Persuus - mielentila vai poliittinen puolue

Taannoin eräs tuttava lähti vaaleihin ehdokkaaksi ja siinä yhteydessä toi näkyvästi esille ajattelumaailmaansa. Ihan selkeä persu, ajatteli moni ja ihmetteli puoluevalintaa. Myöhemmin kyseinen henkilö vaihtoi persuihin, eikä kukaan ihmetellyt yhtään.

Somessa olen seurannut toista henkilöä, jonka julkaisut ovat "persuuntuneet" vuosi vuodelta enemmän. Usein hänelle kommentoidaankin, "mitä sinä persu...". Henkilö vastaa aina, ettei ole persu. Viimeksi jo hyvin tiukkaan sävyyn kertoi, että on elämässään äänestänyt kaikkia muita, jopa vasemmistoa, mutta ei ikinä persuja. Kuitenkin, viestit ovat kuin suoraan persujen oppikirjasta eli rasistisia, misogynisiä (hän itse nainen), vasemmisto- ja virhreä-vihamielisiä, seksuaalivähemmistövastaisia yms. Haukkuu jatkuvasti julkisia palveluja, kuten Sote:a ja YLE:ä. Tiukasti aina puolustamassa persuministereitä ja haukkumassa kaikkea keskustasta vasemmalle ja RKP:hen. Siihen päälle hurskastelua omalla uskonnollisella vakaumukselle tyyliin, josta puuttuu kaikki armo ja lähimmäisenrakkaus. Siis, umpipersultahan tuo vaikuttaa.

Nuo esimerkit laittavat pohtimaan persuuden olemusta. Usein somessa pystyy tunnistamaan persun aika nopeasti, mutta sitten on näitä joiden viestintä on ihan "puhdasta persua", mutta puoluekannaksi persuja ei myönnetä, jopa tiukasti kielletään. Persuuteen selkeästi liittyy tietty stigma, mikä saa monen umpipersun kieltämään persuutensa. Kokoomuksessa ja Kepussa on paljon persuja, mutta kokoomuksesta ei kehdata siirtyä ja Kepu:sta taas pääsee maakunnissa valtuustoon helpommin kuin persuista.

Persuutta on siis enemmän kuin äänestystulokset antaa ymmärtää. Niin kauan kun persut muissa puolueissa pysyvät vähemmistössä, tilanne on OK. On kuitenkin oltava tarkkana, ettei persuus (mielentila) saa liikaa valtaa persu-puolueen ulkopuolella, Ihminen on heikko ja lähtee helposti mukaan kaikenlaiseen vouhotukseen.