Olen ex-uskovainen ja nykyään ateisti. Olenko siis äärimmäisyys-riippuvainen? Vai viisastunut? Vai kadotettu? Minun on ainakin hyvä olla. Yrittäkää tekin elää niin, että on hyvä olla!
Mikä minä olen
totuus1
17945
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ateismi ei välttämättä ole mikään äärimmäisyys. Käytännön ateistit, uskonnottomat, tai miten vaan, ei yksinkertaisesti kaipaa mitään yliluonnollisia ukkoja tai pyhiä kirjoja elämäänsä. Ei se ole mikään ihmeellinen juttu!
tuntuu siis vielä jatkuvan? Mieti nyt vielä tarvitseeko sinun nyt yleensä edes "olla" jotakin. Sillä onko jollakin hyvä olla ei tunnu olevan kovinkaan paljon tekemistä sen kanssa uskooko vai ei.
Mikä muuten teki sinusta ex-uskovaisen? Koitko jonkinlaisen ateistisen herätyksen?
Itse olen ihan syntymäpakana enkä ole kokenut mitään valaistumista mihinkään suuntaan. Uskoon tulemisia ja lahkonvaihtoja on tuttavapiirissäni tapahtunut paljonkin, mutta miten se nyt sitten tapahtuu toisinpäin?
Ajatteletko siis nykyään että maailmankaikkeudella ei ole mitään syytä, eikä se oikeastaan ole mistään tullut?
Että maapallo ja luonnon äärimmäisen hieno ja monimutkainen ekosysteemi on ihan sattumalta olemassa ilman tarkoitusta?
Että ihminen on tietoinen ja ajattelee vain koska atomit ovat sattumalta järjestyneet jollakin tavalla ajan saatossa.
Että kuoleman jälkeen kaikki vain loppuu? Pystytkö kuvittelemaan sellaista oloa ettet enää ole?
Mikä sinulle on maailmassa tärkeintä ja miksi? Miksi se on tärkeää ja arvokasta, jos sinun oma elämäsikin on lopulta vain sattumaa ja tarkoitukseton kemiallinen reaktio materiassa?
"Mikä sinulle on maailmassa tärkeintä ja miksi? Miksi se on tärkeää ja arvokasta, jos sinun oma elämäsikin on lopulta vain sattumaa ja tarkoitukseton kemiallinen reaktio materiassa?"
vaikeaa hyväksyä omaa asemaasi maailmankaikkeudessa?
Vai haluatko jättää olemassaolostasi edes jonkin viitteen jälkipolville, kuten kaikki tunnetun maailmanhistorian suurimmat murhaajat ovat tehneet?
on ihan sama muistaako minua kukaan sen jälkeen kun siirryn ajasta ikuisuuteen. Mutta sen tiedän että oikeaan paikkaan olen menossa, ja meno jatkuu varmasti entistä ihmeellisempänä sitten kun tämä maallinen maja laitetaan pois. Sitä on kiva odotella. ;)
"sen tiedän että oikeaan paikkaan olen menossa, ja meno jatkuu varmasti entistä ihmeellisempänä sitten kun tämä maallinen maja laitetaan pois."
Sinä et _tiedä_
sinä uskot, tai toivot uskovasi.
Älä lausu väärää todistusta.
Minä tiedän, koska Jumala on lahjoittanut minulle uskon.
Sillä me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen majamme hajotetaankin maahan, meillä on asumus Jumalalta, iankaikkinen maja taivaissa, joka ei ole käsin tehty.
Mutta joka pitää hänen sanansa, hänessä on Jumalan rakkaus totisesti täydelliseksi tullut. Siitä me tiedämme, että me hänessä olemme.
Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on.
Me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään, sillä me rakastamme veljiä. Joka ei rakasta, pysyy kuolemassa.
Siitä me tiedämme, että olemme totuudesta, ja me saatamme hänen edessään rauhoittaa sydämemme sillä,
Ja joka pitää hänen käskynsä, se pysyy Jumalassa ja Jumala hänessä. Ja siitä me tiedämme hänen meissä pysyvän, siitä Hengestä, jonka hän on meille antanut.
Siitä me tiedämme pysyvämme hänessä ja hänen pysyvän meissä, että hän on antanut meille Henkeänsä.
Siitä me tiedämme, että rakastamme Jumalan lapsia, kun rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjänsä.
Ja jos me tiedämme hänen kuulevan meitä, mitä ikinä anommekin, niin tiedämme, että meillä myös on kaikki se, mitä olemme häneltä anoneet.
Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, tunteaksemme sen Totisen; ja me olemme siinä Totisessa, hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä.
2. kor. kirjeestä ja 1. joh. kirjeestä
uskoa tiedoksi, se ei tee siitä tietoa.
Tämä riittää tästä aiheesta.
mutta se en ollut minä vaan Raamattu, Jumalan sana, joka sanoo että me voimme tietää olevamme Jumalan lapsia ja luottaa että pääsemme perille.
over and out
vaan ihmisten kirjoittama tekstikokoelma, jota _sinä_ pidät Jumalan sanana.
Minä olen ateisti, hän on teisti, nuo taas panteisteja.
Miltä kuulostaisi ihminen.
on sekä keihäänheittäjä että moukarinheittäjä, mutta pitää heidät silti erotella toisistaan, jotta he löytäisivät omille heittopaikoilleen.
Niin, mutta jotkut tahtovat unohtaa sen, että ovat ihmisiä.
Tarkoitinkin, miksi siis väitellä, jos on asiat hyvin. Luovuin uskosta, koska en enää uskonut kaikkien sääntöjen ja ehtojen olevan tärkeitä teitä pääsystä taivaaseen. Huomasin uskovani, että kun kuolen niin kuolen eikä minusta jatka mikään elämää. Sellaista elämää ei ole olemassa. Joskus uskovaisenakin saa tälläisiä oivalluksia. Joku kirjoitti joskus uskovansa elämän jatkuvan lapsissamme jne. Kyllä se taitaa niin olla. Jos ihmisen on hyvä olla, eikö se ole elämisen tarkoitus, elää niin ettei asiat paina. Joten lopettakaa jonninjoutava väittely siitä miten asiat teidän mielestä on ja tehkää elämästänne itsellenne arvokasta. Ei siihen aina tarvita uskoa tai ateismia.
väittää, ettei väittely voisi olla osa arvokasta elämää? Koska olemme sosiaalisia eläimiä, meille tuottaa iloa ja tyydytystä kommunikoida muiden lajimme jäsenten kanssa. Se on yksi ehdottoman tärkeä onnellisen elämän edellytys. Tämä on siihen yksi keino. Älä siis höpäjä siellä ettei saisi väitellä. Ei se sitä tarkoita ettei olisi hyvä olla. Minulla on ainakin.
Väittelijät haluavat kyseenalaistaa toisten mielipiteet ja käännyttää. Miksi emme vain kuuntelisi ja lukisi toisten mielipiteitä ja kunnioittaisi niitä ja silti meillä säilyisi oikeus omaan mielipiteeseen. Ei väittelijällä voi olla hyvä olo, sehän on kuin olisi huumeessa. Kiire vain näpäyttämään toisia.