Ja eikun rahaa Ukrainaan vaan, vaikka velaksi

Tästä on hyvä alkaa https://www.vahtera.blog/post/28-esitystä-yritystoiminnan-helpottamiseksi

Johdanto
Suomi voidaan pelastaa vain yrittämisellä ja ihmisten oman vastuun lisäämisellä omasta elämästä. On turha haikailla uutta Nokiaa. Puuraaka-aineen työstäminen lopputuotteiksi sähköllä oli aikansa suuri mullistus, joka nosti Suomen köyhyydestä vauraaksi pohjoismaaksi. Mitään sellaisia suuria menestyksiä ei tule ainakaan seuraavaan 50 vuoteen. Ympäristönmuutos tulee olemaan vain haitta Suomelle, ei mikään sampo.

Ilman yrittäjiä ja yrityksiä sekä yritysten työntekijöitä Suomessa ei olisi mitään. Julkinen sektori saa käyttövaransa täysin yksityissektorin tekemästä työstä ja yrittämisestä. Julkinen sektori on tärkeä osa yhteiskuntaa, mutta ilman yritysten ja niiden työllistämien ihmisten tuottamia verotuloja ei julkinen sektori pystyisi toimimaan päivääkään. Myös paljon puhuttu kolmas sektori (järjestöt jne) saavat tulonsa yksityissektorilta verojen kautta. Julkinen sektori toki laskuttaa kaikenlaisista kompostitarkastusten luontoisista turhistakin tehtävistä, mutta nekin tulot ovat yksityissektorin verottamista: ei todellista ansaittua tuloa.

Kaikki tähän asti toteutetut uudistukset ovat näpertelyä ison ongelman edessä. Julkinen sektori Suomessa on aivan liian suuri ja siitä pitäisi leikata ainakin kolmannes. Eikä leikkaus tarkoita poliiseja, opettajia eikä sairaanhoitajia. Vaan raskasta hallintoa sekä verovarojen käyttämistä Suomen kannalta virheellisiin, jopa vahingollisiin kohteisiin. Julkinen sektori on ryöstäytynyt käsistä. Valtiolla on korkeimmat palkat ja parhaat lomaedut Suomessa, vaikka julkinen ei saisi koskaan olla palkkajohtaja. Julkisen uudet palkankorotuksetkin seuraavat vientisektorin korotuksia, vaikka kyse on kahdesta aivan erilaisesta maailmasta.

Suomessa kuvitellaan, että kaivosmineraalien vieminen käytännössä ilmaiseksi ulkomaille sekä tuulivoimaloiden ja datakeskusten avulla voidaan nykyistä ylisuurta julkista sektoria ylläpitää. Nuo kaikki kolme kymmenien miljardien eurojen hankkeet ovat kehitysmaapolitiikkaa, jotka vievät Suomelta enemmän resursseja kuin tuottavat jotain positiivista Suomelle.

Muutkin unelmat ovat epärealistisia. Nyt haaveillaan, että ikäluokasta 50-60 % saataisiin korkeakoulutetuksi. Mitä nämä akateemiset tekisivät? Suomessa on jo nyt valtava määrä maistereita, jotka on työllistetty keinotekoisesti kaikenlaiseen turhaan. Kuka muutoksen jälkeen tekisi oikeat työt?

Jopa EK esitti 2024, että Suomi tarvitsee 40.000 ulkomaista työntekijää ja 10.000 ulkomaista opiskelijaa joka vuosi. Mihin? Miksi? Korkean hintatason ja verotuksen takia emme saa eurooppalaisia hyviä työntekijöitä, vaan pienipalkkaisiin tehtäviin kehitysmaalaisia, jotka jäävät enimmäkseen työttömiksi. Työlliset kehitysmaalaiset eivät pysty elättämään palkallaan edes itseään, saatikka perheitään.

