Vastasin tuossa alempana erääseen viestiin ja mieleeni tulikin asia, joka on vaivannut minua tätä palstaa lukiessani.
Jehovan Todistajat ja jehovantodistajat ovat kaksi eri asiaa. Usein tällä palstalla haukutaan kaikki jehovantodistajat maanrakoon, vaikka mielestäni kritiikki pitäisi osoittaa Vartiotorniseuralle ja siellä istuville päättäjille. Sattuneesta syystä olen tavannut lukuisia jehovantodistajia ja löytänyt heidän joukostaan todellisia helmiä, oikeita aarteita maan päällä. Yleensä kyseessä on ollut viidenkymmenen jomminkummin puolin oleva ihminen, joka on lapsuudesta saakka ollut jehovantodistaja, muttei kuitenkaan missään seuran korkeassa asemassa oleva todistaja. Lisäksi he tutkivat Raamattua myös oma-aloitteisesti ja ottavat huomioon myös Vartiotorniseuran ulkopuolelta tulevaa informaatiota. Sanoisinko vaikka näin, että "he koettelevat ja pitävät sen mikä on hyvää".
Kerron esimerkin:
Tapasin viisissäkymmenissä olevan pariskunnan ja olin heidän luonaan kyläilemässä n. viikon. Itse en ole jehovantodistaja ja he hyväksyivät sen täysin. Miten uskonto heidän arjessaan sitten näkyi? Joka aamu luettiin päivän sana ja ennen ateriaa luettiin rukous. Jossain sopivassa välissä he vetäytyivät joko yhdessä tai erikseen tutkimaan Raamattua. Missään vaiheessa minua ei edes yritetty käännyttää, mutta itse mielenkiinnosta esitin lukuisia kysymyksiä. Silloin sain hyvinkin tyhjentävän vastauksen veriasiasta, sekä monesta muustakin heidän uskontoonsa liittyvästä seikasta. Mutta, minäpä sain samalla myös kritisoida asioita, eivätkä he siitä laittaneet lainkaan pahakseen. Olivat tyytyväisiä, että pohdin asioita. Laittoivatpa jopa ylös joitakin mainitsemiani seikkoja ja sanoivat, että nämä täytyy selvittää. Ettekä usko mikä oli perustelu: Raamattu käskee kyseenalaistamaan ja tutkimaan. Eli juuri se, mitä suuri osa jehovantodistajista ei tee, vaan uskoo sokeasti Vartiotorniseuran syöttämään oppiin. Heillä oli siis huomattavasti laajempi näkemys asioista, vaikka olivatkin aktiivisia todistajia.
Siksi haluankin tähdentää, että jehovantodistajien käytös ei välttämättä ole heidän omaa syytään. Suurin osa heistä on kuitenkin niin arkoja ajattelemaan omilla aivoillaan ja mieluummin luottamaan valmiiksi kirjoitettuun oppiin ilman minkäänlaista omaa näkemystä ja tahtoa. Tällainen kohtalo on valitettavan monella, jotka painostuksesta ja erottamisen pelosta eivät uskalla ajatella muuta, kuin että Vartiotornissa on totuus, sillä hallintoelin ei voi olla väärässä.
Tämä mainitsemani pariskunta ei voisi kuvitellakaan noudattavansa vaikkapa karttelusääntöä, vaan he olivat ottaneet Raamatausta sen tilalle sen säännön mikä heidän mielestään on hyvää: "rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi". Kuitenkin jehovantodistajuus ja Raamatun tutkiminen on ollut valtavan suuressa osassa, kun heidän persoonallisuutensa on muokkautunut vuosien varrella. Jospa kaikki jehovantodistajat olisivat samanlaisia, avarakatseisia ja ystävällisiä, tarvittaessa myös omilla aivoillaan ajattelevia. Silloin tälläkin palstalla keskustelu voisi olla melkolailla erilaista.
Ehkäpä joku selittää oman näkemyksensä seuraavasta Raamatunkohdasta, joka sellaisenaan on hyvä ohje ja jota voisin pitää vaikkapa mottonani:
Luuk. 12:57
"Miksi ette ratkaise myös itse, mikä on vanhurskasta?"
