Jos Jeesuksen kuolema ristillä on Raamatun ja maailmanhistorian tärkein tapahtuma, miksi sitä on lupa tarkastella/lähestyä/käsitellä muualta kuin siitä itsestään käsin?
Jos jokin on tärkeämpää kuin jokin muu, kuinka tuo jokin muu voi asettua sen tärkeämmän asian kriteeriksi ja/tai määrittelyn apuvälineeksi?
Voisi kai asian esittää näinkin: kun Jeesus saarnasi kansajoukoille tai puhui opetuslapsilleen, sovittiko Jumala noissa hetkissä maailman itsensä kanssa?
Tapahtuiko noissa hetkissä maailman lunastus?
Jollei, olisiko kohtuullista ajatella, että nuo tilanteet ja niissä lausutut sanat eivät määrittele sitä, mitä ristillä tapahtui?
Jos ristillä tapahtui jotain maailmanhistorian kannalta käänteentekevää, voisiko se, mitä ristillä tapahtui, käydä selitykseksi kaikelle muulle sen sijaan, että jokin - mikä tahansa - mikä kuuluu tuon kaiken muun piiriin, luikertelee pakoon ja onnistuu keplottelemaan itsensä ristin tapahtuman yläpuolelle arvioimaan (rajoittamaan, ehdollistamaan, määrittelemään) sitä?
Jos Jeesuksen risti on Raamatun punainen lanka ja avain kaikkeen, silloin kai se määrittelee kaiken muun ja asettuu kaiken muun yläpuolelle määrittelemään tuota kaikkea muuta?
Silloin kai Jeesuksen kuolema ristillä määrittelee sen, mitä Jeesus tarkoitti puhuessaan kansanjoukoille ja opetuslapsilleen, eikä suinkaan päin vastoin?
Jos Jeesuksen ristinkuolema on maailman merkityksellisin tapahtuma, silloin kai se yksinkertaisesti antaa merkityksen kaikelle muulle ja määrittelee kaiken muun eikä suinkaan päin vastoin?
Missä vaiheessa ja miksi tilanne muuttui nurinkuriseksi? Milloin kristikunnassa Jeesuksen ristiä ja sen sisältöä alettiin kritisoida ja rajoittaa ja sensuroida? No tietenkin silloin, kun Rooman kirkko ja Hieronymos onnistuivat ujuttamaan Vulgataan helvetin idean ja opin.
Yli puolentoista vuosituhannen ajan on 99,9 prosenttia Jeesukseen uskovista ennakkosensuroinut refleksinomaisesti valonnopeudella ne Uuden testamentin kohdat, jotka keskittyvät YKSINOMAAN Jeesuksen ristiin, kun tosiasiassa AINOA ASIA UUDESSA TESTAMENTISSA, jota tulisi käsitellä vailla RAJOITUKSIA ja ENNAKKOSENSUURIA, ON JEESUKSEN RISTI.
Tämä on kristikunnan ylivoimaisesti suurin tragedia.
Jos jokin on tärkeämpää kuin jokin muu, kuinka tuo jokin muu voi asettua sen tärkeämmän asian kriteeriksi ja/tai määrittelyn apuvälineeksi?
Voisi kai asian esittää näinkin: kun Jeesus saarnasi kansajoukoille tai puhui opetuslapsilleen, sovittiko Jumala noissa hetkissä maailman itsensä kanssa?
Tapahtuiko noissa hetkissä maailman lunastus?
Jollei, olisiko kohtuullista ajatella, että nuo tilanteet ja niissä lausutut sanat eivät määrittele sitä, mitä ristillä tapahtui?
Jos ristillä tapahtui jotain maailmanhistorian kannalta käänteentekevää, voisiko se, mitä ristillä tapahtui, käydä selitykseksi kaikelle muulle sen sijaan, että jokin - mikä tahansa - mikä kuuluu tuon kaiken muun piiriin, luikertelee pakoon ja onnistuu keplottelemaan itsensä ristin tapahtuman yläpuolelle arvioimaan (rajoittamaan, ehdollistamaan, määrittelemään) sitä?
Jos Jeesuksen risti on Raamatun punainen lanka ja avain kaikkeen, silloin kai se määrittelee kaiken muun ja asettuu kaiken muun yläpuolelle määrittelemään tuota kaikkea muuta?
Silloin kai Jeesuksen kuolema ristillä määrittelee sen, mitä Jeesus tarkoitti puhuessaan kansanjoukoille ja opetuslapsilleen, eikä suinkaan päin vastoin?
