Kun ihmiselle luodaan (annetaan) asema yhteiskunnassa, joka on yhden tai pari rappua ylempänä rivikansalaista, niin sen sisältämä ”hybris-syndrooma” on niin valtava, että yksilö ei kykene käsittelemään eikä hallitsemaan sitä. Todellisuus lähtee ns, lapasesta. Se asettaa yksilön täysin eri kategoriaan suhteessa ns, ”tavalliseen ihmiseen”, että se ottaa identiteetin hallintaansa niin täydellisesti, että se kantaa läpi elämän aina eläkevuosiin saakka. Edes vapaa-ajalla tuo ”hybris-syndrooma” ei jätä kantajaansa rauhaan. Tämä on aivan kiistaton tosi asia. Esimerkkeinä toimikoot Poliisi, palomies, vartija, poliitikko tms. Tietenkään Trumpia ja putinia unohtamatta.
Kun jalkautunut Poliisipartio kävelee kauppakeskuksen käytävillä sen näköisenä kuin olisi päreitä kainalossa ja kilo omenia jalkojen välissä, tavikset saavat liimautua kaupan näyteikkunaa vasten välttääkseen yhteentörmäyksen, sillä ”hybris-syndrooma” määrää väistämisvelvollisuuden. Valitusoikeutta ei ole. Ja mitä isot edellä, sitä pienet perässä, sanotaan.
Kaksi kaljua Securitaksen vartijaa toimii esimerkin johdattelemana samoin. ”Pari rappua taviksia ylempänä” tunne tekee ihmeitä vaikka taskussa on peruskoulun päättötodistus keskiarvolla 6,5. Asenne on muuten sama kuin Poliiseilla mutta nyt näyttää siltä kuin kainaloissa olisi greipit ja jalkojen välissä viisi kiloa omenia.
Poliitikon ”hybris-syndrooma” on parhaimmillaan vaalien välisenä aikana. Vaalien alla ”hybris-syndrooma” häivytetään tauolle Hakaniemen torilla. Varmuuden vuoksi poliitikko on jättänyt kravatin kotiin ja sonnustautunut farkkuihin ja ruudulliseen flanelipaitaan. Tällä tavalla voi helposti uida taviksen sydämiin. ”Huomaatteko, minä olen yksi teistä”? Kättely seremonia tapahtuu nimen kera, sillä eihän poliitikko lähde siitä ajatuksesta, että jokainen tuntee hänet automaattisesti. Kas tässä sinulle kuulakärkikynä ja ilmapallo jotka muistuttavat sinua hyväsydämisyydestäni. Saako olla hernekeittoa paperilautaselta? Voin toki itse tarjota, tavis kun olen.
Itse olen tavis ja olen siitä ikionnellinen. Voin tehdä mitä huvittaa ja mennä mihin huvittaa. Elämä on helppoa ja hengitys kulkee sujuvasti eikä minulla ole mitään sivupersoonaa jota pitää ruokia säännöllisesti.
Kun jalkautunut Poliisipartio kävelee kauppakeskuksen käytävillä sen näköisenä kuin olisi päreitä kainalossa ja kilo omenia jalkojen välissä, tavikset saavat liimautua kaupan näyteikkunaa vasten välttääkseen yhteentörmäyksen, sillä ”hybris-syndrooma” määrää väistämisvelvollisuuden. Valitusoikeutta ei ole. Ja mitä isot edellä, sitä pienet perässä, sanotaan.
Kaksi kaljua Securitaksen vartijaa toimii esimerkin johdattelemana samoin. ”Pari rappua taviksia ylempänä” tunne tekee ihmeitä vaikka taskussa on peruskoulun päättötodistus keskiarvolla 6,5. Asenne on muuten sama kuin Poliiseilla mutta nyt näyttää siltä kuin kainaloissa olisi greipit ja jalkojen välissä viisi kiloa omenia.
Poliitikon ”hybris-syndrooma” on parhaimmillaan vaalien välisenä aikana. Vaalien alla ”hybris-syndrooma” häivytetään tauolle Hakaniemen torilla. Varmuuden vuoksi poliitikko on jättänyt kravatin kotiin ja sonnustautunut farkkuihin ja ruudulliseen flanelipaitaan. Tällä tavalla voi helposti uida taviksen sydämiin. ”Huomaatteko, minä olen yksi teistä”? Kättely seremonia tapahtuu nimen kera, sillä eihän poliitikko lähde siitä ajatuksesta, että jokainen tuntee hänet automaattisesti. Kas tässä sinulle kuulakärkikynä ja ilmapallo jotka muistuttavat sinua hyväsydämisyydestäni. Saako olla hernekeittoa paperilautaselta? Voin toki itse tarjota, tavis kun olen.
Itse olen tavis ja olen siitä ikionnellinen. Voin tehdä mitä huvittaa ja mennä mihin huvittaa. Elämä on helppoa ja hengitys kulkee sujuvasti eikä minulla ole mitään sivupersoonaa jota pitää ruokia säännöllisesti.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ken kuuseen kurkottaa, hän katajaan kapsahtaa.
Minä olen ottanut omaksi sen tavan, että kun näen vartijat tai poliisit lähestyvän minua niin lasken kauppakassit maahan ja jään seisomaan aloilleni. Siinä huomaa kuinka pitkin hampain ne väistävät minua. Jos jatkaisin kävelyä niin ne kävelisivät suoraan päin.
Paras hybris on se, ettei missään nimessä halua elämässään päästä sosiallitukia ja avustuksia korkeammalle tasolle. Yli peruskoulun opiskelleet ja rippikoulun käyneet ovat liian korkealla tasolla ja itsekkäitä tyyppejä.