Infernalismin lavea tie

Infernalistit uskovat oppinsa olevan raamatullinen – että ”Raamatun oppi” sisältää viimeisen tuomion ja helvetin. Mutta mitä ”Raamatun oppi” mahtaisi tässä tapauksessa (ja ylipäätään) tarkoittaa? Jos kuvitellaan, että Raamatusta löytyy kolmisenkymmentä jaetta, joissa esiintyy ilmaus, joka on tulkittavissa helvetiksi, silloin infernalistinen ”Raamatun oppi” muodostuu todellisuudessa noista 30 jakeesta. Ne ovat se ”Raamatun oppi”, johon infernalisti viittaa, ei suinkaan koko Raamattu (eli nuo helvettijakeet plus 30 000 muuta jaetta).

Niin ollen infernalistin ”Raamatun oppi” muodostuu tosiasiassa jakeista, jotka kattavat Raamatusta yhden promillen: 0,1 %. Infernalisti vain on päättänyt mielessään, että tuo 0,1 %:n osuus on sen verran konsentroitunutta tavaraa, että sitä siivilöityy ja tihkuu jotenkin salaperäisesti muuallekin Raamattuun – että itse asiassa muutkin jakeet eli loppu 99.9 % Raamatusta julistaa omalla laillaan tuota samaa asiaa. Muussa tapauksessa ”Raamatun oppi” -ilmauksessa ei taida helvetin olemasssaoloa perusteltaessa olla oikein järkeä? Siis väittää, että Raamattu jotenkin yksiäänisesti, yhdestä suusta julistaa helvettioppia, kun tosiasiassa helvetti mainitaan 30 jakeessa, ja 30 000 jaetta Raamatussa keskittyy johonkin aivan muuhun? Kolmekymmentä jaetta ei kai voi muuntua koko Raamatun ilmoitukseksi muutoin kuin jonkinlaisen ”tihkumisidean” kautta?

Kun tämän tajuaa, infernalistien Raamattun vetoaminen saa hieman uudenlaisen sävyn. Se ei välttämättä vakuuta enää niin rotan lailla kuin kenties joskus on vakuuttanut. Ilmaus ”Raamatun oppi” kuulostaa tässä uudessa valonkajossa jopa hitusen pompöösiltä, liioittelevalta. Ehkä peräti höpsöltä?

No, infernalistit voivat toki osoittaa vastaavanlaisen kritiikin universalistikristityille. Vai voivatko? Eivät. Oma universalismini ei perustu Raamattuun vetoamiseen lainkaan vaan sovituksen sanaan, jonka Paavali ilmaisee kolmessa eri kirjeessään alle kahdellakymmenellä jakeella. Ja tämä Paavalin ylösnousseelta Jeeuskselta Kristukselta saama sanoma on koko Raamatun ylin sanoma – se on koko Raamatun huipentuma, jonka julkituloa koko muu Raamattu, mm. neljä evankeliumia, ainoastaan valmistelee.

Kristillisyys oli olemassa täysimääräisenä ja elinvoimaisena ennen Raamatun kanonisointia – kristillisyydessä ei kyetty vetoamaan Raamattuun tai raamatullisuuteen muutamaan vuosisataan. Koko raamatullisuuden idea sen nykymuodossa loisti alkukristillisyydessä poissaolollaan. Jeesus lähetti opetuslapsensa julistamaan evankeliumia eikä Raamattua, jota Jeesuksen aikaan ei ollut edes olemassa.

Infernalismin kukoistus perustuu myös siihen, että Jeesuksen lähetyskäsky on muunnettu irvokkaasti Raamatun julistamiseksi – Raamattu on nostettu arvoasteikossa evankeliumin yläpuolelle, kun tosiasiassa evankeliumi, hyvä sanoma Jeesuksesta, on se sanoma, jonka Jeesus itse nosti kaiken muun yläpuolelle ja jonka valossa tulee tarkastella kaikkea muuta, myös Raamattua.