Suomessa on yli 400.000 työtöntä kun mukaan lasketaan myös tempputyöllistetyt. Tekoäly ja automaatio vähentää edelleen työpaikkojen määrää kovalla kädellä. Meillä on valtava työvoimareservi myös siltä osin kun julkisen sektorin pienentäminen vähentää työpaikkoja. Liian suuri osa päättäjistä elää unelmahötössä kuvitellen ulkomaisen työvoiman pelastavan Suomen.

Suomalaisilta ja etenkin kehitysmaalaisilta on viety motivaatio elättää itsensä liian korkean sosiaaliturvan takia. Kun sosiaaliturvalla elää paljon parempaa elämää kuin 1960- ja 70-luvuilla työtä tekemällä, ei ole mitään kannusteita yrittää selvitä omillaan.

Ennen kaikki oli paremmin, vaikkei nettiä ja älypuhelimia ollutkaan. Meillä ei ollut oikeastaan mitään, paitsi tulevaisuus. Kun kauppaopiston jälkeen 1968 menin tilitoimistoon töihin heti seuraavana päivänä, asuin kaksi vuotta alivuokralaisena. Suomessa oli vuonna 1970 46.000 työtöntä ja kaikissa töissä oli vain suomalaisia. Nyt pelkästään ulkomaalaisia työttömiä on yli kaksinkertainen määrä.

Valtion velka oli 0,8 miljardia euroa – nyt 175 miljardia euroa ja määrä kasvaa hurjaa vauhtia.

Sen takia on yhteiskunnallisesti sairasta, että yrittäminen on pikkutarkan valvonnan ja säätelyn kohteena, jossa jokaisesta hyttysen kokoisesta virheestä rangaistaan. Valvontaa tehostetaan tekoälyllä ja automaatiolla, jolloin yritys ei voi tehdä mitään ilman valvojien seurantaa.

Mikroyrittäjät joutuvat noudattamaan työsuhteissa ja byrokratiassa samoja sääntöjä kuin suuret yritykset. Kaikki sovitaan isojen pöydissä, jossa ay-liike ja EK löytävät aina toisensa, ja kävelevät mikroyritysten yli. Koska pienet yritykset ovat vain suurten resursseja, jotka tekevät työt halvemmalla kuin oma henkilökunta tekisi.

Onko meillä muuta mahdollisuutta kuin lisätä yrittämistä ja omaa vastuuta Suomessa kaikilla tasoilla?

Anonyymi00005 kirjoitti:

Johdanto
Suomi voidaan pelastaa vain yrittämisellä ja ihmisten oman vastuun lisäämisellä omasta elämästä. On turha haikailla uutta Nokiaa. Puuraaka-aineen työstäminen lopputuotteiksi sähköllä oli aikansa suuri mullistus, joka nosti Suomen köyhyydestä vauraaksi pohjoismaaksi. Mitään sellaisia suuria menestyksiä ei tule ainakaan seuraavaan 50 vuoteen. Ympäristönmuutos tulee olemaan vain haitta Suomelle, ei mikään sampo.

Ilman yrittäjiä ja yrityksiä sekä yritysten työntekijöitä Suomessa ei olisi mitään. Julkinen sektori saa käyttövaransa täysin yksityissektorin tekemästä työstä ja yrittämisestä. Julkinen sektori on tärkeä osa yhteiskuntaa, mutta ilman yritysten ja niiden työllistämien ihmisten tuottamia verotuloja ei julkinen sektori pystyisi toimimaan päivääkään. Myös paljon puhuttu kolmas sektori (järjestöt jne) saavat tulonsa yksityissektorilta verojen kautta. Julkinen sektori toki laskuttaa kaikenlaisista kompostitarkastusten luontoisista turhistakin tehtävistä, mutta nekin tulot ovat yksityissektorin verottamista: ei todellista ansaittua tuloa.