Jehovan Todistajat ja jehovantodistajat ovat kaksi eri asiaa. Usein tällä palstalla haukutaan kaikki jehovantodistajat maanrakoon, vaikka mielestäni kritiikki pitäisi osoittaa Vartiotorniseuralle ja siellä istuville päättäjille. Sattuneesta syystä olen tavannut lukuisia jehovantodistajia ja löytänyt heidän joukostaan todellisia helmiä, oikeita aarteita maan päällä. Yleensä kyseessä on ollut viidenkymmenen jomminkummin puolin oleva ihminen, joka on lapsuudesta saakka ollut jehovantodistaja, muttei kuitenkaan missään seuran korkeassa asemassa oleva todistaja. Lisäksi he tutkivat Raamattua myös oma-aloitteisesti ja ottavat huomioon myös Vartiotorniseuran ulkopuolelta tulevaa informaatiota. Sanoisinko vaikka näin, että "he koettelevat ja pitävät sen mikä on hyvää".
Kerron esimerkin:
Tapasin viisissäkymmenissä olevan pariskunnan ja olin heidän luonaan kyläilemässä n. viikon. Itse en ole jehovantodistaja ja he hyväksyivät sen täysin. Miten uskonto heidän arjessaan sitten näkyi? Joka aamu luettiin päivän sana ja ennen ateriaa luettiin rukous. Jossain sopivassa välissä he vetäytyivät joko yhdessä tai erikseen tutkimaan Raamattua. Missään vaiheessa minua ei edes yritetty käännyttää, mutta itse mielenkiinnosta esitin lukuisia kysymyksiä. Silloin sain hyvinkin tyhjentävän vastauksen veriasiasta, sekä monesta muustakin heidän uskontoonsa liittyvästä seikasta. Mutta, minäpä sain samalla myös kritisoida asioita, eivätkä he siitä laittaneet lainkaan pahakseen. Olivat tyytyväisiä, että pohdin asioita. Laittoivatpa jopa ylös joitakin mainitsemiani seikkoja ja sanoivat, että nämä täytyy selvittää. Ettekä usko mikä oli perustelu: Raamattu käskee kyseenalaistamaan ja tutkimaan. Eli juuri se, mitä suuri osa jehovantodistajista ei tee, vaan uskoo sokeasti Vartiotorniseuran syöttämään oppiin. Heillä oli siis huomattavasti laajempi näkemys asioista, vaikka olivatkin aktiivisia todistajia.
Siksi haluankin tähdentää, että jehovantodistajien käytös ei välttämättä ole heidän omaa syytään. Suurin osa heistä on kuitenkin niin arkoja ajattelemaan omilla aivoillaan ja mieluummin luottamaan valmiiksi kirjoitettuun oppiin ilman minkäänlaista omaa näkemystä ja tahtoa. Tällainen kohtalo on valitettavan monella, jotka painostuksesta ja erottamisen pelosta eivät uskalla ajatella muuta, kuin että Vartiotornissa on totuus, sillä hallintoelin ei voi olla väärässä.
Tämä mainitsemani pariskunta ei voisi kuvitellakaan noudattavansa vaikkapa karttelusääntöä, vaan he olivat ottaneet Raamatausta sen tilalle sen säännön mikä heidän mielestään on hyvää: "rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi". Kuitenkin jehovantodistajuus ja Raamatun tutkiminen on ollut valtavan suuressa osassa, kun heidän persoonallisuutensa on muokkautunut vuosien varrella. Jospa kaikki jehovantodistajat olisivat samanlaisia, avarakatseisia ja ystävällisiä, tarvittaessa myös omilla aivoillaan ajattelevia. Silloin tälläkin palstalla keskustelu voisi olla melkolailla erilaista.
Ehkäpä joku selittää oman näkemyksensä seuraavasta Raamatunkohdasta, joka sellaisenaan on hyvä ohje ja jota voisin pitää vaikkapa mottonani:
Luuk. 12:57
"Miksi ette ratkaise myös itse, mikä on vanhurskasta?"
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olet mielestäni ihan oikeassa. Jehovan todistajat eivät ihmisinä ole sen parempia/huonompia kuin kukaan muukaan. Yhtä paljon Jumala heitä rakastaa.
Luuk 12:57 "Miksi ette ratkaise myös itse, mikä on vanhurskasta?"
Edellisessä jakeessa Jeesus kehoittaa seuraajiaan ratkaisemaan keskinäiset riitansa itse, ettei kristittyjen tarvitsisi käydä (maallista) oikeutta toisiaan vastaan.
Lainaamasi jakeen sanamuoto on lainattu JT:n Uuden maailman käännöksestä. Suosittelisin käyttämään vaikkapa 33/38 käännöstä, tai kyllä se 92:konenkin ihan hyvä on. Nimittäin UM käännös on monilta osin väärin käännetty, joko tahattomasti tai tahallisesti. Tätä ollaan täällä paljon puitu, ja luonnollisesti JT:t ovat eri mieltä asiasta.
