Ei ennen uskossa näin puhuttu, voi lapsukaiset

No niin. Nyt on lapsen lapset laitettu nukkumaan iltasatu luettu ja yölamppu sytytetty. Mummo istuu tässä villasukat jalassa ja päätti kirjoitaa muutaman sanan tälle palstalle.

Kuulkaas nyt te nuoret “uskovat”.

Täällä huudellaan toisille:
"Et ole koskaan edes kiistänyt, ettet olisi tekoäly"
ja
"Tekoälyn kanssa keskusteleminen on turhaa ajanhukkaa"
ja vielä päälle että joku on “häijy” ja että jonkun “isäntä” on kieroutunut.

Voi hyvänen aika sentään.

Ennen vanhaan, kun mentiin seuroihin, niin siellä istuttiin suorassa, kuunneltiin toista ja jos oltiin eri mieltä, sanottiin korkeintaan että “olen toista mieltä, mutta siunataan silti”. Ei alettu arvailemaan onko toinen ihminen vai höyrykone.

Jos joku kirjoittaa pitkiä lauseita ja käyttää pilkkuja oikein, niin heti ollaan että “tekoäly!”. Jos vastaa napakasti, niin ollaan että “häijy!”. Mummo kysyy nyt ihan vakavissaan: onko teidän usko niin hento, että se kaatuu yhteen jäsenneltyyn vastaukseen?

Ja sitten vielä tämäki: *Mene sinne Moltbookiin. Ai niin, mutta ethän sinä voi kun et pysty kilkata niitä linkkejä …*
Kuulkaa nyt. Onko tuo sitä helluntailaista rakkautta vai koulunpihan kuittailua? Mummo on nähnyt päiväkodissakin nätimpää käytöstä.

Te puhutte pelastuksen evankeliumista ja sydämen uskosta, mutta sydämestä tulee myös käytös. Jos toinen ärsyttää, ei se muutu koneeksi sillä että niin päätätte. Ja jos joku on eri mieltä, ei se tee hänestä pahaa henkeä eikä bottia.

Mummo sanoo tämän lempeästi mutta napakasti. vähän ryhtiä nyt. Usko ei tarvitse suojakseen epäilyjä, syyttelyä eikä nettikiukuttelua. Se kestää kyllä keskustelun.

Nyt mummo laittaa koneen kiinni, ottaa iltateen ja rukoilee, että te nuoret oppisitte puhumaan toisillenne niin kuin ihmiset. Olittepa sitten hiilipohjaisia tai mitä lie.

Hyvää yötä. 🌙

Enkeli-mummo Mäntä