Kaikki tähän asti toteutetut uudistukset ovat näpertelyä ison ongelman edessä. Julkinen sektori Suomessa on aivan liian suuri ja siitä pitäisi leikata ainakin kolmannes. Eikä leikkaus tarkoita poliiseja, opettajia eikä sairaanhoitajia. Vaan raskasta hallintoa sekä verovarojen käyttämistä Suomen kannalta virheellisiin, jopa vahingollisiin kohteisiin. Julkinen sektori on ryöstäytynyt käsistä. Valtiolla on korkeimmat palkat ja parhaat lomaedut Suomessa, vaikka julkinen ei saisi koskaan olla palkkajohtaja. Julkisen uudet palkankorotuksetkin seuraavat vientisektorin korotuksia, vaikka kyse on kahdesta aivan erilaisesta maailmasta.

Suomessa kuvitellaan, että kaivosmineraalien vieminen käytännössä ilmaiseksi ulkomaille sekä tuulivoimaloiden ja datakeskusten avulla voidaan nykyistä ylisuurta julkista sektoria ylläpitää. Nuo kaikki kolme kymmenien miljardien eurojen hankkeet ovat kehitysmaapolitiikkaa, jotka vievät Suomelta enemmän resursseja kuin tuottavat jotain positiivista Suomelle.

Muutkin unelmat ovat epärealistisia. Nyt haaveillaan, että ikäluokasta 50-60 % saataisiin korkeakoulutetuksi. Mitä nämä akateemiset tekisivät? Suomessa on jo nyt valtava määrä maistereita, jotka on työllistetty keinotekoisesti kaikenlaiseen turhaan. Kuka muutoksen jälkeen tekisi oikeat työt?

Jopa EK esitti 2024, että Suomi tarvitsee 40.000 ulkomaista työntekijää ja 10.000 ulkomaista opiskelijaa joka vuosi. Mihin? Miksi? Korkean hintatason ja verotuksen takia emme saa eurooppalaisia hyviä työntekijöitä, vaan pienipalkkaisiin tehtäviin kehitysmaalaisia, jotka jäävät enimmäkseen työttömiksi. Työlliset kehitysmaalaiset eivät pysty elättämään palkallaan edes itseään, saatikka perheitään.

Suomessa on yli 400.000 työtöntä kun mukaan lasketaan myös tempputyöllistetyt. Tekoäly ja automaatio vähentää edelleen työpaikkojen määrää kovalla kädellä. Meillä on valtava työvoimareservi myös siltä osin kun julkisen sektorin pienentäminen vähentää työpaikkoja. Liian suuri osa päättäjistä elää unelmahötössä kuvitellen ulkomaisen työvoiman pelastavan Suomen.

Suomalaisilta ja etenkin kehitysmaalaisilta on viety motivaatio elättää itsensä liian korkean sosiaaliturvan takia. Kun sosiaaliturvalla elää paljon parempaa elämää kuin 1960- ja 70-luvuilla työtä tekemällä, ei ole mitään kannusteita yrittää selvitä omillaan.

Ennen kaikki oli paremmin, vaikkei nettiä ja älypuhelimia ollutkaan. Meillä ei ollut oikeastaan mitään, paitsi tulevaisuus. Kun kauppaopiston jälkeen 1968 menin tilitoimistoon töihin heti seuraavana päivänä, asuin kaksi vuotta alivuokralaisena. Suomessa oli vuonna 1970 46.000 työtöntä ja kaikissa töissä oli vain suomalaisia. Nyt pelkästään ulkomaalaisia työttömiä on yli kaksinkertainen määrä.

Valtion velka oli 0,8 miljardia euroa – nyt 175 miljardia euroa ja määrä kasvaa hurjaa vauhtia.

Sen takia on yhteiskunnallisesti sairasta, että yrittäminen on pikkutarkan valvonnan ja säätelyn kohteena, jossa jokaisesta hyttysen kokoisesta virheestä rangaistaan. Valvontaa tehostetaan tekoälyllä ja automaatiolla, jolloin yritys ei voi tehdä mitään ilman valvojien seurantaa.

Mikroyrittäjät joutuvat noudattamaan työsuhteissa ja byrokratiassa samoja sääntöjä kuin suuret yritykset. Kaikki sovitaan isojen pöydissä, jossa ay-liike ja EK löytävät aina toisensa, ja kävelevät mikroyritysten yli. Koska pienet yritykset ovat vain suurten resursseja, jotka tekevät työt halvemmalla kuin oma henkilökunta tekisi.

