Tulevaisuudessa työn tekeminen ei enää ole jokaiselle pakko, jos yhteiskunta ottaa käyttöön kansalaispalkan riittävän laajana ja riittävän suurena. Ihmiset voivat silloin valita: käy töissä, jos haluaa ja jos työ kiinnostaa, tai käyttää aikansa muuhun – perheeseen, harrastuksiin, luonnossa olemiseen, opiskeluun, vapaaehtoistyöhön, taiteeseen, uskonnollisuuteen ja yhteisön rakentamiseen. Moni tekee edelleen asioita, joista syntyy jonkin verran tuloa: pienyrittäjyyttä, käsitöitä, sisältöä, opastusta, korjaamista, hoivaa, projekteja. Mutta varsinaista palkkatyötä tarvitsee tehdä vain harvan, koska tuottavuus syntyy pitkälti automaatiosta.
Kansalaispalkka ei tässä mallissa ole “palkinto laiskuudesta”, vaan talouden perusrakenne: se varmistaa, että kaikilla on rahaa kuluttaa ja osallistua yhteiskuntaan. Kun ostovoima pysyy yllä, yrityksillä on asiakkaita, palvelut kannattavat, veropohja säilyy ja talouden pyörät pyörivät. Työn luonne muuttuu valinnaksi ja merkitykseksi – ei selviytymisen ehdoksi.
Kansalaispalkka ei tässä mallissa ole “palkinto laiskuudesta”, vaan talouden perusrakenne: se varmistaa, että kaikilla on rahaa kuluttaa ja osallistua yhteiskuntaan. Kun ostovoima pysyy yllä, yrityksillä on asiakkaita, palvelut kannattavat, veropohja säilyy ja talouden pyörät pyörivät. Työn luonne muuttuu valinnaksi ja merkitykseksi – ei selviytymisen ehdoksi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Anteeksi, väärä palsta..
Juu. Unennäkö ja haaveilu palstalle 😄
Koi syö ja ruoste raiskaa, työ on myös aina ikuista ja kuntonsa ylläpito luo työtä
MUTTA SE JOTTA VELLIHOUSUJAKIN PIISAA
-oisikohan se sitä KARMAASA OMAA