Jos Jeesuksen ristinkuolema on maailman merkityksellisin tapahtuma, silloin kai se yksinkertaisesti antaa merkityksen kaikelle muulle ja määrittelee kaiken muun eikä suinkaan päin vastoin?
Missä vaiheessa ja miksi tilanne muuttui nurinkuriseksi? Milloin kristikunnassa Jeesuksen ristiä ja sen sisältöä alettiin kritisoida ja rajoittaa ja sensuroida? No tietenkin silloin, kun Rooman kirkko ja Hieronymos onnistuivat ujuttamaan Vulgataan helvetin idean ja opin.
Yli puolentoista vuosituhannen ajan on 99,9 prosenttia Jeesukseen uskovista ennakkosensuroinut refleksinomaisesti valonnopeudella ne Uuden testamentin kohdat, jotka keskittyvät YKSINOMAAN Jeesuksen ristiin, kun tosiasiassa AINOA ASIA UUDESSA TESTAMENTISSA, jota tulisi käsitellä vailla RAJOITUKSIA ja ENNAKKOSENSUURIA, ON JEESUKSEN RISTI.
Tämä on kristikunnan ylivoimaisesti suurin tragedia.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Toisinaan tulee miettineeksi, että onko infernalistien aivoihin käynyt joku pahantahtoinen ilkimys asentamassa sirun, joka saa heidät ajattelemaan:
"Jos haluaa saada selville, mitä Jeesuksen ristillä tapahtui, kannattaa keskittyä KAIKKEEN MUUHUN KUIN NIIHIN RAAMATUN JAKEISIIN, JOTKA KÄSITTELEVÄT SITÄ JA KESKITTYVÄT AINOASTAAN SIIHEN."
Tai:
"Jos joku alkaa puhua rististä ja siitä, mitä ristillä tapahtui, KANNATTAA KIIREEN VILKKAA TURVAUTUA JEESUKSEN SANOIHIN! Ei ristiä ole lupa pohtia ILMAN JEESUKSEN SAARNOJA! Jeesushan PUHUU esimerkiksi helvetistä!
Älä missään nimessä anna itsellesi tai muille lupaa keskittyä RISTIIN ITSEENSÄ, niihin jakeisiin, jotka keskittyvät ainoastaan ja vain ristiin! EI NIIN SAA TOIMIA!"
***
Olen täysin vakuuttunut siitä, että tämä asenne on turmellut kristinuskon. Tämä asenne on syntynyt kammottavasta helvetti-käännössekamelskasta, jonka seurauksena JEESUKSEN RISTINKUOLEMAAN KESKITTYVÄT JAKEET OVAT MUODOSTUNEET KRISTIKANSALLE SPITAALISIKSI - NIIDEN KOROSTAMINEN JA YKSINOMAAN NIIHIN SYVENTYMINEN ON KIELLETTYÄ!
Niille ei ole lupa antaa autonomista asemaa. Jos on tarpeen, NIISSÄ KÄYTETTYJÄ KÄSITTEITÄ, ts. NOIDEN KÄSITTEIDEN MERKITYSTÄ ON LUPA MUOKATA. Eli on lupa keksiä sanontoja ja hokemia, joilla noiden käsitteiden ja sen myötä noiden jakeiden selkokielistä merkitystä voi rajata, rajoittaa, hämärtää ja samentaa.
Esimerkki tällaisesta on: "Sovitus/lunastus on otettava vastaan."
Lunastus-metafora on mielenkiintoinen. Siis kun sitä käyttää mahdollisimman väärin.
Löytyyköhän historiasta monta tapausta, jossa orjia tai sotavankeja lunastettaessa on ollut järkevää pohtia: "No niin. Nyt lunnasrahat vaihtavat omistajaa. Monikohan noista orjista/sotavangeista HALUAA vapautua orjuuttajan/vihollisen kynsistä?"
Ei ainuttakaan. Tietenkään. Lunnaiden maksu on aina väistämättä sisältänyt orjien/sotavankien siirtymisen omistajalta toiselle. Tätä ja vain tätä on Jeesuksen kuoleman aikaansaama lunastus tarkoittanut. Omistajan vaihdosta. Siksi ja juuri siksi Paavali on käyttänyt termiä "lunastus".
Mutta evankeliumin vääntelijät, kuinkas muutenkaan, vääntävät ilmauksen alkuperäisen merkityksen korkkiruuville ja hokevat: "Tämä lunastus ON OTETTAVA VASTAAN."
Tämä oon suurin piirtein yhtä typerää kuin olisi sanoa, että kun ostan kaupasta jäätelön, en saa sitä maksun suoritettua itselleni, jollei jäätelö halua siirtyä minun omistukseeni.