33/38 Luuk 12:57 Miksi ette jo itsestänne päätä, mikä oikeata on?
58 Kun kuljet riitapuolesi kanssa hallitusmiehen eteen, niin tee matkalla voitavasi päästäksesi hänestä sovussa eroon, ettei hän raastaisi sinua tuomarin eteen ja tuomari antaisi sinua oikeudenpalvelijalle, ja ettei oikeudenpalvelija heittäisi sinua vankeuteen.
Kirjoitit hienoja asioita.Jehovan todistajat ovat
hienoja ihmisiä.
kaikki ole,oma tyttäreni on Jt ja on vihamielinen ja karttaa minua
Todella mahtavaa, että noin hienoja ihmisiä vielä löytyy!
Itse tunnen pari todellista Jehovantodistajaa.
Toinen on ex-vaimo ja toinen on ex-anoppi.
Molemmat ovat maailman kilteinpiä ja periaatteellisimpia ihmisiä, joita tunnen.
Arvostan todella paljon sitä, että joku pitää periaatteensa, vaikka se olisivat miten tyhmiä.
Itsestäni ei näköjään siihen ole.
"Arvostan todella paljon sitä, että joku pitää periaatteensa, vaikka se olisivat miten tyhmiä."
Heh, Hitleri ja Stalin ne vasta periaatteidensa miehiä olivatkin. Arvostatko heitäkin yhtä suuresti?
Periaatteen miehiä molemmat.
Yksin he tuskin olisivat mihinkään pystyneet. Selkärangattomat periaatteettomat myötäilijät antoivat tukensa ja vallan molemmille hirviöille.
Sama touhu on jt-uskossakin. Joku sanoo Amerikassa jotain ja Suomessa asti kumarrellaan.
Ei se ole tyhmä joka pyytää, vaan se joka maksaa...
pressa onkin Adolfin reinkarnaatio..
>>Siksi haluankin tähdentää, että jehovantodistajien käytös ei välttämättä ole heidän omaa syytään. Suurin osa heistä on kuitenkin niin arkoja ajattelemaan omilla aivoillaan ja mieluummin luottamaan valmiiksi kirjoitettuun oppiin ilman minkäänlaista omaa näkemystä ja tahtoa. Tällainen kohtalo on valitettavan monella, jotka painostuksesta ja erottamisen pelosta eivät uskalla ajatella muuta, kuin että Vartiotornissa on totuus, sillä hallintoelin ei voi olla väärässä.
Tuo mitä sanot on melko pitkälle totta, mutta toisaalta, olen saanut esim. minulle tulleiden sähköpostien perusteella sen kuvan, että on yhä enemmän jehovantodistajia, jotka TODELLA ajattelevat ja pohtivat kaikkea mitä ympärillä ja varsinkin seurakunnissa tapahtuu. Mutta se on valitettavaa, että näistä "pohtijatyypeistä" niin harvat uskaltavat näistä asioista puhua, ainakaan julkisesti, ja ihan aiheellistahan tämä pelko on. Vanhimmilla on kenkäkauppiaiden kanssa jonkinlainen sopimus: monoja saa hyvin halvalla. Ja niillä tuntuu olevan käyttöä.
Tyttäreni on Jt ,ja ei pidä minuun yhteyttä ja karttaa minua,vaikkakin olen lukenut että heidän pitäisi kunnioittaa vanhempiaan ja jne. mutta se koskee kait vain jos kummatkin on Jt:ssä
Tosi harmi, että teillä on tyttärenne kanssa huonot välit. En toki voi tietää mistä asiat johtuvat, mutta voisiko myös olla niin että itsekin olet asiaan syyllinen. Esim. olet halveksinut hänen uskoaan tai jopa riidellyt asiasta. Jos hän kokee, että halveksit häntä, niin hänen on ehkä helpompi olla olematta kanssasi tekemisissä, ettei tule uusia riitoja... Tämä oli vähän tällaista arvailua, mutta tuskin tyttäresi aivan ilman syytä karttaa sinua, vaikka eriuskoinen oletkin. Jehovan todistajien tapaista tuo ei ainakaan ole, sukulaisiin kyllä ollaan yhteydessä, vaikkakaan se ei aina helppoa olekkaan, koska todistajat haluavat aina tehdä Jumalan tahdon mukaan, ja ei-uskovat sukulaiset eivät aina kunnioita todistajan valintoja...