Kirkon lapsilähetystyö on laajaa ja voimakasta

Vaikka maallistuminen etenee ja evankelis-luterilaisen etuoikeuskirkon jäsenosuus laskee ja asemat heikkenevät, kirkko panee vastaan ja myös pyrkii etenemään, missä vain voi. Siihen sitä velvoittaa niin sanottu lähetyskäsky: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni.” Tämä toimeksianto koskee myös suomalaisia ja aivan erityisesti lapsia.
Juuri lapsi- ja nuoristyöllään kirkko pyrkii etenemään, mikäli lapset ovat suojattomia sen lapsilähetystyöltä. Kirkolla on ei vain satoja vaan tuhansia palkallisia työntekijöitä, joilla riittää päivisin aikaa mennä lasten tykö, jos vaan annetaan. Ja kyllähän maan sadat ja tuhannet päiväkodit ja koulut antavat, kun kerran ovat ennenkin antaneet. ”Uskonnollinen, katsomuksellinen ja puoluepoliittinen sitouttamattomuus” kyllä, mutta ei koske ev.-lut. kirkkoa.

Kirkon uskonnollisten tilaisuuksien vaikutuspiiriin tuodaan myös uskonnottomien kotien lapset jo päiväkodeissa. Sama meno jatkuu peruskouluissa. Puhutaan siis 12 - 13 vuoden yhtäjaksoisesta vaikuttamisesta, niin avoimesta kuin piilovaikuttamisesta eli indoktrinaatiosta. Pelkästään runsas läsnäolo vuodesta toiseen on indoktrinoivaa, kun samaan aikaan esimerkiksi kansalaisjärjestöjen läsnäolo kouluissa on varsin vähäistä.
Kirkon uskonnollisten tilaisuuksien liittäminen päiväkotien ja koulujen ohjelmaan pitäisi saada loppumaan. Niiden tulisi saada keskittyä varhaiskasvatus- ja opetussuunnitelmien mukaiseen toimintaan. Näin myös vältytään henkilöstön ylimääräiseltä työltä, kun lapsia ei tarvitse jaotella kahteen ryhmään kirkolliseen ohjelmaan ja vaihtoehtoiseen ohjelmaan osallistuviin.

Myös koulujen toimiminen kirkon rippikoulumarkkinoinnin alustana tulisi saada loppumaan. Niin sanottujen rippikouluinfojen tuominen 8. luokan alussa kouluihin, on 14-vuotiaisiin kohdistuvaa maksullisten leirien markkinointia ja käytännössä lähetystyötä. Kirkko tavoittaisi jäseninään olevat nuoret aivan hyvin seurakuntataloillaan. Kouluun tuotujen tilaisuuksien kohderyhmänä ovatkin nuoret, jotka eivät ole kirkon jäseniä.
Yli viikon kestävien kesäleirien tarkoituksena on selvästi saada leirille tulleet nuoret, jotka eivät ole jäseniä, liittymään jäseniksi. Voidaan puhua perustellusti aivopesuleireistä, jossa sekulaari maailmankatsomus pyritään siirtämään pois evankelis-luterilaisen uskontunnustuksen tieltä. Jopa lähetyskäskyä opetellaan ulkoa.

Mitä uskonnottomat vanhemmat voivat tehdä?
Jos syksyn 2025 markkinointi onnistus saamaan ilmoittautumisen kesän 2026 leirille, ilmoittautumisen voi perua. Sen tilalle voi kehittää muuta ohjelmaa, kuten jonkun muun leirin ja mikäli mahdollista matkan kotimaassa tai ulkomailla.
Syksyn 2026 markkinointi-iskujen varalle voisi suunnitella hyvää ohjelmaa vuoden 2027 kesälle. Yhtenä vaihtoehtona on myös protuleiri. Sille on hyvä olla vaihtoehto b, koska kaikki eivät ehkä mahdu myöskään tuon vuoden leireille.
Vanhemmat voivat myös nyt keväällä ilmoittaa koulun rehtorille, että he eivät halua lapseensa kohdistuvaa rippikoulumarkkinointia koulupäivän aikana koulun tiloissa.

Kriittistä huomiota on aiheellista kohdistaa myös niin sanottujen isosten eli juuri rippikoulun käyneiden ja seuraavana kesänä apuohjaajina toimivien harjoittama ei-kirkollisten nuorten houkuttelu. Siinä voi olla epäeettisiä rippileirigroomingin piirteitä. Onhan hienoa, kun pääsee viikoksi pois kotoa, ja lopuksi voi saada rutkasti rahaa.