On kolme suurta peruspahetta, joita voidaan yksinkertaisesti sanoa kaiken pahuuden aiheuttajiksi: tietämättömyys, itserakkaus ja viha. Ne ovat toisilleen läheisiä ja toisiaan tukevia. Tietämättömyys - so. Jumalan tuntemattomuus - synnyttää itserakkauden. Itserakkaudesta sitten versoo viha omaa ihmissukuamme kohtaan. Paha henki eittämättä vahvistaa meissä näitä peruspaheita yllyttämällä meitä käyttämään väärin sielumme luontaisia voimia so. ymmärrystämme, tahtoamme ja tunteitamme.
suuria peruspaheita
tunteita
8212
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
" tietämättömyys, itserakkaus ja viha."
Usko olemattomiin, kuten raamatun jumaliin on - tietämättömyyttä.
Itserakkautta on luulla uskoaan ainoaksi oikeaksi.
Vihaa on raamatun ohjeiden noudattaminen - moista julmuutta ei juuri muissa uskonnoissa esiinny.
Radikaali Ateisti (Rad. At.) on sitä mieltä, että minunkin kannattaisi lukea Jeesuksen Vuorisaarnaa enemmän ja että maailma olisi parempi paikka, jos sieltä lukemaansa porukka noudattaisi.
Sinä kun et Raamatusta löytänyt mitään hyvää, niin haastan sinut nyt lukemaan Vuorisaarnaa - netistä. Kerro sitten kuinka paljon tietämättömyyden, itserakkauden ja vihan ihannointia sieltä (kirjaimellisesti) löysit. Ei ole pakko. Nassemainen tulkinta on välillä ihan piristävää.
Jos nyt haluat julmuuksista viitata muihin Raamatun kohtiin, niin kannattaisi opetella ensin kävelemään (Vuorisaarna) ennenkuin juoksemaan (jos edes haluaa perehtyä).
Olen vuorisaarnat aikanaan lukenut ja olet oikeassa sisällön suhteen.
Mielenkiintoista onkin, miten kristityt kokevat vuorisaarnan osana opetusta, eivät juuri mitenkään.
Miksikö? Koska se on täysin irrallinen satu, jolla ei ole juurikaan liittymäkohtia muuhun tarinaan.
Sinä olet kuin saippua, mutta nyt ainakin myönsit että Raamatussa on jotain hyvää. Aikaisemmin kielsit ettei siellä ole mitään hyvää.
"Mielenkiintoista onkin, miten kristityt kokevat vuorisaarnan osana opetusta, eivät juuri mitenkään."
Elämä on joskus aika paradoksaalista. Etkö väsy ääneen arvostelemiseen?
etteikö jotain hyvääkin
"On kolme suurta peruspahetta... tietämättömyys, itserakkaus ja viha"
Tietämättömyys:
Tietämättömyys on itsessään ilkeä asia. Mielestäni se on pahinta tietämättömyyttä, ettei tiedä, ettei tiedä kaikkea. Kuvitelma tietämyksestä on pahempaa, kuin ymmärrys tietämättömyydestä.
Tietenkin, rajansa kaikella. Kyllä ihmisen pitää tietää perustarpeensa. Tietää lainsäädäntö.
Itserakkaus:
Rakastan itseäni. Jos en rakastaisi itseäni, niin silloin en välittäisi itsestäni. Jos en välitä itsestäni, miten voisin välittää muista. Välittäminen on tärkeää. Itsestään välittäminen ei ole paha asia. Jos välität itsestäsi, on sillä merkitystä, jos uhraat itseäsi jonhonkin. Jos et pidä itseäsi minkään arvoisena, ja uhraat henkesi, niin uhrauksesi oli arvoton.
Tietenkin, rajansa kaikella. Et voi rakastaa itseäsi liikaa. Silloin saatat alkaa pitämään muita merkityksettöminä itsesi rinnalla.
Víha:
Eikä olekkin ihanaa vihata. Minusta se on. Kaikki se raivo ja turhautuminen. Se rentouttaa. Vihaaminen on yhtä luonnollista kuin rakastaminen. Vihaamalla tunnustat itsesi. Vihaamalla tunnustat vihollisesi. Havaitse vihollisesi, niin havaitset ystäväsi.
Tietenkin, rajansa kaikella. Vihaa pitää pystyä hallitsemaan, kuten kaikkia muitakin tunteita. Vihaa saat tuntea niin paljon kuin haluat, sillä ei ole väliä, mutta vihan ei saa antaa hallita. Vihainen tekee vääriä päätöksiä, kuten tekee rakastunutkin. Hallitse tunteesi, kun niin on pakko. Vapauta ne, kun voit. Mutta muista, että sinä hallitset tunteitasi, vaikka ne olisivat vapaana ne eivät hallitse sinua.
Kaikki nuo "peruspaheet" toivat onnea. Haluatko tyrehdyttää rakkauden. Onko rakkaus sinun mielestäsi peruspahe? JOS viha on "peruspahe" niin on sitä silloin myös rakkauskin. Molempia pitää hallita, tai ne ovat haitallisia itsellesi JA ympäristöllesi.
>>Vihaaminen on yhtä luonnollista kuin rakastaminen.
Vihaaminen on ihanaa, loppujen lopuksi. Se auttaa tunnistamaan rakkauden. Suuri määrä vihaa toki sattuu, mutta eikö muka suuri määrä rakkautta tee samoin? Vihan päästäminen valloilleen taasen tuottaa mielihyvää, mutta teot itsessään saattavat olla vääriä(joka tietenkin aiheuttaa mielipahaa itselleen).
Jokainen tunne on hyvä asia, mutta järjen tulisi pystyä ottamaan kontrolli silloin, kun niin täytyy tehdä.