Onko meillä muuta mahdollisuutta kuin lisätä yrittämistä ja omaa vastuuta Suomessa kaikilla tasoilla?

Lue lisää

Tänään, jos nuori kysyy minulta, alanko yrittäjäksi, on vaikeaa sanoa, että kyllä, koska yrittäminen voi tuhota koko nuoren elämän. Sen sijaan jos nuori menee EU-töihin Brysseliin, hänellä on helppo ja hyvätuloinen elämä edessään. Samoin valtion virkamiehenä Suomessa.

Kaikki kuplat puhkeavat. Siksi julkisen sektorin tulisi puna- ja sateenkaarilippujen heiluttamisen sijasta avata punainen matto jokaiselle yrittäjälle. Ennen kuin olemme menettäneet parhaat nuoremme ulkomaille ja kärvistelemme Suomessa Euroopan syrjäalueena.

Muutos helpompaan yrittämiseen voidaan aloittaa toteuttamalla edelläolevassa selvityksessä esitetyt 28 kehityskohdetta.

Yrittäminen on kaunein tapa ottaa vastuu omasta elämästä

Ajatus yrittäjien pelastuspartiosta
Yrittäjän asema Suomessa voi tulla mahdottomaksi kenenkään yksin hallita. Julkisen vallan (verottaja, prh, avi jne), pankkien, vakuutuslaitosten ja pesänhoitajien tekemät järjestelyt voivat olla laittomia tai ainakin hyvän tavan vastaisia. Yrittäjä jää liian usein yksin, koska hänellä ei vaikeuksien jälkeen ole rahaa asiansa ajamiseen. Yrittäjäjärjestöillä on joitakin neuvontapalveluja, mutta niillä ei suuria ongelmia pysty ratkaisemaan.

Siksi olen yhden asiakkaani kanssa ideoinut yrittäjien palvelua, joka auttaisi isoissa yrittäjien vaikeuksissa talkoohengessä. Tarvittaisiin 3-4 hengen ydinryhmä, joka käy yrittäjien tilanteita läpi selvittäen mistä on kyse ja mitä voidaan tehdä, ikään kuin ennakkotarkastaisi. Näin seulottaisiin täysin mahdottomat ja laittomat tilanteet pois.

Maailmalla ja myös Suomessa on menettelyjä, joissa menestynyt lakimies, tilintarkastaja, taloushallinnon osaaja tai muu ammattilainen tekee vuosittain 1-2 asiakastapausta ilmaiseksi edistäen näin yhteiskunnallista hyvää.

Asiantuntijoiden verkosto toimisi vapaaehtoisperusteella, jolloin saataisiin heti alussa 10-20 vaikeaa yrittäjän tilannetta selvitettyä. Tällä pelastusryhmällä olisi nettisivut, joissa kerrotaan hoidetuista tapahtumista ja tiedotetaan toiminnan periaatteista.

Mitään ei voi tehdä ilmaiseksi, jolloin toiminnan tarvitsemia käyttövaroja kerättäisiin lahjoituksilla. Joku ahdingosta jalkeille päässyt yrittäjä voi auttaa suuremmallakin summalla. Nettipalvelujen kehittämisen ja käytön maksamisen lisäksi käyttövaroja saatetaan tarvita viranomaismaksuihin tai asiantuntijalausuntoihin, joita ilman asiaa ei voi edistää.
15 vuotta sitten ideoin yrittäjäasiamiehen julkista virkaa. Aika on näyttänyt, että erilaiset asiamiehet ovat enemmänkin lausuntoautomaatteja kuin hädässä olevien auttajia. Virkaa hoidettaisiin virkamiehen otteella, eikä sydämen palolla, jota auttajilla tulee olla. Siksi uskon enemmän yksityisellä sektorilla toimivaan auttamiseen.

Ainoa paikka, missä sellainen asuu, on suomalaisten suu!