAN EIVÄT KELAT LEIKKAA KOKO AJAN PURRAMAISESTI VIIMEISEN TULON,
koska sen jälkeen valtio kuulostaa vain jälleen kerran hullulta, väärältä ja vastuu siirtyy yksilölle itselleen

kun pääomasta kyse yksilössä, silloin miettii itselleen oikealla tavoin, miten pääoma voidaan säilyttää kaikista vaaroista huolimatta, keinoja kaihtamatta....

Lottovoitto ei onnistu taidolla, se vaatii tuuria.