Oma merkki, oma vastuu: Coop ja Xtra testaavat S-ryhmän vastuullisuuden

Nykyisin usein kuulee siitä, että suurten kauppaketjujen tuotteiden laatu on heikentynyt. Olemme tätä ystäväpiirissä miettineet ja johtopäätöksenä päätyneet siihen, että yhtenä osasyynä asiaan on kauppaketjujen nk. omat merkit, joita pyritään tekemään mahdollisimman halvalla. Kun olemme seuranneet viime aikoina mm. Coopin ja Xtran tuotetietoja, on tullut esille ilmiö, joka mielestämme selittää tämän monen kokeman laadun heikkenemisen – ja nostaa samalla esiin myös eettisen ongelman.

Coopin ja Xtran tuotteet tai niiden raaka-aineet tulevat monesti maista, joissa on hyvin kyseenalainen ihmisoikeustilanne; esimerkiksi heikot kansalais- ja poliittiset oikeudet, taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet, yhdenvertaisuus ja syrjimättömyys sekä erityisryhmien oikeudet. Esimerkiksi Kiinasta, joka on yhden puolueen valvontavaltio ja jossa kansalaisyhteiskunta ja kritiikki on käytännössä tukahdutettu, niin sieltä tulee mm. Coopin valkosipulit ja valkosipulimurska, aprikoosit, parsa, inkiväärit ja inkiväärimurska, nuudeleita, säilöttyjä päärynöitä, maisseja, monia mausteita, valmisruokia, siivous- ja keittiövälineitä, pattereita, hygieniatuotteita jne.

Iranista, jossa on viime viikkoina tapettu kymmeniä tuhansia ihmisiä ja haavoitettu satoja tuhansia ja jossa on laajasti käytössä kuolemanrangaistukset sekä julmat ruumiilliset rangaistukset (ruoskimiset, amputaatiot), niin sieltä tulee mm. Coopin pähkinäpatukoiden pistaasipähkinät. Nicaraguasta, joka on autoritäärinen valtio jossa mm. mielivaltaiset pidätykset, syytteet, pakkokatoamiset, pakkosiirrot ja omaisuuden takavarikointi ovat arkipäivää, niin sieltä tulee mm. Coopin maapähkinäpatukan maapähkinät. Syyriasta, jossa on syvä sodan ja valtioterrorin perintö, monitoimijainen väkivalta ja olematon oikeusturva, tulee mm. Coopin kaprikset.

Yksipuoluejärjestelmäisestä Kambodžasta, jossa miltei kaikki ihmisoikeudet on tukahdutettu ja esiintyy mm. ihmiskauppaa pakkotyöhön ja pakotettuun rikollisuuteen, tulee mm. Coop- ja Rainbow-riisiä ja niiden mausteita. Lisäksi sotilasjuntan Myanmarista tulee Coop-riisiä, siirtotyöläisten riistosta tunnetusta UAE:sta mm. Coopin taatelipatukoiden taatelit, yksipuoluejärjestelmäisestä Vietnamista tulee Coop-riisiä, -mausteita ja -säilykkeitä sekä pakkokatoamisten ja kidutusten Egyptistä mm. Coop-viinirypäleitä ja -mausteita. Pakistanista, jossa turvallisuuskoneisto ja uskonnollinen lainsäädäntö tuottavat kaksoispuristuksen oikeuksille, tulee mm. Coop-riisiä ja suolaa sekä Rainbow- ja Xtra-liinavaatteita.

Eri maiden ihmisoikeustilanteiden kuvaukset on otettu Human Rights Watchin World Report 2026:sta.

Tämä ei tarkoita, että jokainen tuote näistä maista olisi automaattisesti epäeettinen, mutta tämä nostaa kuitenkin huomattavasti riskitasoa. Ja kun katsoo koko kuvaa, niin voi huomata, että kyse ei ole yksittäisistä poikkeuksista vaan selkeästä toimintatavasta; kaupan omien merkkien kustannuspaine purkautuu hankintaketjuun, jossa raaka-aineita ja tuotteita ostetaan maista, joissa ihmisoikeuksien toteutuminen on heikkoa ja valvonta vaikeaa. Tämä selittää kaksi asiaa yhtä aikaa. Ensinnäkin laatu alkaa heilahdella, kun samannimisen tuotteen raaka-aineet ja valmistusolosuhteet voivat vaihdella erästä toiseen (monesti tuotteissa ja/tai-alkuperämaat)– ja asiakkaalle jää arvonta, mitä standardia hän juuri nyt ostaa. Toiseksi tässä syntyy vakava vastuullisuusongelma. Omissa merkeissä kauppaketju voisi itse päättää tiukoista laatu- ja vastuullisuusvaatimuksista sekä varmistaa raaka-aineiden jäljitettävyyden. Nyt se kuitenkin näyttää suosivan hankintatapaa, jossa kustannukset painetaan mahdollisimman alas tuotantopäässä ja epävarmuus – sekä laadun että eettisyyden osalta – jää lopulta asiakkaan kannettavaksi. Koska omissa merkeissä kauppojen vaikutusvalta on suurin, niin niissä myös vastuu on suurin. Sen pitäisi näkyä läpinäkyvyytenä, yhtenäisenä laatuna ja uskottavana ihmisoikeus-due diligence -työnä – ei pelkkänä halpuutena ja epäselvyyksien selittelynä.